Otan opikseni

Sateisen päivän ratoksi on hyvä katsella, mitä kaikkea kesä tarjoaa ulkona. Tämä ruusu on ensimmäinen kukkaan ehtinyt. En tiedä sen nimeä, tiedän vain, että kaupungin istutuksissa sitä käytetään. Kaupungista kulkeutui kulkeutui kiulukoita, joista otin siemenet ja sitten kylvin maahan ja tuloksena on tämä elinvoimainen ruusupensas joka kukkii nyt toista kesäänsä muistaakseni.

 

Juhannusruusussa on isoja nuppuja, ehkäpä säistä riippuen ehtii kukkaan juhannukseksi.

Rhodo kukkii, sateesta välittämättä tai ehkä sen myötävaikuttamana.
Muistin virkistämiseksi kuva Afrikan liljasta, Agapanthuksesta, joka kukki näin hienosti pari vuotta sitten.

Olin kasvattanut sitä ruukussa noin seitsemän vuotta, ennenkuin se innostui kukkimaan. Arvatkaapa mitä tein? Nolottaa sanoa, mutta sen sitkeydestä innostuneena ajattelin kokeilla, kestäisikö se  talven yli kasvihuoneessa. Upotin ruukun maahan ja jätin koko komeuden sinne. Ja kuten arvata saattaa, tuli ankara talvi eikä agapanthus enää keväällä herännytkään henkiin. Suru. Mutta siemeniä se oli jättänyt ja ne kylvin maahan, siis ruukkuihin keväällä 2012. Ja ilokseni ne itivät. Ensimmäisen talven yli kuitenkin selvisi vain

neljä tainta, loput kuolivat. Nämä neljä ovat nyt kesän kasvihuoneessa ruukuissaan, siirrän ne talveksi viileään huoneeseen ja toivon, että ne kestävät. Enää ei hutilointia sallita. Viime talven ne olivat sisällä huoneenlämmössä koko talven, mikä varmasti oli osasyyllinen siihen, että niin monet kuolivat.
No nyt tuli tunnustettua Afrikan liljan kova kohtalo. Edessä on siis muutaman vuoden kasvatustyö ennenkuin taas saan nauttia liljan harvinaisesta kauneudesta.