Tuijat

Päivä on kulunut koleissa ja harmaissa merkeissä. Heti aamusta (ennen kahdeksaa) lähdin ulos "tuulettumaan" ja lankesin taas puutarhatöihin, tietenkin. Jostain syystä tuntui vain oikealta juuri tänään ruveta kiskomaan juuriltaan tuijaruukkuja, joiden siirtämistä olen harkinnut kauan, piti tehdä jo edellisvuonna. Etupäässä siksi, että kasvavat liian isoiksi ja ruukut "ahdistavat" niitä. Siitä vaan sitten lapio käteen, ruukku toisensa jälkeen ylös maasta. Ainakin kolmekymmentä tuijaa. Minkäs teet, kun mieli tekee kokeilla, vuosia sitten keräsin siemenet tammikuun hangilta ja kylvin ruukkuihin ja vein ne takaisin ulos pakkaseen. Siellä ne sitten olivat lumen peitossa kevääseen ja kun aika tuli, siemenet itivät. Ja nyt sitten oli koulintaruukkujen aika häipyä kuviosta. Muutamalle on paikka löytynyt. Loput upotin multakasaan odottamaan lopulliselle kasvupaikalle pääsyä.
Samalla tavalla lisäsin myös vaahterakantaa, niitä ei aivan näin montaa ollut. Istutin ne ruukuistaan paikoilleen viime kesänä. Siellä ne nyt metsässä aloittelevat kasvuaan talven jälkeen. Nyt oli hyvä lumitalvi, joten useimmat kasvit lienevät selvinneet talven yli.
Pari muuta ylpeyden aihetta (itselleni) on vielä esiteltävä. Olen kasvattanut siemenistä kultasateen taimia (siemenet ostin kasvitieteellisestä puutarhasta). Nyt on ainakin neljä - viisi kultasadetta kasvamassa puutarhassa (ne ovat siis myrkyllisiä). Ne ovat selviytyneet muutamasta talvesta ulkona ilman mitään suojausta, viime kesänä oli ensimmäiset kukinnot. Odotan tämän kesän kukintaa jännityksellä.
Siemenistä myös ovat muutamat hevoskastanjat kasvaneet, nekin alkavat olla jo pienen puun mittaisia ja kukkivat jo viime kesänä. Vielä on neidonhiuspuu, kolme kappaletta kasvamassa. Ovat talvehtineet jo kolme talvea ulkona. Olen ollut niistä vähän huolissani, koska en ole varma, minkälaisen kasvupaikan kasveja ne ovat ja lisäksi jouduin siirtämään niitä ensimmäisen istutuksen jälkeen, mikä niitä varmasti rasitti. Toistaiseksi siis sinnittelevät.
Huonosti kävi sitävastoin sinisateen muutama vuosi sitten. Se ei selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ulkona, suojaamattomana. Se oli kaupasta ostettu valmiiksi kasvanut taimi. Katsura, sekin taimitarhasta ostettu, menestyi muutaman vuoden, sitten sekin vain kuoli. Voi olla, että jänikset jyrsivät siitä kuorta talvella ja se sen takia kuoli. Se oli kaunis pieni puu, jolla upea punainen syksyväri. Ehkä hankin vielä uuden yksilön, kunhan katson, että tiedän siitä tarpeeksi ja ehdin sen suojaamaan jäniksiltä.
Siis oikean kasvupaikan löytäminen on tärkeää. Siksi tuijatkin saavat odottaa vielä vähän, että sen niille löytäisin. Näin tänään kasvimuisteloita. Piti päivällä käydä kävelylenkilläkin ajatuksia selvittääkseni. Tunnin lenkki otti enemmän jäseniin kuin antoi aivoille selkeyttä. Hyväähän se teki kaiken kaikkiaan kuitenkin.