Puutarhan hoitaminen tarjoaa joskus mukavia yllätyksiäkin. Tai ei ehkä yllätyksiä, vaan vastaa toiveisiin myönteisesti. Näin tapahtui tänä kesänä nyt elokuussa, kun eräs siemenestä kasvattamani ruusu teki ensimmäisen kukkansa! Ainakin viisi vuotta olen sitä odottanut, vaihtanut ruusun kasvupaikkaakin ja nyt se puhkesi kukkaan! Toinenkin kukka on tulossa, jos vain ilmat ovat suosiollisia.
Luulen, että kukinta on vähän myöhässä kasvin siirron takia. Siirsin sen nimittäin keväällä tähän paikkaan.
Ruusulla on sellainen tarina takanaan, että edesmennyt mieheni oli ottanut kaupungin ruusupenkistä muutaman kiulukan syksyllä ja toi minulle kasvatettavaksi. Siitä täytyy olla vähintään viisi vuotta, koska viisi vuotta sitten oli hänen elämänsä viimeinen syksy. Voihan siitä olla kauemminkin. Tämä kukka on kuin tervehdys häneltä.
En muista, minkälaiset kukat alkuperäisessä ruusussa on, täytyy käydä katsomassa ensi viikolla, ovatko samanlaiset.
-Den här rosen är som en sista hälsning från min man, som under sin sista höst tog några nypon från stans park och kom hem med dem. Jag satte dem i jorden och det blev en rosenbuske, som nu i år blommar för första gången.
