Kielillä puhumista

Käydessäni eilen supermarketilla  eräs henkilö kosketti olkapäätäni ja kääntyessäni  kysyi, missä olisi lähin postilaatikko, johon voisi tipauttaa nipun kortteja ja kirjeitä. Mielelläni neuvoin hänelle, mutta saksan kieleni oli lievästi sanoen hiukan ruosteessa. Kuinka vaikeaa onkaan yht´äkkiä löytää sanoja, kun ei ole käyttänyt kieltä vähään aikaan! Ymmärin täysin hänen kysymyksensä, mutta oikeita sanoja oli vaikea löytää omasta päästäni. Onneksi postilaatikko oli näköetäisyydellä, joten haparoivien saksan sanojen lisäksi selitystä helpotti  suoranainen sormella osoittaminen. Täytynee liittyä johonkin saksankielen ryhmään ensi syksynä.