Taideharrastus on ollut säästöliekillä ajoittain myös motivaation puutteesta.
1) Miksi maalata yleensä mitään, kun valokuvaus on keksitty? Kuitenkin esimerkiksi itsetekemäni kuvat ovat ns esittävää sorttia, miksi maalata kun valokuva on keksitty?
2) Maailmassa on jo niin paljon hienoja, paljon parempia tauluja kuin omani. On suuret mestarit, ja sitten paljon paljon hyviä muita maalareita. Ja heidän taulujaan. Tarvitseeko minun vielä yrittää maalata?
Mutta kun en saa rauhaa, esiin vain on kaivettava joskus maalausvälineet ja yritettävä saada jotakin aikaiseksi.
Nyt olen, jostain kuulemani hienon mielipiteen ansiosta, ruvennut ajattelemaan, että voihan sitä maalata kuitenkin. Jokainen maalari painottaa esim maisemassa sitä, mikä hänelle itselleen on tärkeätä ja saa näin välittymään oman näkemyksensä siitä. Valokuva on täysin neutraali, se tuo esille kaiken linssin edessä olleen tasapuolisesti. Se ei pysty tuomaan esiin yksityiskohtia yhtä persoonallisesti, kuin taiteilija kuvassaan.
Onko se sitten niin tärkeää? Kyselee kyllä edelleen epäilevä naispuolinen tuomas.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar