Keväänmerkkejä etsimässä

Jotenkin bloggaaminen ei oikein tunnu mielekkäältä juuri tällä hetkellä, johtuneeko tuosta kevätilmasta ja kevään odotuksesta. Aurinko paistaa niin epätavallisen runsaasti ja kauan, että johan tässä menee ihan pasmat sekaisin. Nyt on kai kuitenkin luvassa taas pilvistyvääkin, sitä normaalia elämänmenoa siis.
Eilen aamulla ajattelin lähteä ulos katsomaan, jospa oikein konkreettisia keväänmerkkejä olisi näkyvissä. Kuitenkin sitä ennen satuin näkemään ikkunasta fasaanikanan juoksevan pihan poikki kiireisesti. Niin vikkelään se meni, etten ehtinyt nappaamaan kameraa käteeni. Oli kuitenkin mukava nähdä, että fasaaneja vielä täällä on vaikka en ole niitä nähnyt muutamaan vuoteen. Ne tietysti pysyttelevät omissa oloissaan.
Ulkona sitten havaitsin fasaanin jättämät jäljet:

Kuvaan mahtui vain yksi jalanjälki näköjään, siitäkin voi päätellä, että rouvalla oli kiire päästä aukean yli. Olen näitä jälkiä nähnyt aikaisemminkin ja ihmetellyt, minkä linnun ne voisivat olla. Se kysymys siis selvisi nyt.

Kauempana metsikössä jäniksen jäljet ja toiset jäljet risteytyivät keskenään. Onkohan nämä toiset jäljet myös fasaanin, olen siitä vähän epävarma. Ne olivat upottavassa lumessa ja siis vähän epäselvät.

Auringon sulattamassa pälvessä männyn näreen juurella alkavat lumikellot kukkia vasta. Viime vuonna ne olivat täydessä kukassa jo 11.3. kuten kerroin edellisessä postauksessani 11.3. kesän muisteluissa. Ovat siis reilut kaksi viikkoa myöhemmässä kuin viime keväänä.

Jäällä on vielä hyvä liikkua. Blogger ei sallinut minun katsoa, koska jäät lähtivät viime tai toissa vuonna, luulisin, että paljon aikaisemmin kuin tulevat lähtemään tänä vuonna.

Veden pinta on laskenut talven mittaan. Laiturissa näkyy selvä raja mistä korkeudesta veden jäätyessä lähdettiin.
Ei paljon merkkejä keväästä vielä, päivisin kuitenkin auringon paistaessa lumet sulavat muodostaen lätäköitä ja lumikerros ohenee silmin nähden.

Piha ja pihatie alkavat olla sulana, siellä ei paljon lunta olekaan tehokkaan aurauksen takia.