Sain puhelun

ja soittaja kysyi, voisiko hän tulla käymään, hän ottaisi helmilaukkunsa mukaan ja voisimme yhdessä "helmeillä"? Tottakai se sopi. Hänellä oli aamupäivällä ollut joulujuhlan kenraaliharjoitus, nyt hän on kotona ja aika käy pitkäksi.
Ja hän tuli, esitteli helmensä ja tavan kuinka niitä asetellaan alustalle rakentaen haluamiansa kuvioita. Hän kirjoitti helmistä nimensä, rakensi monenmallista kukkasta ja neuvoi minua, kuinka pitää menetellä. Ja kun en heti ottanut kuvaa touhuistamme, se sitten jäi.
Hän halusi niin mielellään käydä ulkona katsomassa jäitä rannassa. Kielsin ensin, mutta myönnyin sitten. Ainahan on positiivista, kun nuoret ja lapset haluavat ulos luontoon! Vaikka pakkasta oli, puimme päällemme ja lähdimme tutkimusmatkalle,
Matkalla alaspäin jo näimme monia jälkiä lumessa.

Ensimmäisenä näkyivät omat jälkeni edellisen retken jäljiltä. Niitä olivat monet kauriit ylittäneet öisillä retkillään.

                                            Lisää kauriin jälkiä.

                                        Tästä on jokin pieni otus loikkinut puun juurelta toiselle. Liian pieniä oravan jäljiksi, luulisin.

                                         Varhaisillan kylmältä taivaalta katseli kasvava puolikas kuun naamaa.

Vesi on alhaalla, mutta siis jäässä on pinta.Laiturin kupeeseen on noussut vettä, joka sitten on jäätynyt. Jäässä on railoja. Pitemmälle emme uskaltautuneet, vaikka mieli olisi tehnytkin.

                                -Jos minä nyt putoaisin jään läpi, niin kastuisin ja sitten tulisi kylmä!

Totta puhui tyttö, vaan emme olleet uhkarohkeita emmekä lähteneet heikoille jäille. 

Laiturilla näkyi tassun jälkiä, aivan kuin eläin olisi yrittänyt jäälle, mutta tuuminut, että vielä on epävarmaa sinne lähteä ja kääntynyt takaisin. Ei näyttänyt jäniksen jäljiltä, olisiko sitten kettu tai supikoira ollut?

Tuuli on pakannut lumen niin tiukkaan, että se on paikoin kestänyt peurankin kävellä, tai siis metsäkauriin.

Paluumatkalla huomasimme tämän valkoisen "tonttulakin", jonka puutarhalamppu on saanut päähänsä.

Vasta sisällä katsoimme pakkasmittaria, se oli iltaa kohden noussut yli kymmeneen ja illalla, kun palautin pojantyttären kotiinsa, mittari näytti kahdeksaatoista astetta pakkasta, mikä on jo aikamoinen lukema näillä kulmin.

Huomiseksi on luvassa etelätuulta ja leudompaa jo.

Virkisti taas arkipäivää tämä vierailu. Huomenillalla heillä on koulun kuusijuhla, ensimmäistä kertaa ensiluokkalaisen elämässä.