Naiskirjailijoita

Mitään listaa lukemistani naiskirjailijoista en ole aikaansaanut enkä  yrittänytkään. Mainitsen vain  muutaman naiskirjailijan, joka on antanut  pysyvästi mieleen jääneen lukuelämyksen. 

Ensimmäisenä tulee mieleen Eeva Kilpi, jonka Naisen päiväkirja eleettömyydessään, hiljaisessa kesätunnelmassaan ja elämisen pohdinnassaan on jäänyt yhdeksi elämykseksi.

Vaikka olen lukenut esim. Eeva Joenpellon ja Laila Hietamiehen tuotannon lähes kokonaan, en voi väittää niistä saaneeni samanlaista elämystä, vaikka ne ovat hyvin kirjoitettuja ja kirjailijat itse tunnettuja ja tunnustettuja. Jotenkin vain jäävät etäisiksi.

Sitä vastoin esimerkiksi Eeva Illoisen Iltapäivällä tuli levottomuus tarjosi lukuelämyksen.

Merete Mazzarella tarjoaa myös mielenkiintoista luettavaa.

Tällä kertaa haluan tuoda esiin Kyllikki Villan kirjoittamat matkakirjat Vanhan rouvan lokikirja sekä Pakomatkalla.

Jo Kyllikki Villan sujuva kieli vie mukanaan. Hän kirjoittaa tavallista, ns. "oikeata" kieltä. Siihen hän onkin harjaantunut tehtyään elämäntyönsä kääntäjänä, suomentajana. Lukemattomat ovat ne kirjat, joiden  suomentajaksi on mainittu Kyllikki Villa.

Lisäksi hän kirjoittaa oikeasta elämästä.

 Nyt on muutama vuosi kulunut viime lukemisestani, joten  voin vain todeta,  että ne jättivät lähtemättömän vaikutuksen minuun ja varmaa on, että palaan niihin vielä. Samalla voin suositella niitä mitä lämpimimmin luettaviksi.

Vanhan rouvan lokikirjassa ( kustantaja Like 2004) hän kertoo matkastaan rahtilaivan matkustajana Etelä-Amerikkaan ja takaisin. Se on hänelle samalla työmatka, jonka aikana hän taas suomentaa kirjaa. Hän kuvailee elämää laivalla, satamia ja poikkeamisiaan maissa, elämää laivalla muutaman muun matkustajan kanssa. Nerokasta yhdistää näin työ ja huvi. Samalla hyvä tapa keskittyä vain työhönsä. Karkuun ei pääse kovinkaan kauas. Ja koko ajan on uutta nähtävää ulkopuolella, maisemat vaihtuvat, vaikka työhuone pysyy samana.

Kirjaa lukiessa saa halun lähteä matkaan samalla tavoin rahtilaivalla.

Hänen toinen kirjansa Pakomatkalla, Toinen lokikirja (Like 2007) kuvailee edellisen kirjan tapahtumia edeltänyttä aikaa mutta samanlaista matkaa ja poikkeamisia satamiin. tällä kertaa hän jääkin pitemmäksi aikaa oleskelemaan St. Helenan saarelle keskelle Atlanttia.

Kaukokaipuu herää jo tätä kirjan takakantta katsoessa. Meri, uudet satamat kutsuvat..