Talvisia maisemia

Harvinaista herkkua, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta eikä tuulikaan hätyyttele. Piti ottaa kamera taskuun, kun lähdin postilaatikolla käymään.

Eihän se taskussa kauaa kerinnyt olemaan. Siellä se postilaatikko on, tämän tien ja poikkitien risteyksessä. Eilen laiton vasta nuo aurauskepit, kun niitä ei kukaan muukaan ollut siihen laittanut ja aura oli ruvennut auraamaan tietä ojan päälle. Ojaanajon välttämiseksi oli kepit laitettava vikkelästi.  Samalla kolasin lumet pois postilaatikon edestä, ettei postin tarvitse nousta autosta jakaessaan postia laatikoihin.

Aurinko saa hangen kimmeltämään valkoisena ja varjot hohtamaan sinisenä.

Takaisin päin mennessä aurinko paistaa vasemmalta, etelän suunnalta tietysti. Tuolla metsan reunassa käännyn vasemmalle.

Tästä lähtee auraamaton tie rantaan ja mökille. Sinne pääsee myös talon vieritse menevää tietä pitkin. Takanani on nyt postilaatikoille menevä tie.

Kuten tavallisesti, patterista voima hiipui enkä saanutkaan enää kuvia komeista, lumen peittämistä katajista.

Nyt patteri on latauksessa. On lähdettävä katsomaan, joko lie lantut kypsyneet.