Uusikaupunkilaiset varmaan tuntevat kirjailija Eva Illoisen hyvin, koska hän on siellä asunut. Minulla ei hänestä ollut paljoa tietoa, vaikka oleni hänen kirjojansa lukenut ja niihin mielistynyt. Siksipä otin vähän selvää hänen taustoistaan. Hän oli o.s. Tikander ja syntynyt Viipurin lähistöllä 1934. Maailman tapahtumien takia perhe joutui muuttamaan synnyinseudultaan pois ja asettui Turkuun. Eva pääsi siellä ylioppilaaksi 1953 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1957 Turun Yliopistosta. Toimi sitten äidinkielenopettajana opettaen myös muita aineita Vakka-Suomen kauppaopistossa.
Olin kai ajatellut häntä jonkinlaisena ylellisyyskotirouvana, jollaisia hän kuvaa ja joka sitten kirjoitteli aikansa kuluksi. Hämmästyin, kun selvisikin, että hän on julkaissut useita romaaneja, nuortenkirjoja, näytelmiä, ym. Kaikenkaikkiaan lähes kolmekymmentä eri teosta. Kaikkia ei ehditty julkaista ennen hänen kuolemaansa. Mm. hän kirjoitti kuunnelmasarjaa, josta sata osaa ehti tulla ulos ennen hänen äkillistä kuolemaansa 1987.
Ensimmäinen romaani ilmestyi 1965, nimeltään Joutilaat päivät. 1975 Eva Illoinen voitti mm. Tammen ja aikakauslehtiJaanan julistaman kirjoituskilpailun romaanillaan Elena, nainen pimeästä. Samana vuonna ilmestyi romaani Kylmän kukka, joka kertoo äiti-tytär -suhteesta.Nuorten romaaneista Perri-sarja oli suosituin. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja, kuten Keisarin tanssijatar, Aurinkotsaari, vain joitakin mainitakseni.
Myöhemmät, nykyaikaan sijoittuvat romaanit kuvaavat siis keski-ikäisen naisen maailmaa, naisalkoholismia ( Ovi pimeään; Iltapäivällä tuli levottomuus), vanhenemisesta (Kanervat kuolevat), vaihdevuosiongelmia (Päivän taite). Osoittautui siis, että hänellä olikin ollut aika suuri tuotanto.
Se olisi varmaan laajempikin, jos kuolema ei niin traagisesti olisi katkaissut hänen elämäänsä 1987.
Lisäksi hän oli Turun ja Porin läänin taidetoimikunnan perustajajäseniä 1968. 1984 hän sai valtionpalkinnon teoksesta Perri tulee ylioppilaaksi, 1985 hän vastaanotti 3-vuotisen Valtion kirjallisuustoimikunnan apurahan. 1984 Marttapiiriliitto valitsi hänet vuoden kirjailijakseen. Vakka-Suomen Nuorkauppakamari valitsi hänet vuoden vakkasuomalaiseksi samana vuonna ja paikallinen Säästöpankki valitsi hänet vuoden uusikaupunkilaiseksi.
Joten ei hän aivan tuntematon ole ollut ja tunnustustakin hän sai aikalaisiltaan myös.
Hän kuvasi siis keski-ikäisen naisen elämää, ongelmia ja vaikeuksia. Ehkä sieltä löytyy avain hänen äkilliseen poismenoonsa.
Minäkin olen löytänyt Illoisen omin avuin. Häntä ei juuri missään erikseen mainita, mutta niin monipuolisesti hän kuvaa suomalaisen naisen elämää, että voisi hänetkin mainita suomalaisen naisen elämän uskottavana kuvaajana. Viimeksi luin Kylmän kukka -romaanin. Siinä kuvattu äiti-tytär -suhde oli kaikkine painostavuuksineen sekä synkkää että välillä jopa mustan huumorin sävyttämää. Myöskään miehiä ei kirjailija päästä kovin vähälle.
SvaraRaderaLiisa
Hei Liisa!
RaderaHauskaa kun sinäkin olet löytänyt Illoisen! Hänestä ei paljon kirjoiteta, mutta minustakin hän on koskettava kuvatessaan naisen elämää, sen vaikeitakin puolia, hyvin persoonallisesti ja syvällisesti. Kylmän kukkaa en ole vielä lukenut, olisi tosi mielenkiintoista. Täytyy katsoa, löytyisikö sitä täältä kirjastosta tai sitten muualta hankkia. Kiva kun kerroit!