Yöllä oli ollut pakkasta, sillä maa oli vielä valkoisena kuurasta, kun vedin verhot sivuun ikkunoista. Vasta hetken kuluttua huomasin peurat. Niitä oli kolme, yksi kuvan vasemmalla puolella, kaksi seisoo oikealla olevan vinon pihlajapuun edessä. Ne ovat niin syventyneet toistensa kasvojen ja kaulan nuolemiseen etteivät huomanneet verhojen liikahtavan. Aurinkokin paistoi niiden silmiin.
Kun toiset kaksi huomaavat tämän erkanevan, ne lähtevät seuraamaan sitä, kuitenkin myös syöden samalla kaikkea, mikä vähänkin vihertää.
Kaksi peuraa keskeltä hieman oikealle.
Toinen peura tiellä, toinen oikeassa ladiassa vielä.
Viimeinenkin peura lähtee toisten perään.
Toinen peura vasemmalla puolella, toinen oikealla puolella pylväästä.
Turha on toivoa tulppaanien kukkivan tai muidenkaan ehkä, kaikki joutuu peurojen suihin. Ne asuvat tontilla, lisäksi on vielä emopeura, jolla luultavasti on juuri nyt pikkuisia ainakin yksi tai kaksi, näen sitä itseään vain silloin tällöin. Kyllä siellä isäpeurakin käy ainakin silloin tällöin. Sillä on oikein sarvet päässään.
Toivottavasti talvi on hävittänyt niistä kaikki punkit pois.
Kuten kuvista näkyy, jäät ovat poissa, aamulla oli myös aivan tyyntä
Jep, näin keväällä kaikki vihertävä on ruokaa talvidietin jälkeen elukoille tuumasi puutarhuri asiasta mitä tahansa.
SvaraRaderaMeillä rusakot ovat nälissään pistelleet sireenien kuoretkin.
Rusakot eivät ole mitään söpöjä city-kaneja vaan kokoa karvalakki & rukkaset.
Suloista sunnuntaita!
Tarina, eipä puutarhurilta kysytä ja jälki sen mukaista. Suloista sunnuntaita sinullekin!
RaderaIhania vieraita, vaikka tykkäävätkin ruokailla ;-)
SvaraRaderaSusanna, niin on ja täytyyhän niidenkin syödä ja jostakin ruokansa löytää!
Radera