Yöllä oli ollut pakkasta, sillä maa oli vielä valkoisena kuurasta, kun vedin verhot sivuun ikkunoista. Vasta hetken kuluttua huomasin peurat. Niitä oli kolme, yksi kuvan vasemmalla puolella, kaksi seisoo oikealla olevan vinon pihlajapuun edessä. Ne ovat niin syventyneet toistensa kasvojen ja kaulan nuolemiseen etteivät huomanneet verhojen liikahtavan. Aurinkokin paistoi niiden silmiin.
Kun toiset kaksi huomaavat tämän erkanevan, ne lähtevät seuraamaan sitä, kuitenkin myös syöden samalla kaikkea, mikä vähänkin vihertää.
Kaksi peuraa keskeltä hieman oikealle.
Toinen peura tiellä, toinen oikeassa ladiassa vielä.
Viimeinenkin peura lähtee toisten perään.
Toinen peura vasemmalla puolella, toinen oikealla puolella pylväästä.
Turha on toivoa tulppaanien kukkivan tai muidenkaan ehkä, kaikki joutuu peurojen suihin. Ne asuvat tontilla, lisäksi on vielä emopeura, jolla luultavasti on juuri nyt pikkuisia ainakin yksi tai kaksi, näen sitä itseään vain silloin tällöin. Kyllä siellä isäpeurakin käy ainakin silloin tällöin. Sillä on oikein sarvet päässään.
Toivottavasti talvi on hävittänyt niistä kaikki punkit pois.
Kuten kuvista näkyy, jäät ovat poissa, aamulla oli myös aivan tyyntä