Normaaliaika

Nyt kun kello lähentelee yhtätoista voi sammuttaa valoja sisältä. On pimeää, sateista, tyyntä, märkää. Lämpötila hipoo kymmentä lämpöastetta tänä viimeisenä lokakuun päivänä.

Tuntuu taas oikein hyvältä siirryttäessä talvi- eli normaaliaikaan. Saadaan takaisin se kevättalvella menetetty tunti. Kyse ei todellakaan ole isoista asioista mutta silti tuntuvista.

En pidä laisinkaan tästä kellon kääntelemisestä. Mielestäni me täällä pohjolan perukoilla menetetään paljon valoisasta ajastamme, varsinkin aamuhetkien kullanarvoisesta valosta keväällä ja nyt syksyllä päivien pimetessä. Illan piteneminen ei korvaa mielestäni menetettyjä valoisia aamuja. Mitä siitä illasta valvomaan ja nauttimaan, jos aamulla on aikainen ja pimeä herätys töihin, kouluihin ja päiväkoteihin. Parempi olisi mielestäni pimenevät illat ja valoisat aamut .

Taas on sanottava

Nimittäin sitä, että syksy on hienoa aikaa! Onneksi lähdin kävelylenkille vielä aamupimeän aikaan, sillä siinä kävellessäni sain nähdä päivän valkenevan ja samalla ottaa vastaan lounaistuulen koko voiman. Käy nimittäin aikamoinen tuuli, mutta sekin on sopivan lämmin: ei tule hiki kävellessä mutta ei rupea paleltamaankaan. Palattuani otin kameran esiin, ja kuvasin siniseksi vaalenevan taivaan koivun latvojen yläpuolella sekä siellä viipyvän kuun, jonka valon auringon valo jo voitti.

Samaan aikaan aurinko oli nousemassa pilviseltä idän taivaalta.

Tuo vaalea on aamuruskoa ja pilviä sen yläpuolella. Mantereella päin sataa varmaan. Täälläkin kyllä satanut yöllä ja luvassa illaksi uudestaan.

Kävelin rantaan päin ja näin nämä kukkimaan aikovat ruusut. Otin ne sisälle maljakkoon toivossa, että ne jaksaisivat ehkä vielä aueta. Ulkonahan niitten kohtalo on sinetöity.

Vesi on noussut aika tavalla.

Kivet laiturin kupeessa ovat lähes kokonaan veden alla kun ne jokin aikaa sitten olivat lähes kuivalla maalla. Lounaistuuli nostattaa laineita.

Sisälle päästyäni panin ruusut maljakkoon.

Mukana on siis pari punaistakin ruusua. Valkoiset ovat Schneewitcheniä. Punaiset äitienpäiväruusuja.

Kiinanruusu eli hibiskuskin on avannut ensimmäisen kukkasensa. Se antaa valoa ja väriä syksyn pimeyteen.

Taas saimme

nauttia aurinkoisesta syyssäästä. Lämmintäkin oli ainakin viisi astetta. Eikä satanut koko päivänä.
Katselin talouttani iltapäivällä miettien, että vieläkään ei oikeastaan mikään asia ole paikallaan, eivät  huonekalut sen enempää kuin esim. taulutkaan. Muutamia perhekuvia kyllä ripustin seinälle joskus vuosi takaperin. Kaikki on tilapäisen tuntuista. Osaksi siksi, että vie aikansa, ennenkuin "kotiutuu" ja tietää, kuinka haluaisi kaiken  olevan. Toisekseen, täällä luonani on keskimmäisen pojan tavaroita sijoitettuna, kunnes heidän uusi tilavampi kotinsa valmistuu. Ja nuorimmainen on pitänyt maallisen omaisuutensa täällä kotona, koska hän on ensiksikin opiskellut toisella paikkakunnalla, sitten halunnut olla seuranani näin alkuun. Nyt hänkin on päättänyt siirtyä omaan huusholliin ja on  jo asunnon löytänytkin.
 Tämän tietäen ja tiedostaen en ole pitänyt mitään kiirettä ns sisustamisen kanssa. Toivon vain, että kumpikin ottaa mukaansa mahdollisimman paljon huonekaluja ja muuta tarvittavaa. Näin minulle jää vähemmän mietittävää...
Tänään ilmestyivät ensimmäiset banaanilaatikot näkyville  muuttotavaroita varten. Nokia-kissa näkyy ihmettelevän, mitä on tekeillä. Aivan varmasti se muistaa meidän muuttomme tänne kaksi vuotta sitten, jolloin se itsekin ahdettiin kuljetuslaatikkoon ja asuimme laatikoiden keskellä niin ennen kuin jälkeenkin muuton. Sen käyttäytymisestä päättelen, että se muistaa, aivan varmasti.

Meidän muuttomme jälkeen vein muuttolaatikot kierrätyskeskukseen, josta joku tarvitseva sai ne taas käyttöönsä. Siellä vielä ollessani tulikin joku kysymään muuttolaatikoita...

Nämä ovat niitä, jotka jäivät säilytyslaatikoiksi, toistaiseksi. 

Risuja ja neulomista

Hieno syysilma tänäänkin. Ulkoillessa sytytin kuin sytytinkin risukasan palamaan, vaikka se vettä tippuikin. Mahdollisten siilien takia en polttanut kasaa suoraan siinä missä se oli, vaan siirsin risut vähin erin uuteen kasaan palamaan. Nyt ei tarvitse epäillä, että olisin polttanut siilen samalla.

Nopeasti kasa paloi maan tasalle.

Illalla on sormikkaan neulominen harrastuksena.

Päivä kääntyi illaksi

puoli seitsemän aikaan. Läntisellä taivaalla viipyi hetken hiipuva iltarusko (klikkaa kuvaa suuremmaksi), joka kuvastui veteen.

Päivä oli suureksi osaksi aurinkoinen, noin viisi astetta lämmintä. Lumesta ei näy enää minkäänlaista merkkiä.

Sain lajiteltua jätepussit ja vietyä ne keräyspisteeseen. Siellä vallitsi täysi kaaos, säiliöt pursuivat yli , lehtikasseja oli jätetty suuret määrät odottamaan noutajaansa. Ja tällaisesta joudumme maksamaan isot vuosimaksut ym maksut. Jätteiden käsittelystä on tullut todella ongelmallista.

Illalla tuntuu jo kolealta, joten sytytän mielelläni tulet uuniin ja nautin ihanasta lämmöstä. Ja ajattelen, että mitenkä sitten talvella, kun nyt jo pitää hemmotella itseään näin.

                                         Ihana lämpö leviää ympärille. Kynttilä antaa tunnelmaa.

                                               Neulominen sujuu mukavasti, vaikka katselenkin televisiota.

TV:ssä kerrotaan juuri Viking Linen tekemästä laivatilauksesta. Turun telakka sai tilauksen ja option vielä toiseen samanlaiseen alukseen. Telakan tulevaisuus on samalla pelastettu. Facebook-ryhmäkin kävi VikingLinea pyytämässä tilauksen tekemiseen, lupasivat käyttää sitten yhtiön laivoja.

Taas

(Tämä kuva otettu aiemmin)

Pyssyt paukkuvat, vaikka ulkona on pimeää. Kuinkahan ne metsästäjät näkevät ampua pimeässä? Istun sisällä bloggaamassa ja yht´äkkiä kuuluu laukaus taas aivan läheltä. Kuten sanottu, olen luvan antanut heille kulkea tonttini kautta mutta ihmettelen vain pimeässä ampumista. Nytkin kuului pari jälkilaukausta joten ei ehkä ihan ongelmatonta.
Kyse on siis metsäkauriitten metsästyksestä. Kauriit ovat lisääntyneet niin, ett kaipa niitä on vähennettävä, niistä on tullut riskitekijä liikenteessä ja ne kantavat punkkeja, jotka taas puolestaan levittävät borreliaa ja Kumlingen tautia (molemmista on allekirjoittaneellakin omakohtaista kokemusta).
On siis aivan kuin ennen vanhaan, jolloin nämä seudut kuuluivat Ruotsin kuninkaan metsästysmaihin ja nämä kävivät täällä metsästämässä. Erona vain se, että ennen rahvas ei saanut metsästää kuninkaan peuroja, nyt "rahvas" itse saa kaataa saalista.

Aikaisin aamulla

jo kolmen aikaan, katseli kuu ikkunastani sisään, mutta en vielä silloin halunnut nousta ylös. Halusin vielä hetken nukkua. Tunnin kuluttua kuitenkin jo olin jalkeilla ja matkalla keittiöön kahvinkeittoon (huonoja tapoja, mutta aaahh niin hyvältä maistuu aamukahvi, vaikka tyhjään vatsaan.)

Sieltä se katseli alas pimeään maailmaan ja valaisi vedenpinnan lahdella.

Siitä se päivä alkoi, erilaisia talveen varautumistouhuja oli vielä tekemättä.

Puksipuut pääsivät sisään viileisiin tiloihin, lintulauta tuli kuntoon laitettua, puita sisään otettua jne.

Sitten mieluisia vieraita odotellessa leivoin  kakun pienille herkkusuille.

Pian he kaartoivatkin pihaan ja autosta vilisti pieniä jalkoja kilvan sisään. Viimeisinä äiti kantaen pienimmäistä autotuolissaan.

Emil kokeilee myssyään ja lapasiaan, jotka ovat yhtä siniset kuin hänen silmänsä.

Herkkä hetki sisarusten kesken.

Emil kertoilee ajatuksiaan Noelille.

Aika rientää kuin siivillä. Lopulta on ajateltava kotiin lähtöä. Siellä isoveli odottaa käytyään uimassa iltapäivällä koulun jälkeen. Ja pian tulee isäkin töistä.

Ja mikäpäs muu kuin aamuinen täysikuu, joka on muuttunut illan täysikuuksi , katselee taas taivaalta illan hämärtymistä.

Turvallista matkaa! Nähdään taas pian!

Vuodenaikojen vaihtelua

Hopeapaju syksyistä taivasta vasten.

Kuva on otettu muutama päivä sitten. Tuntuu siltä, että valoa ei ole enää tuonkaan vertaa. Pimeys lisääntyy huimaa vauhtia. Tuleekohan mitään muutosta viikon päästä, kun siirrytään taas talviaikaan.

                                Uusia limoviikunoita tulossa sen ison 30-vuotiaan tilalle, jonka annoin vanhainkodille.

Elämä siis jatkuu niidenkin suhteen, täälläkin. Talven tulosta huolimatta.

Tänään se alkoi

talvi nimittäin. Aamulla satoi lunta, kun ennen seitsemää panin päälle ulkovalot nähdäkseni säätilanteen. Isoja lumihiutaleita leijaili alas ja mittari oli juuri nollan alapuolella. Päivän valjettua maisema oli valkoinen lumesta.

Luultavasti kaikki sulaa pois päivän kuluessa, sillä nyt puoli yhdentoista aikaan mittari on jo kivunnut yhteen plussa-asteeseen.

Puksit odottavat edelleen sisälle ottoa. Olen kyllä kuullut, että joku on saanut ne talvetettua ulkonakin. En kuitenkaan vielä ainakaan uskalla jättää niitä ulos talveksi. Jos sattuisi tulemaan taas kolmenkymmenen asteen pakkasia... Niinkuin joskus.

Kasvihuoneen katollekin on kertynyt kunnioitettava kerros lunta.

Luonto on vaipunut tai vaipumassa talvilepoon.

Viimeistenkin kehäkukkien loisteen on kylmyys sammuttanut.

Ensi vuonna taas nähdään.

On aivan tyyntä.

Pullapäivä

Sadetta on jatkunut koko päivän. Aamulenkillä käydessäni jo satoi, yhdeksästä puoli kymmeneen. En viitsinyt pitempään olla ulkona, sillä sade kasteli ja yhdessä tuulen kanssa se kasteli todella tehokkaasti.
Sitten tästä päivästä kehittyikin pullan paiston päivä. Koska ei ulkona voinut olla, oli keksittävä kivaa hommaa sisällä. Olin kyllä suunnitellut siivouksen jatkamista pölyjen pyyhkimisen muodossa, mutta olin ajatellut leipomistakin jo useamman päivän, joten se veti pitemmän korren. Oli sitäpaitsi niin pimeääkin siivoamiseen.

Nokiallakin olisi jotakin sanottavaa. Se seuraa silmä tarkkana tekemisiäni.

Pullaa uunissa. Pitkot ensimmäiseksi.

Sitten kanelipullia. Päälle olen sirotellut sokeria ja mantelilastuja.

Pakastimeen pääsyä odottamassa. Ensiksi tietysti jäääähdyttelemässä, liina päällä. 

Muistan Grållen

aina ystävällisenä, ihmisrakkaana, lapsirakkaana, pienenä tiikerinä, joka myös viihtyi omissa oloissaan. Istui tuntikausiakin jossain kiven tai kannon nokassa, katsellen ympärilleen, miettien maailman menoa.

Ja varmaan samalla punoen jahtisuunnitelmiaan.

Grålle 1.4.1999 - 5.10.2010.

Tämä kesä jäi Grållen viimeiseksi. Eläinlääkäri totesi mahassa syövän, mitään ei ollut tehtävissä.

Grålle liikkui kuin  pieni tiikeri.

Se  kuljeskeli luonnossa mielellään.

Kaipaamaan jäi  mustavalkoinen kaksoissisar.

Lyhenevät päivät

Luonto on rauhoittunut. Puut seisovat mykkinä paikallaan, näen kuitenkin, että veden päällä käy tuulenvire etelästä päin. Siis lähes tyyntä, mittari näyttää kahta lämpöastetta, taivas kirkastumassa. Valo vähenee huimaa vauhtia, viiko sitten sunnuntai-iltana otin iltaruskokuvan, niin tumma siitä tuli, että täytyy klikata sitä pari kertaa (suurenee) voidakseen nähdä yksityiskohtia. Aurinko laskee länteen, kuten tiedämme. Kellonaika lienee noin
19.30 illalla

Tänä aamuna puoli yhdeksän aikaan oli hieno aamurusko idässä.

Hetkeä myöhemmin sen säteet osuivat lännen puolen puihin...

...kullaten koivujen latvat entisestäänkin.

Syksyn kukkijoita

Punahatut kukkivat haalistunein kukin kasvihuoneen edessä. Oikealla näkyy kuihtuneita pionin varsia sekä akleijaa. otan ne pois vasta keväällä, sen mitä niistä silloin on jäljellä. Taustalla näkyy kasvihuone ja sen uudistunutta lattiaa, josta olen iloinen.
Eilen oli tuulista, tänään on tuulet asettuneet, mutta ilma muuttunut koleahkoksi. Kuitenkin huomenna on luvassa taas lounaistuulia, joten ilmat vielä lämpenevät. Ehkä vielä pystynkin pesemään kasvihuonetta...

Köynnöshortensia syysväreissään.

Samoin loistavat tuhkapensaan (berberis) värit punaisena. Tuhkapensaan marjat ovat kirkkaan punaiset.

Valokuvien värit eivät erityisemmin loista, koska eilen oli pilvinen päivä kuvia ottaessani.

Syysasterit kukkivat.

Syksy jatkuu leutona ja lämpimähkönä.

Myrskyn mentyä

Myrsky on koetellut meitä kahden vuorokauden ajan, eilen se yltyi todella voimakkaaksi. Pelkäsin jo, että puita kaatuu, mutta niin ei onneksi käynyt.
Aamulla sitten oli korjattava myrskyn vaurioita. Ensimmäiseksi tietysti puupinojen pressut nosteltava uudestaan paikoilleen, myrsky oli repinyt ne sijoiltaan, jopa osin kokonaan maahan. Nyt lisäsin painoa niitten päälle. Saa nähdä, kuinka kauan kestävät nyt lentelemättä mihinkään.

Rannassa ei ihmeempiä tapahtunut, vain puitten kuivia oksia putoillut vähän joka puolelle. Ihanaa seistä tuulessa ja hengittää keuhkot täyteen raitista ilmaa.

Samalla rupesikin satamaan rakeita. Hetkessä syntyi valkoisia läikkiä maahan, jotka sitten samassa sulivat pois.

Hiekassa ne kestivät vähän kauemmin.

Vesi on tällä hetkellä kovin matalalla.

Kivet laiturin kupeella ovat melkein kokonaan kuivilla.

Laineet lyövät rantaan. Vesiraja on paennut kauas tavallisesta vesirajasta. Hiekkaranta on leventynyt.

                                            Jälkeni näkyvät kosteassa hiekassa.

Metsässä näkyvät vielä syksyn värit. Kirjava lehtimatto peittää maan.

Vaahtera vielä hehkuu keltaisessa värissään.

Samoin haavat ja koivut.