tisdag 19 oktober 2010

Muistan Grållen

aina ystävällisenä, ihmisrakkaana, lapsirakkaana, pienenä tiikerinä, joka myös viihtyi omissa oloissaan. Istui tuntikausiakin jossain kiven tai kannon nokassa, katsellen ympärilleen, miettien maailman menoa.
Ja varmaan samalla punoen jahtisuunnitelmiaan.
Grålle 1.4.1999 - 5.10.2010.
Tämä kesä jäi Grållen viimeiseksi. Eläinlääkäri totesi mahassa syövän, mitään ei ollut tehtävissä.
Grålle liikkui kuin  pieni tiikeri.

Se  kuljeskeli luonnossa mielellään.
Kaipaamaan jäi  mustavalkoinen kaksoissisar.

2 kommentarer:

  1. Suloista kissaystävää tulee varmasti ikävä. Onneksi jäi toinen rapsuteltava vielä jäljelle.

    SvaraRadera
  2. Ikävä on. Grålle oli niin kiltti, seurallinen, halusi nukkua yöt jalkojeni päällä sängyssä. Kaipaan sitä todella ja niin näkyy tekevän tämä jäljelle jäänytkin. Nukkuu, nukkuu vain tai kulkee kanssani joka paikassa, tulee myös mielellään lähelle nukkumaan näin päivisinkin. Pahintahan kotieläinten pitämisessä on se, kun niistä on jossain vaiheessa luovuttava. Kun luonto tekee tehtävänsä. Vain muistot saa pitää jokaisesta.

    SvaraRadera