Asiasta toiseen

Ilta-aurinko kultaa rannan puut laskiessaan yhä alemmas läntisellä taivaalla.  Aurinkoinen päivä on päättymässä, helteitä luvataan taas edelleenkin. Tänään oli liian kuuma oikeastaan mitään tehdäkseni ulkona.  Mutta ehkä ei tarvinnutkaan, Sarin blogissa sanotaan, että nämä päivät ovat vain puutarhasta nauttimiseen! Hyvällä syyllä siis voin vain nauttia kesästä. Tuulikin on tyyntynyt lähes täysin.
Hain pyykit sisään narulta, jossa ne kuivuivat hetkessä.
Olen kyllä istuttanut muutaman tuijan taas ruukkuihin. Jäljellä on istuttamatta enää kuusi kappaletta , jotka etsivät sijoittamistaan. Jos en ennen syksyä keksi kaikille paikkaa, upotan ruukut talveksi multaan ja työnnän näin sijoistuskysymyksen ratkaisua vuodella eteenpäin.
Ajelin aamupäivällä kaupungissa hakemassa ruukkuja, tankkaamassa ja ostamassa akvarelli- ja piirustuspaperia. Ne olivat päässeet loppumaan. Nyt on sata kappaletta kumpiakin, joten saa nähdä, syntyykö mitään.
Tankkaamisesta puheenollen, en edelleenkään usko95 E10 bensaan, tankkaan 98E5-bensaa jatkossakin ainakin toistaiseksi. Kerran jouduin ottamaan ysivitosta ja minusta tuntui, että moottori vähän nyki ja oli ns. laiskanlainen. Kaikkea me joudumme kokeilemaan vain ylemmältä taholta tulevien noottien takia. Mutta ylemmät tahot eivät ota vastuuta meidän koekaniinien menopeleihin tuleviin (mahdollisesti) vikoihin. Ei kiitos, niin kauan kuin välttäminen on mahdollista!
Miksi kaikki tehdään niin kovalla kiireellä ja hätiköiden tässä maassa?! Pakotetaan ihmiset rankkoihin muutoksiin tuosta vaan.  Sähköauton kyllä hankkisin, jos se yleistyisi.
Kesäkuu lähenee loppuaan. Syksyä ei vielä odotella, mutta heinäkuussa on Seinäjoella taas tangomarkkinat! Niitähän seurataan tv:n välityksellä tarkasti. Esimakua tangoista löytyy noista edellisistä postauksista!
Taisto Tammi oli armoitettu tangolaulaja. Hänen tahdittamanaan on tullut tanssittua monet tangot menneinä aikoina. Arja Koriseva on taas nykypäivän laulaja, joka myös aikoinaan voitti tangokuningattaren tittelin Seinäjoella. Hänellä on luonnostaan kaunis ääni.
Katselin aiemmin illalla yhden nostalgisen ohjelman, joka perustui Benito Mussolinin tyttären, Edda Mussolinin, elämään. Tämä oli toinen osa hänen elämäkerrastaan. Hän Edda kuoli vasta 1995. Joutui läpikäymään tietysti natsiajan kauheudet, vaikka elikin mukavuuden ja loiston keskellä. Elokuvan perusteella hänestä jäi positiivinen mielikuva. Isällä ja tyttärellä olivat läheiset välit. Aviomieskin jäi toiseksi tärkeysjärjestyksessä. Mutta lopulta, kun hänen miestään uhkasi kuolemantuomio, hän myönsi, ettei pystyisi elämään ilman miestään ja teki kaikkensa tämän pelastamiseksi. Kuitenkin hän jäi leskeksi kolmen lapsen kanssa, kun mies teloitettiin. Ja pian isä-Mussolini kuoli myös. Edda oli pelastautunut Sveitsiin.
Edellisten postausten sotamusiikki voisi kuulua taustalla Eddaa ajatellessa.