Puutarhaterveiset Trädgårdshälsningar

Kesäkiireitten keskeltä pieni kuvapostaus puutarhasta, jossa kevätkukkijat ovat vaihtuneet kesäkukkijoihin ja nyt myös syksyn kukkijoihin.

Agapanthus, sinisarja, on vaihteeksi kasvihuoneessa kypsyvien tomaattien ja paprikoiden vieressä. Siirsin sen sinne mahdollisten rankkasateiden tieltä. Pitääkin päästää se taas ulkoilmaan. Vaikka onhan kasvihuoneen ovi selkosen selällään, samoin kattoluukut auringossa. Agapanthus on pikkuhiljaa aloittanut hitaan kuihtumisen, varmaan olisi parempi pitää se ulkona kukinnan pidentämiseksikin.

Agapanthus, Afrikas lilja, kärleksliljan, ståt i växthuset undan för åskregnen. Skall flyttas ut igen. Den har utvecklat två blommor i sommar, för vilka jag har varit jätteglad. Fick vänta på dem i så där fyra fem år.

Kultapiiskut ovat syksyn kukkijoita, jotka jo osittain ovat ruvenneet kukkimaan.

Guldriset har också börjat blomma. Den blommar till sen höst.

Taka-alalla kukkivat edelleenkin uskolliset, ihastuttavat tarhakurjenpolvet.

I bakgrunden blommar ännu troget vackra trädgårdsgeranium.

Kultapallojen varret ovat venyneet parimetrisiksi ja nekin aloittelevat kukintaansa. Täydessä kukassa ne ovat varsinainen valopilkku muuten syksyisessä puutarhassa

Guldbollarna har vuxit till sig ordentligt, de är nog två meter långa. De börjar blomma så småningom och sprider ljus omkring sig med sin klargula färg  till sent på hösten

.

Kultapallojen kanssa tilasta kilpailevat lähes yhtä mittavat ukonhatut. Kolmantena kilpailijana ovat ritarinkannukset, joiden kukinta on jo ohi.

Med guldbollarna tävlar om utrymmet de nästan lika långa stormhattarna, som har öppnat sina blå blommor.

Metsän katveessa kasvaa tammentaimi, jonka viereen perustin viimekesänä kukkapenkin harjaneilikoille. Tammia on tässä paikassa neljä-viisi sopivasti pitkässä rivissä noin kymmenen metrin .välein, joten joskus tässä kasvaa oikea komea tammirivistö.
I skogens skydd växer den här ekplantan. I somras lagade jag en blomrabatt bredvid den och där vaxer nu borstnejlikor av olika färger och modeller.

Metsässä kasvaa näitä, en tiedä nimeä. Yritän suojella ja säästää niitä, että ne leviäisivät entisestään. Jos kenellä on tietoa nimestä, niin kiitollisuudella vastaanotetaan...
Den här vildväxande blomman vet jag inte namnet på, kanske någon vet och vill dela med sig..

Nurmikko on leikattu pyhäkuntoon. Nyt voi heittäytyä pihatuoliin lepäämään ja
Gräset är klippt till helgen. Nu är det bara att kasta sig i en trädgårdstol och

katselemaan tyytyväisenä kättensä töitä tuija-ruukkujen rivistön lomasta. Kukkien värit eivät ollenkaan siirry kameran linssin kautta kuviin, näyttäisi. Nyt on sitten kesästä nauttimisen vuoro. Vaikka minä kyllä nautin suuresti myös tehdessäni. Kun vauhtiin pääsen, en millään tahtoisi lopettaa ennen kuin sitten on pakko, kun kroppa sanoo, että nyt olisi tauon paikka. Yleensä noin parin tunnin intensiivisen työrupeaman jälkeen. Pienen tauon jälkeen ovat sitten voimat palanneet ja työ voi jatkua.
Piti tulla vain pieni postaus, mutta tästä tulikin tosi pitkä.

--njuta av att allt är gjort för stunden. Jag märker, att färgerna inte syns så bra på bilderna. Det är skönt att sitta, titta och njuta. Fast jag njuter av själva arbetet också och ofta fortsätter ´med det så länge, att kroppen säger stopp. Det blir naturligt ca två timmars arbetspass och litet vila emellan.

Eilen oli Unikeon päivä - Det var sjusovardag igår

Unikeon päivää vietettiin eilen. Heräsi kysymys,  miksi sitä vietetään?  Wikipedia kertoo seuraavaa (otteita Wikipedian artikkelista Unikeonpäivä):

     Unikeonpäivä, monissa maissa nimeltään seitsemän nukkujan päivä, on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin seitsemää Efesoksen marttyyriä. Legendan mukaan nuorukaiset pakenivat 200-luvulla kristittyjä vainonnutta keisari Deciusta luolaan ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin.^[1]

Unikeonpäivä on muun muassa Saksassa^lähde?, Tanskassa, Englannissa ja Virossa 27. kesäkuuta. Sen sijaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se on kuukautta myöhemmin, 27. heinäkuuta.^[1]

Päivä on ollut Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652, mutta lienee Suomessa vietetty jo keskiajalla.^lähde? Aikoinaan se oli Suomessakin kesäkuun lopulla, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen.^[1]

Tunnetuin perinne on Naantalissa vietettävä Unikeonpäivä jossa valitaan valtakunnan virallinen Unikeko. Naantalissa tapahtuman juuret ulottuvat 1880-luvulle, ja nykyisessä muodossaan jossa valitaan vuosittain Unikeko se on ollut vuodesta 1959 lähtien.^[2]

 

Kesän kypsymistä

Palaanpa lestini ääreen taas. Kesä kulkee vääjäämättä kohti syyskuukausia. Sen näkee monista jo kuihtuneista ja siemeniä rakentavista kukista. Omenapuusta, jossa muutamat omenat odottelevat punerrusta poskilleen, minulla tosin vain valkea kuulas kypsyilee omia aikojaan syömäkelpoiseksi. Ilma on edelleen helteistä ja kosteaa.  Ukkostakin on ollut kerran pari, onneksi ei kovin rajuja ukkosilmoja ja sadettakin on saatu.

Kasvihuoneessa tomaatit kasvavat. Kohta nekin ovat punaposkisia. Sinisarja agapanthuskin saavutti huippunsa, tässä jo muutamia kukkia on kuihtumassa. Toinen nuppu aukeamassa.

Alpi kukkii jo myös. Tämä on aivan luonnossa kasvava alpi, joka on saanut kotipaikan minun hoivistani.
Eilen aloitin jokavuotisen puuverstasurakkani. Olen katkonut puita moottorisahalla eilen ja tänään. Tänään, kun homma oli hoidettu, olikin sitten otettava suihku ja betasalpaaja ja laskeuduttava levolle, kuten sanotaan. Siinä tunnin pari huilailtuani rupesi tekemään mieli lättyjä eikä siinä muu auttanut kuin nousta sekoittamaan ohukaistaikinaa ja lättyjä paistamaan. Kyllä ne sitten maistuivatkin hillon keralla.
Nyt vain kastelen kukkaruukkuja ulkona ja ihailen kesän aikaansaannoksia. Samaa toivotan lukijoillekin.

Eva Illoinen

Uusikaupunkilaiset varmaan tuntevat kirjailija Eva Illoisen hyvin, koska hän on siellä asunut. Minulla ei hänestä ollut paljoa tietoa, vaikka oleni hänen kirjojansa  lukenut ja niihin mielistynyt. Siksipä otin vähän selvää hänen taustoistaan. Hän oli o.s. Tikander ja syntynyt Viipurin lähistöllä 1934. Maailman tapahtumien takia perhe joutui muuttamaan synnyinseudultaan pois ja asettui Turkuun. Eva pääsi siellä ylioppilaaksi 1953 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1957 Turun Yliopistosta. Toimi sitten  äidinkielenopettajana opettaen myös muita aineita Vakka-Suomen kauppaopistossa.
Olin kai ajatellut häntä  jonkinlaisena ylellisyyskotirouvana, jollaisia hän kuvaa ja joka sitten kirjoitteli aikansa kuluksi. Hämmästyin, kun selvisikin, että hän on julkaissut useita romaaneja, nuortenkirjoja, näytelmiä, ym. Kaikenkaikkiaan lähes kolmekymmentä eri teosta. Kaikkia ei ehditty julkaista ennen hänen kuolemaansa. Mm. hän kirjoitti kuunnelmasarjaa, josta sata osaa ehti tulla ulos ennen hänen äkillistä kuolemaansa 1987.
Ensimmäinen romaani ilmestyi 1965, nimeltään Joutilaat päivät. 1975 Eva Illoinen voitti mm. Tammen ja aikakauslehtiJaanan julistaman kirjoituskilpailun romaanillaan Elena, nainen pimeästä. Samana vuonna ilmestyi romaani Kylmän kukka, joka kertoo äiti-tytär -suhteesta.Nuorten romaaneista Perri-sarja oli suosituin. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja, kuten Keisarin tanssijatar, Aurinkotsaari, vain joitakin mainitakseni.
Myöhemmät, nykyaikaan sijoittuvat romaanit kuvaavat siis keski-ikäisen naisen maailmaa, naisalkoholismia ( Ovi pimeään; Iltapäivällä tuli levottomuus), vanhenemisesta (Kanervat kuolevat), vaihdevuosiongelmia (Päivän taite). Osoittautui siis, että hänellä olikin ollut aika suuri tuotanto.
Se olisi varmaan laajempikin, jos kuolema ei niin traagisesti olisi katkaissut hänen elämäänsä 1987.
Lisäksi hän oli Turun ja Porin läänin taidetoimikunnan perustajajäseniä 1968. 1984 hän sai valtionpalkinnon teoksesta Perri tulee ylioppilaaksi, 1985 hän vastaanotti 3-vuotisen Valtion kirjallisuustoimikunnan apurahan. 1984 Marttapiiriliitto valitsi hänet  vuoden kirjailijakseen. Vakka-Suomen Nuorkauppakamari valitsi hänet vuoden vakkasuomalaiseksi samana vuonna ja paikallinen Säästöpankki valitsi hänet vuoden uusikaupunkilaiseksi.
Joten ei hän aivan tuntematon ole ollut ja tunnustustakin hän sai aikalaisiltaan myös. 
Hän kuvasi siis keski-ikäisen naisen elämää, ongelmia ja vaikeuksia. Ehkä sieltä löytyy avain hänen äkilliseen poismenoonsa.

Naiskirjailijoita

Mitään listaa lukemistani naiskirjailijoista en ole aikaansaanut enkä  yrittänytkään. Mainitsen vain  muutaman naiskirjailijan, joka on antanut  pysyvästi mieleen jääneen lukuelämyksen. 

Ensimmäisenä tulee mieleen Eeva Kilpi, jonka Naisen päiväkirja eleettömyydessään, hiljaisessa kesätunnelmassaan ja elämisen pohdinnassaan on jäänyt yhdeksi elämykseksi.

Vaikka olen lukenut esim. Eeva Joenpellon ja Laila Hietamiehen tuotannon lähes kokonaan, en voi väittää niistä saaneeni samanlaista elämystä, vaikka ne ovat hyvin kirjoitettuja ja kirjailijat itse tunnettuja ja tunnustettuja. Jotenkin vain jäävät etäisiksi.

Sitä vastoin esimerkiksi Eeva Illoisen Iltapäivällä tuli levottomuus tarjosi lukuelämyksen.

Merete Mazzarella tarjoaa myös mielenkiintoista luettavaa.

Tällä kertaa haluan tuoda esiin Kyllikki Villan kirjoittamat matkakirjat Vanhan rouvan lokikirja sekä Pakomatkalla.

Jo Kyllikki Villan sujuva kieli vie mukanaan. Hän kirjoittaa tavallista, ns. "oikeata" kieltä. Siihen hän onkin harjaantunut tehtyään elämäntyönsä kääntäjänä, suomentajana. Lukemattomat ovat ne kirjat, joiden  suomentajaksi on mainittu Kyllikki Villa.

Lisäksi hän kirjoittaa oikeasta elämästä.

 Nyt on muutama vuosi kulunut viime lukemisestani, joten  voin vain todeta,  että ne jättivät lähtemättömän vaikutuksen minuun ja varmaa on, että palaan niihin vielä. Samalla voin suositella niitä mitä lämpimimmin luettaviksi.

Vanhan rouvan lokikirjassa ( kustantaja Like 2004) hän kertoo matkastaan rahtilaivan matkustajana Etelä-Amerikkaan ja takaisin. Se on hänelle samalla työmatka, jonka aikana hän taas suomentaa kirjaa. Hän kuvailee elämää laivalla, satamia ja poikkeamisiaan maissa, elämää laivalla muutaman muun matkustajan kanssa. Nerokasta yhdistää näin työ ja huvi. Samalla hyvä tapa keskittyä vain työhönsä. Karkuun ei pääse kovinkaan kauas. Ja koko ajan on uutta nähtävää ulkopuolella, maisemat vaihtuvat, vaikka työhuone pysyy samana.

Kirjaa lukiessa saa halun lähteä matkaan samalla tavoin rahtilaivalla.

Hänen toinen kirjansa Pakomatkalla, Toinen lokikirja (Like 2007) kuvailee edellisen kirjan tapahtumia edeltänyttä aikaa mutta samanlaista matkaa ja poikkeamisia satamiin. tällä kertaa hän jääkin pitemmäksi aikaa oleskelemaan St. Helenan saarelle keskelle Atlanttia.

Kaukokaipuu herää jo tätä kirjan takakantta katsoessa. Meri, uudet satamat kutsuvat..

Afrikan lilja Sinisarja Agapanthus Afrikas lilja, kärleksliljan

Agapanthus tänään/idag.

Viikko vierähti En vecka sedan sist

Viikko vierähti sitten edellisen postauksen! Mistä lie tällainen hitaus postauksien kanssa.
Menneellä viikolla olen nauttinut kesän lämmöstä. Mutta myös raivannut rantapusikoita, siitä laitan joskus kuvia. Mietin vielä, mitä teen risujen kanssa: ehkäpä poltan ne rannalla, kunhan metsäpalovaroitus lakkaa täällä. Tämän täytyy olla maan kuivinta seutua juuri nyt, koska täällä vallitsee metsäpalovaroitus kuten myös Pellossa pohjoisessa.
Olen myös niittänyt heinää uusilta alueilta puutarha-alueen laajentamiseksi. Tämän jälkeen menen sinne ruohonleikkurin kanssa.
Olen tehnyt yhden uuden kukkapenkin, josta ei vielä kuvia.
Sitä vastoin odottelen myös Agapanthuksen eli Sinisarjan kukkimista. Hitaasti se edistyy.

Tänään kukkanen näyttää tällaiselta. Toinenkin nuppu on kasvanut pituutta ja kokoa muutenkin. Rupean jo epäilemään, tokko se jaksaa avata kukkiansa ollenkaan ennen syyspakkasten tuloa... Mutta se on kasvattanut myös uusia lehtiä ja uusia "poikasia" juureensa.

Kasvihuoneessa paprika on kuitenkin jaksanut näin isoksi, on siellä muitakin raakileita. Mutta myös

...vielä kukkivia taimia. Tomaatit ovat myös jo aika isoja, vaan ei vielä punaisia.

Ulkona wanhan ajan ritarinkannukset yrittävät kilpailla sinisen taivaan kanssa.

Orvokit viihtyvät ruukussaan portaalla.

Samoin petuniat ja

mustasilmäsusanna. Ne kaikki olen kasvattanut siemenestä saakka ja täytyy sanoa, vaikka sen itse sanonkin,  että se kyllä kannatti! Pelakuukin on innostunut kukkimaan lopultakin!
I växthuset håller tomaterna och paprikorna på att mogna. Agapanthus växer till sig.
Krukväxterna frodas. Det är sommar.

Sunnuntai Söndag

Tunnelma on aivan sunnuntainen. Aurinko paistaa, lähes tyyntä ja hiljaista, vain muutama lintu livertelee aikansa kuluksi. Tein pienen kierroksen aamukasteisella nurmikolla ihailemassa kesän loistoa.

Tämän kuvan otin kyllä jo torstaina. Kurjenkellojahan siinä varjossa vielä.

Hevoskastanjakin vielä varjossa, mutta takana näkyy jo auringonpaistetta. Olisi kitkijällä töitä...

Ja toiseen suuntaan myös vastavalossa näkyy laajaksi levinnyt oregano/mäkimeiramikasvusto ja mitä lie muutakin joukossa. Puita, tai pensaita, siinä on pieni hevoskastanja, kultasade isompi ja kaikista pisin on tammi. Näkyy siellä sireenipensaitakin. Oikealla talon terassi länteen, päädyssä keittiön rappu.

Sisääntuloväylän vieressä pieni kukkaistutus ruukussaan.

Agapanthus vietti yönsäkin ulkona. hitaasti, hitaasti rupeavat kukat avautumaan.

Det råder en solig söndagsstämning i luften. Solen skiner, ingen vind, någon fågel kvittrar i skogen, annars är det tyst och stilla.
Gick en runda i trädgården och tittade på sommarens blomstring. En del bilder har jag tagit redan i torsdags. Överst blåklockor, sedan hästkastanj,  nedanför den huset med ett oreganofält framför och buskar eller träd som en liten hästkastanj, ett guldregn, en ek är längst av dem alla. Också syrener finns det där.
Längst ner agapanthus som sakta sakta gör sig beredd att blomma.
Mukavaa sunnuntaipäivää lukijoille! Trevlig söndag för alla besökare!

Agapanthus

Tämä kasvi on Agapanthus, Afrikan tähti, Rakkauden kukka. Tämä kuva on netistä otettu.
Olen joskus siihen ihastunut. Noin 5-7 vuotta sitten hankin sen, en kyllä muista, ostinko kaupasta valmiin taimen vai kasvatinko siemenestä Saattaa olla, että jälkimmäinen on totta. Minun kasvini kuihtuu talveksi, on olemassa aina vihreitäkin. Koskaan se ei ole kukkinut vielä. Talvet se on viileässä, kesät ruukussaan ulkona tai kasvihuoneessa. Minulla ei ole ollut minkäälaista hoito-ohjetta kunnes nyt olen netistä katsellut siitä tietoja. En ole tiennyt, pitääkö se istuttaa uuteen ruukkuun joka vuosi, syvään vai matalaan, isoon vai pieneen. Verkossa sanotaan jossakin, että pieni ruukku, ahdas. Aurinkoinen paikka. Mutta toisaalta se voi menestyä ulkonakin ykköskasvivyöhykkeellä, jopa kakkosella tai kolmosellakin! Kotoisin kuitenkin Afrikasta kuten nimikin sanoo.
Tänä keväänä on tapahtumassa pieni ihme! Agapanthus on kasvattanut pari kukkavanaa! Hitaasti hitaasti turpoaa kukkapallo vanan päässä. Nyt se on näin suuri:

Alareunassa oikealla näkyy toinen nuppu. Kukkavana on varmaan metrin pituinen jo.

Siirsin ruukun aamulla ulos kasvihuoneesta.

Varmaan ostamani lehmälannan ansiota että on kukintaa odotettavissa.

Agapanthus, Afrikas stjärna, Kärlekens blomma. Ett kärt barn har många namn.

Den har jag haft i kruka i så där 5-7 år utan att få någon blomma någonsin, bra att den har hållits vid liv ens. Nu plötsligt har den tänkt om och en och två blommor är att vänta inom en översiktlig framtid. Sakta går det, men säkert. Hoppas jag.

Kan nyckeln till blomman vara kogödsel som jag använt i sommar?!

Suruviesti Sorgebud

Suruviesti suurhiihtäjä Mika Myllylän kuolemasta hiljensi  koko Suomen, pohjoismaat, koko hiihtomaailman. Tämä iloiselta, rehdiltä, sanavalmiilta (kolmella kielellä) vaikuttava urheilija oli kuollut aivan liian nuorena. Hänet löydettiin kotoaan kuolleena. Tuntematta asioita lähemmin, edes kaikkea lehdissä kirjoitettua, voin vain miettiä itse mielessäni, minkälainen murhenäytelmä Myllylälle  Lahdessa norjalaisten toimesta paljastunut huumeskandaali oli. Tuntuu siltä, että Myllylä lähes ainoana tunnusti syyllisyytensä rehellisesti ja joutui kantamaan skandaalin  seuraukset yksin.
Minulla on sellainen tunne, että hänet  jätettiin hiihtopiireissä yksin.Häntä haluttiin rangaista tunnustuksesta näin. Edelleen minulla on sellainen vaikutelma, että oikeudenkäynnissä kaikki salasivat ja kielsivät tienneensä, vaikka kaiken järjen nimessä, useimpien on täytynyt tietää. Jos johto ei todellakaan tiennyt, heidän kohdallaan ei  johtamisesta voi puhuakaan. Miten on mahdollista, että  lääkärit, valmentajat, huoltajat eivät olisi tienneet?
Tämä on yksi suomalaisen urheilun inhottavimpia lukuja. Jo se, että aineita käytettiin, on inhottavaa.  Kaikista inhottavinta on kuitenin, että johto ei seissyt  urheilijoiden rinnalla vaan kielsi tienneensä mitään. Kukaan ei tiennyt mitään, kukaan ei muistanut mitään, kaikki oli niin puhtoista että! Ja Myllylä oli tunnustanut!  Hän joutui maksamaan kalliin hinnan tästä. Kaikkein kalleimman. Jos "hiihtoviranomaiset" jotain hänen hyväkseen olivat yrittäneet tehdä myöhemmin, se ei riittänyt. Myllylä jätettiin yksin. Eikä hän  kestänyt. Inhimillisesti katsoen Myllylällä olisi ollut vielä paljon annettavanaan ja pitkä elämä edessään. Toisin kävi. Suomalainen  itsekkyys vei voiton.
Toinen yksin jätetty urheilija (näin taka-alalta katsottuna) on Matti Nykänen. Kilpailu-uran jälkeen hänen edesottamuksilleen on vain naureskeltu eikä häntä ole ohjattu apua saamaan.
Luulisi, että urheiluväellä olisi jonkinlainen edes moraalinen vastuu suojateistaan myös aktiiviuran jälkeen. Ensin urheilijoista otetaan kaikki irti, heidät trimmataan äärimmilleen,  kultaa ja kunniaa pitää saada ja ne otetaan vastaan, heitä lähetetään kilpailuihin ympäri maailmaa ja paistatellaan heidän suosionsa loisteessa niin kauan kuin menestystä riittä. Kun tulee epäonnistumista ja  vastoinkäymisiä, ei heistä enää välitetä. Varmaan vain todetaan, että ikävä juttu.
Surullista.

Sorgebudet om skidåkare Mika Myllyläs död fick hela Finland, ja hela Norden och skidentusiaster i hela världen att stanna upp en stund. Den här idrottaren som en gång i tiden verkade så  glad, uppriktig, målmedveten, som klarade sig på tre språk, hade hittats död hemma hos sig. Han dog alldeles för ung, bara 41 år gammal. Skandalen i Lahtis tog hårt på honom. Speciellt när det var han ensam som erkände att han använt olovliga ämnen. Han blev lämnad ensam tror jag. Han kanske ansågs som förrädare i sammanhanget. Idrottsledningen, läkare, tränare, alla de visste ingenting om någonting, kom det fram senare i rättegången. Inte andra idrottare heller. Man kan undra hur det var möjligt?
Jag har en känsla av att alla visste, men ville komma undan. Om inte annat så fanns det en tyst överenskommelse, tror jag.
Hur som helst. Sorgligt.
Ett annat sorgligt kapitel inom idrotten är backhopparlegenden Matti Nykänen, som efter sin aktiva idrottstid har hamnat från en skandal till en annan. Man tänker i banor som att finns det inget ansvar inom idrottsfolket för idrottarnas fortsatta väl och ve efter det att de lämnat idrotten? Man tycker att det finns åtminstone ett moraliskt ansvar mot idrottare, som har nått så långt och gjort så mycket, offrat så mycket för landets framgångar i idrotten.

Pilvipoutaa Molnigt, men uppehåll änså länge

Lämmintä, n. 20 astetta, vain hiukan tuulee. Erinomaisen hieno ilma olla taas ulkona! Aloitin päiväni aamulla ensin pyörälenkillä, sen jälkeen selvittelin kierrätysvarastoani. Sinne oli kerääntynyt kaksi kassillista sanomalehtiä, saman verran sisäkkäin pakattuja tetroja , jokaisessa tetrapaketissa on 5 kpl ja näitä paketteja oli siis kaksi kassillista. Oli kassillinen muovipulloja, kassillinen metallisäilykepurkkeja, alumiinisäilykepurkkeja, kassillinen panttipulloja. Lasiakin löytyi. On sentään sanottava, että siitä on aikaa, kun viimeksi tyhjensin varastoni. Olisi pitänyt olla kamera mukanani, olisin saanut ikuistettua turisteja varten laitetun kierrätystavarapaikan oikein kukkaistutusten kera!  Siistiä! Vaikka kyllähän me vakiasukkaatkin osaisimme kukkia arvostaa!
Kävin lähikaupassa, jonka pihassa tämä kierrätyskeskus on. Hain täydennystä jääkaapin sisältöön. Taas pärjäillään viikon verran eteenpäin. Tämä lähikauppa on ihan ok, pitäisi käydä siellä useammin.

Varmt är det fortfarande. Men molnigt, som tur är , skulle jag säga. Det här är bra väder för att vara ute. Jag började dagen med en cykeltur, vilket var mycket uppfriskande! Sedan tog jag itu med mina returgrejor, som skulle föras till depån. Det blev kassar med tidningar, tetror, filbunkar, plastflaskor, glas, konservburkar. Och en kasse med returflaskor med pant till affären.

Lopuksi muutama kuva uusista kukkijoista. Pari ruusua on alkanut kukkia, jokin jasmikelaji kukkii, en nimeä tiedä. Kukat ovat niin korkealla pensaan latvassa, että saan kurkotella kuvatakseni ne.
Slutligen några bilder på nya blommor.

Pitänee leikata alas pisimpiä oksia.
Ngon sort av jasmin.

Jokin pensasruusu. Olen saanut tämän vuosia sitten, en saanut nimeä sille.
En buskros, namnet känner jag inte till.

Iki-ihana Louise Odier. Tuoksuu ihanalta. Nämä molemmat ruusut kaipaisivat parempaa kasvupaikkaa. Siinä on taas projektia kerrakseen.
Den här rosen heter Louise Odier och den doftar härligt. Växtplatsen är inte den bästa för den. Ett nytt projekt väntar alltså!

Niitin alas päivänkakkarat pellostaan. Saavat lojua siinä pari päivää, sitten korjaan ne sivuun. Ensi kesänä taas tavataan. Toivon mukaan.
Jag har slagit ner präskrageplätten. Kragarna får ligga där ett par dagar tills jag tar dem bort. Vi ses igen -förhoppningsvis- nästa sommar!

Ketoneilikat kukkivat. Väri haalistuu kuvissa. Ne ovat kirkkaan punaisia.
De här nejlikorna är rödare i naturen än här på bilden.

Näistä kirjavista harjaneilikoista pidän eritysesti.

Kuten myös syvänpunaisista, vaaleanpunaisista, valkoisista...
De här brokiga borstnejlikorna är ngra av mina favoriter.

Näin koristeellisia kukkia on ilmestynty petuniaruukkuihin...

Titta, så snyggt blommar petunian!

Ja vielä kerran tämä kirjava petunia, jonka piti olla riippuva mutta se onki erittäin pystykasvuinen.

Och den här petunian är ju bedårande!

Ukkonen Åskan

Ukkonen herätti jo neljän jälkeen tai viimeistään viideltä. Minä vetämään johtoja irti seinästä ja takaisin sänkyyn. Olin nimittäin mennyt nukkumaan vasta kahden aikoihin. Jäin katselemaan Linleyä ja vielä jotakin kupsehtimaan, kesäyö oli niin ihana, kurkisti välillä ulos terassilta. Oli lämmintä hämärää ja hienoa.
Mutta siis aamulla kyllä olisin mielelläni nukkunut vielä tunnin tai pari. Ukkoherra jatkoi jyristelyään loputtomiin, vasta joskus yhdeksän aikoihin se rupesi hellittämään. En usko, että se aivan lähellä oli. Getassa päin se tuntui kolistelevan kauimmin.

Åskan väckte mig vid fyra tiden. Jag upp och dra ifrån sladdar ur väggen och tillbaks till sängen. Hade nämligen gått och lagt mig först vid tvåtiden i natt. Blev sittande och tittade på Linley , njöt av sommarnattens skymning och värme ute på terrassen.

Otin illalla vielä muutaman kuvan, jotka panen tähän sunnuntain kunniaksi.
Tog några bilder i går kväll, här ¨får ni se dem söndagen till ära.

Olen kasvattanu kaikki petuniat siemenestä tänä keväänä. Tässä yksi laji.
Har drivit upp alla mina petunior från frö i vår. Här en sort.

Myös siemenestä kasvaneita. aluksi olivat sisällä, kun vähän varttuivat siirsin kasvihuoneeseen ja sitten sieltä ulos.
Också de här har drivits upp hemma. Först inne, sedan i växthuset, sedan ute.

Nämä ovat etupihalla. Täytyy sanoa, että ovat kasvaneet reilusti mittaa, kukkiakin alkaa olla. Ostin lehmänlantaa pussissa, mikä saattaa vaikuttaa tähän lehden ja varren reiluun kasvuun. En saanut kanankakkaa, jota tavallisesti käytän.
De här krukorna står på främre gården. De hav blivit så stora och gröna. Jag tror det beror på gödsel jag använt, nämligen kogödsel! Fick inte hönsgödsel som jag brukar använda annars.

Myös orvokit kukoistavat. Katselevat uteliaana maailman menoa.
Också violerna tittar nyfiket på världens gång och frodas.

Tuijien rivistöä. Polkupyörä ei oikeasti kuulu tänne, jäi siihen käytön jälkeen.
Raden av tuijor. Cykeln brukar inte annars stå här.

Mustasilmäsusannakin kasvaa vain uteliaammaksi, on jo kietoutunut ikkunaristikkoon paremmin ylettyäkseen.
Svarögat tittar också nyfiket och klamrar sig fast vid fönsterribborna.