Sirkan Blogi

Kevättä kohti Mot våren

2012-02-09T15:40:00.000+02:00

Oikea talvisää: aurinko paistaa valkoisille hangille kymmenen asteen pakkasessa. Yöksi luvassa kylmempää taas. Täysikuu on viime öinä valaissut maisemaa.
Ikkunan läpi otettu kuva ja vielä vähän liikahtanutkin, mutta kuitenkin alhaalla oleva kuu näkyy siinä kylmän maiseman keskellä.

Keväänkin merkkejä on jo olemassa. Paitsi että päivä on pidentynyt huimasti joulun ajan lyhyistä hämärän hetkistä jopa niin, että kuudelta illalla on vielä valoisaa ulkona ainakin selkeällä säällä, lehdessä on alkanut keskustelu merilintujen kevätmetsästyksestä. Jokakeväinen ilmiö, jota metsästäjät valottavat omalta kannaltaan ja vastustajat omaltaan. EU:ssa se on tietääkseni kielletty, siis vesilintujen kevätmetsästys. Täällä taas on aina kuulunut perinteisiin, että lintuja metsästetään keväällä.
Tämä artikkeli oli ehdessä 6.2.. Kun ajattelee, kuinka linnut palaavat pesintäpaikoilleen rasittavan talvisen muuttomatkan jälkeen ja kohtaavat kohtalonsa metsästäjän luodeista, ei se tunnu oikein oikealta. Nykyäänhän ei kenenkään tarvitse ampua villieläimiä ravintoa saadakseen. En tosin ole perehtynyt asiaan sen paremmin, esim. lisääntyisivätkö lintukannat kovin valtavasti, jos lintuja ei keväällä metsästetä.
Nytt hot mot vårfågeljakten - Ålandstidningen
Toinen kevään merkki on arvauskilpailu siitä, koska jäät lähtevät Slemmernistä. Se joka arvaa lähimmäksi päivän ja jopa kellon tarkkuudella oikean jäidenlähtöajan, voittaa kilpailun.
Viime vuotisen kilpailun ratkaisun hetket olivat 18.4.2011 yhdeksän jälkeen (ym lehden mukaan), jolloin merenlahti vapautui jäistä. Saa nähdä, kuinka käy tänä vuonna.
Kevättä kohti siis mennään.
Fast vyerna är vintriga, går vi ändå mot våren. Dagarna har blivit märkbart längre och det är ljust ännu vid 18-tiden vid klart väder. Också på morgonen blir det ljust tidigare.
Fullmånen har lyst upp landskapet på sistone. Vårtecken har det varit, när det har varit diskussioner i bl. a. Ålandstidningen om vårjakten på sjöfågel. Den diskussionen vaknar till liv varje vår .
I dag utlystes gissningstävling om vem som bäst kan gissa tiden för islossning på Slemmern i vår. Det återsår att se.

Talven tähän asti kylmin aamu - Den kallaste morgonen hittills i vinter

2012-02-05T09:14:00.001+02:00

Tähän asti kylmin aamu tänä talvena, pakkasta -21 astetta kahdeksan aikaan. olen istunut tietokoneen äärellä (kuinkas muuten!) ja napsinut kuvia ikkunan läpi. Ulos menen ehkä myöhemmin, kun ilma lauhtuu.

Puut ovat kauniita pakkasilmalla.

Mittarissa on tällä hetkellä 22 astetta. Tunnetusti pakkanen kiristyy juuri ennen auringonnousua.

Ikkunan läpi, kuten sanottu.

Har suttit vid datorn och tagit bilder genom fönstret. Ute står träden i sin vackraste vinterskrud. Kallt är det just nu -22 grader. Det kanske blir en innedag idag, om det inte blir vackert solsken på dan som kan locka ut.

Aurinko nousee klo 9.30. Solen går upp kl. 9.30.

Pakkasta

2012-02-04T16:08:00.000+02:00

Pieni postaus talven keskeltä. Ei oikein ole kirjoitettavaa, ajatukset kulkevat muita latuja. On paljon huolehdittavaa tässä arjen aherruksessa. Lisäksi kylmyys menee luihin ja ytimiin. Onneksi valoa alkaa olla aina vain enemmän, se hiukan piristää. Tänäänkin oli huikea auringonpaiste (vaihteeksi, ei niitä aurinkoisia päiviä ole juuri ollut tähän mennessä tänä vuonna), se jopa houkutteli päivälenkille, pienelle puolen tunnin pyrähdykselle. Jäätävä viima kyllä kouraisi poskia ja leukaa. Sauvat jätin kotiin, ettei sormet jäädy.

Tänään en ottanut valokuvia, nämä ovat edellisen aurinkoisen päivän kuvia.

On tulossa taas pakkasyö. Huomenna selviää, kenestä tai kummasta ehdokkaasta tulee presidentti.

Talvea vain

2012-01-28T12:22:00.000+02:00

Kahden vaiheilla, ketä äänestää - tai sitten jättää äänestämättä ja antaa toisten valita. Vielä en tiedä, pääseekö realismi voitolle vaiko toiveet muutoksen tuulista.

Tämä kyltti voisi olla vaikka teemana tälle vuodelle.

Talven harmaus tahtoo saada yliotteen näinä pitkinä tammikuun päivinä. Toivottavasti ensi kuussa jo aurinkokin rupeaa näyttäytymään. Itseäni piristääkseni kävin eilen taidenäyttelyssä katsomassa erään vanhemman naistaiteilijan näyttelyä. Hänen värikkäät kukkamaalauksensa tosiaan ilahduttivat ja saivat kaipaamaan kesää. Myös talviset metsäkuvat olivat minusta hienoja. Hän maalaa akvarelleja. Olemme joskus olleet samalla taideyhdistyksen kesäkurssilla, kauan sitten - on lisättävä.

Tässä näyte hänen töistään näyttelyn esitteestä. Carita Sundström-Olofssonin työ Omenat.

Vielä vaalihuumaa

2012-01-25T10:55:00.000+02:00

Ilmaisin asian liian jyrkästi edellisessä postauksessa. Vaalien ensimmäisen vaiheen jälkeen tuntui, että tulos oli jo täysin selvä ja siis vaalit käytännössä ohi, vaikka 50 % äänistä ei tullutkaan ykkösvaiheen voittajalle. Mutta Haavisto ja kannattajansa ovat intoa täynnä, joten ei ehkä kuitenkaan kaikki olekaan vielä kirkossa kuulutettu.

Niinistöllä on vankka kannattajakuntansa, joka ihailee hänen kamreemimaista jämäkkyyttänsä ja talouspuolen ankaruuttansa.

Kummallakin on hyvät puolensa ja ne huonommat.

Tehdäänpä ajatusleikki mielessämme: Kumman heistä haluatte lähtevän edustamaan Suomea ulkomaille? Kumman heistä haluatte isännöivän linnan kutsuja?

Kumpi heistä pitäisi paremmin Suomen puolia kansainvälisissä yhteyksissä?

Edellä mainitut asiat kai ovat näkyvimpiä ja tavallisimpia presidentin agendassa.

Kumpi heistä ajaisi ehkä parhaiten Suomen maaseudun ja Suomen syrjäseutujen ihmisten asiaa?

Kumman heistä luulisitte paremmin puolustavan tasa-arvoa, vähävaraisia, vanhuksia, tavallista ihmistä?

Minulla ei ole suoria vastauksia näihin kysymyksiin, tuskin kenelläkään on. Mutta meidän valitsijoiden pitäisi miettiä, minkälaisen Suomen haluamme.

Vaalihuumassa on tietysti tullut tv:n edessä istuttua ja sukkaa kudottua.

Vaalit ohi - Presidentvalet över

2012-01-23T14:05:00.000+02:00

Näin kai voi käytännössä sanoa, tuskin Haavisto pystyy keikuttamaan Niinistön valta-asemaa enää toisella kierroksella. Haaviston kiri toiseksi oli kyllä ainutlaatuista oloissamme. Ei kai koskaan vihreiden edustaja ole päässyt näin pitkälle missään vaaleissa, korjatkaa, jos olen väärässä. Mistä se sitten kertoo: onko Suomi näin vihertynyt vai vain Haaviston sulava tv-esiintyminenkö puri katsojiin. Onhan hänellä kieltämättä vankka asiaosaaminen tukenaan.
Nyt voi taas kerran todeta, kuinka ennakkoluulottomia suomalaiset ovat. He tukevat henkilöä, johon mielistyvät tämän taustoista huolimatta. Näin kävi Halosen kanssa ja nyt Haaviston. Samoin Soinia on tuettu huolimatta oikeiston, kulttuuri-ihmisten ja muiden poliitikkojen häneen lyömästä rasistin leimasta.
Ja vielä yksi asia. Vaalien yhteydessä tuli todettua, että kyllä vain Suomessa on ikärasismia. Nuoret äänestivät Haavistoa luultavasti. Lipponen ja Väyrynen kompastuivat osaksi ikäänsä. Monet kerrat vaalikampanjan yhteydessä äänestäjät ilmaisivat pitävänsä esim. Lipposta liian vanhana presidentin virkaan.
Vaali-illan kiihkeästä tunnelmasta on siirrytty normaaliin päiväjärjestykseen. Hiljaiset tammikuun ja helmikuun talviviikot ovat käsillä. Lunta satelee isoin hiutalein tyynessä ilmassa. Pakkanen pysyttelee hiukan miinuksen puolella. Lintujen talviruokintaa pidetään silmällä. Punatulkut ovat vierailleet ahkerasti syömässä auringonkukansiemeniä, kerrallaan niitä on ollut kymmenkunta. Ne kyllä ovat Suomen talvisen luonnon väriläikkiä.

Så kan man väl uttrycka det: knappast kan Haavisto göra något åt Niinistös stadiga position i ledningen. Igen kan man konstatera, hur fördomsfria finländarna sist och slutligen är: Först var det Halonen som röstades till president, nu får Haavisto ett stöd som man aldrig kanske kunde drömma om i förväg.
Men ändå finns det åldersrasism i landet. Lipponen ansågs för gammal till presidentämbetet, fast han är ju en man i sin bästa ålder!
Nu har vi vinterns långa, kalla månader framför oss. Det snöar stilla i det stilla vädret, litet minusgrader har vi. Domherrar besöker fågelbordet tillsammans med mesar och andra fåglar. Det gäller att hålla ett öga på utbudet på matstället.

Talvea ja tosiasioita Vinter och kalla fakta

2012-01-14T15:59:00.000+02:00

Kyllä se talvi taas vaan tuli. Eilen oli aurakin käynyt eka kerran. Huomasin sen vasta tänä aamuna. Myrsky on kohahdellut siihen malliin, että pienet hyrinät eivät huomiota kiinnitä. Lunta on paikoitellen kymmenen senttiä, toisin paikoin tuuli on vienyt kaiken mennessään. Pakkasta yksi, kaksi astetta, mutta tuntuu kylmemmältä kovan tuulen takia. Tänään on jo ilma kirkastunut, aurinkokin näyttäytynyt, mutta tuuli käy edelleen kovana. Hain lehden laatikosta päivällä ja tuuli oli työntää minut nurin.

Vielä torstaiaamuna näytti näin vetiseltä. Jäät ovat pysyneet, mutta peittyneet veden alle niin runsaan satamisen kuin veden nousunkin takia. Perjantaina satoi lunta, myrskysi ja pakasti.
Ännu på onsdag torsdag såg det ut så här: vatten överallt, det regnade och vattnet hade stigit också i viken, så isen hade hamnat under vattnet.

Tämä on jo huomattavasti talvisempi maisema
I dag ser det betydligt vintrigare ut.

.Ja aivan kuin Euroopan talous rupeaa hajoamaan, hajoavat rannan jäät kovassa pohjoistuulen paineessa.
Och precis så som den europeiska ekonomin börjar falla sönder, faller även isarna sönder under den hårda pressen av nordanvinden.

Valtionvarainministeri totesi, että emme enää ole yksin vastuussa omasta taloudestamme vaan meidän talouteemme vaikuttavat muut tekijät Euroopan unionissa. Ajatus oli varmaan alunperin Suomen liittyessä rahaunioniin, että Suomi voisi saada apua myös taloudellisesti pahan paikan tullen. Nyt käykin niin, että me joudumme ojentamaan auttavan kätemme monelle muulle Euroopan maalle omasta niukasta toimeentulostamme vielä lisää tinkien. Onhan Suomikin elänyt yli varojensa, koska on velkaantunut. Tulossa on tiukkoja aikoja. Kuinka tiukat, aika näyttää.

Man kan bara konstatera, att situationen påverkas av hela EU-området, vi bestämmer inte själv över vår ekonomi, utan mycket är beroende av hur det går för de andra länderna i unionen. Mycket möjligt, att vår andel av garantipengarna kan ännu stiga i fallet Grekland till exempel.

Nyt, kun voi olla jälkiviisas, voi sanoa, että olisi ollut parempi pysyä poissa rahaliitosta eikä antaa liikaa päätäntävaltaa unionille Suomen talousasioissa. Mielestän meidän pitäisi pysytellä erossa liittovaltiokehityksestä. Kun itse saa päättää asioistaan, löytyy aina keino ja vaikka ei löytyisikään, olemme siitä itse vastuussa. Pahinta on antaa muille päätösvaltaa maan sisäisiin asioihin. (Onneksi poliitikot ovat tähän mennessä malttaneet pysyä poissa sotilasliitoista.) Kun toisilla on vaikutusmahdollisuus asioihimme, ei koskaan tiedä, mitä on tulossa.

Så här med facit i handen kan man säga, att det hade varit bättre för Finland att stanna utanför den monetära unionen. Jag hoppas bara, att politikerna stoppar utvecklingen mot ett ännu närmare förbund med länderna. Storbritannien håller lyckligtvis sin egen kurs.

Hoppas våra politiker kan värna om finländsk identitet och inte lämna för mycket av beslutsrätten till Bryssel.

Äänestämässä Förhandsröstade i dag

2012-01-12T20:50:00.000+02:00

Ennen vaalikeskustelun alkamista tv:ssa nopeasti muutama sana. Olen jo velvollisuuteni suorittanut, kävin nim. ennakkoäänestämässä ja nyt olen nyt tyytyväinen! Velvollisuus ja etuoikeus täytetty. Nyt voi hyvällä omallatunnolla sitten vain seurata, kuinka vaalit sujuvat ja kenestä tulee seuraava presidenttimme. Meneekö yhdellä kierroksella vai tuleeko vielä toinen.
Muistetaanpa äänestää!
Det ärr så enkelt att rösta på förhand, så jag gjorde det idag. Nu kan jag sitta ffr tv:n och följa med i kandidaternas resonemang och bara vänta på utgången av valet.

Talvea se on Nog är det vinter

2012-01-08T15:14:00.000+02:00

Yht´äkkiä on sitten talvi, lunta maassa, -10 astetta pakkasta ja aurinko paistaa! Ilta jo enteili kylmää yötä ja sääennustus lupasi talven kylmintä vuorokautta tähän asti. Kun olin poistanut jouluvalot ulkoa, pidin ulkovaloja päällä
Plötsligt är det då vinter! -10 grader kallt, solen skiner! På kvällen i går kändes det redan kallt. Jag hade uteljusen på, eftersom jag inte hade julbelysning ute längre..

Kuu taivaalla auttoi valaisemaan iltaa myös.
Månen hjälpte till med belysningen.

Tänään saamme nauttia aurinkoisesta pakkaspäivästä. Kymmenen astetta pakkasta. Ihana ilma, kun ei käy tuuli. Kävin pienen lenkin ottamassa valokuvia.
Idag är det soligt, som sagt. Och ingen blåst så jag gick en runda och tog bilder.

Lahti on saanut toisen jääpeitteensä tänä talvena. Saa nähdä kuinka kauan tämä kestää, edellinen hävisi päivässä, kun rupesi myrskytuuli puhaltamaan.
Viken har fått istäcke andra gången den här vintern. Få se hur länge det varar nu.

Jäät napsahtelivat rantakivien ja -kaislojen lähellä.

Det hördes smått knastrande från isen mot stenarna och vassen.

Jäätä ja lunta on kasaantunut valliksi vedenrajaan.

Is och snö har samlats i en vall mot vatten på stranden.

Kohta nautin kakkukahvit, kuuntelen samalla klassisia suosikkeja romantiikan ajalta ja omalta ajaltamme, alkaen Orffista, Griegistä, sitten Gershwin, Sibelius, Rodrigo, Satie, Tjaikovski, Prokofjev, Elgar ja Ravel. Pitäisin enemmän saman säveltäjän pitemmistä sävellyksistä, tässä yksi kultakin. Pitänee katsoa, jos jotain löytyy. Mozartia on ja Chopinia, sen muistan, siis cd-levyinä. Vanhoja LP-levyjäkin on, mutta sitä on jo niin tottunut tähän uuteen tekniikkaan, että ne vanhat ei oikein enää kuulosta hyvältä. Taikka ovat sitten jo niin kuluneita.

Snart ska jag njuta av kaffe med kaka, samtidigt lyssnar jag klassiska favoriter från romantiken och vår egen tid med början från Orff, Grieg, sedan Gershwin, Sibelius, Rodrigo, Satie, Tjaikovskij, Prokofjev, Elgar och Ravel.

Tänäänkö alkaa talvi

2012-01-07T14:28:00.000+02:00

Tänäänkö se talvi alkaa. Pakkasta yhden ja kahden asteen välillä, lunta sateli aamulla runsaasti. Juuri silloin olin hakemassa polttopuita ulkoa. Jätin puut kuitenkin terassille odottamaan sisään ottoa.

Koska eilen oli loppiainen, otin aivan hyvällä omallatunnolla pois ulkoiset jouluvalot, nyt varsinkin, kun maailma näyttää paljon valoisammalta lumen ansiosta. On siihen käytännön syykin, en halua sähköjohtojen jäätyvän kiinni lumeen koko kevättalven ajaksi vain muutaman päivän takia (muuten olisin ne poistanut Nuutin päivänä 13.1.). Olen sisälläkin poistanut osan jouluvaloista ja muista joulukoristeista. Jääkööt vielä muutama adventtikynttilä muutamille ikkunoille.

Laiturikin on selviytynyt uppeluksista taas ihmisten ilmoille. Vesi on kuitenkin edelleen korkealla.

Zoomasin peltojen keskellä seisovan ladon lumisateessa.

Terassi talvisen lumisateen hiljentämänä.

Muuten aivan selvästi päivä on jo pidentynyt. Kuitenkin vanhasta kokemuksesta tiedän, että tammikuu, mutta varsinkin helmi- ja maaliskuu tuntuvat pitkiltä talvikuukausilta ennen kevään koittamista.

Iltapäivällä ajoittain aurinko pilkahti esiin, valoa on nyt enemmän kuin aamupäivällä.
Samalla kun poistelen joulukoristeita mielessä viriävät jo uudet suunnitelmat kevään ja kesän varalle. On vapauttavaa päästä eroon joulun ajasta ja ruveta suunnittelemaan uutta.

Kesän muistelua Sommarminnen

2012-01-06T12:19:00.000+02:00

Tekee mieli ajatella jo kesää, kun ulkona on tulvinut ja satanut ja myrskynnyt. Parhaillaan pohjoistuuli puhaltelee, maa on yöllä peittynyt kevyeen valkoiseen vaippaan, -1 astetta. Tulvavesi on laskenutsitä edellä olleelle tasolle, siis vielä tavallista korkeammalla.
Mutta kesällä aurinko lämmitti ja linnut lauloivat.

Det är gott att minnas hur det är på sommaren nu, när nordliga vindar blåser över den lätt snötäckta nejden. Vattnet har sjunkit till mera vanliga nivåer.

Tulva täällä taas Översvämning igen

2012-01-04T12:59:00.000+02:00

On satanut niin, etten ole aikaisemmin tänään nenääni ulos pistänyt. Nyt oli haettava posti kuitenkin. Hämmästykseni oli suuri, kun näin joka puolella vettä valuvaa maata ja lätäköitä siellä missä niitä ei tavallisesti ole.
Till min förvåning såg jag vatten överallt när jag gick ut för första gången idag för att hämta posten.

Valoilmiö lätäkon kohdalla on vesipisara. Sataa nimittäin kuin Noakin aikaan ainakin.
Ljusfenomenet vid vattenpölen är en regndroppe, som hamnat i bilden.

Lätäköitä niin kauas kuin silmä kantaa.
Vattenpölar så långt ögat når.
Rantaan piti mennä myös katsomaan.
Spännande att se hur högt vattnet var i viken.

Koko ranta on kadonnut veden alle toistamiseen tänä talvena. Jos mahdollista, nyt vesi on vieläkin korkeammalla kuin joulukuussa. Tuolla kauempana vedessä seisovat puut ja pensaat ovat tavallisesti kuivalla maalla.
Hela stranden har försvunnit under vatten. Små träd och buskar längre bort i vattnet brukar vanligtvis stå på torr mark.

Tässä on kesällä nurmikko, jota ajelen ruohonleikkuritraktorilla. Nyt ei olisi sinne menemistä.
Här är det gräsmatta på sommaren. Jag brukar köra den med åkgräsklipparen. Nu har man inget där och göra.

Vain vettä kaikkialla. Tarkkasilmäinen näkee veden alla kajastuksen laiturin reunnoista.
Vatten överallt. Den som har skarp syn kan skönja konturerna av bryggan under vattnet.

Hämärää, pimeää

2012-01-04T11:00:00.000+02:00

Ja vettä sataa. Kuitenkin, pimeydestä huolimatta, yritän olla aktiivinen. Olen soittanut yhden tärkeän asiapuhelun, kun virka-aika alkoi. Sitten olen siirtänyt kasveja, huoltanut niitä, leikannut pois kuivia lehtiä. Jukka-palmu -parkani on kylmettynyt terassin oven edessä seisoessaan, se on saanut kylmää, kun ovessa kuljetaan. Siirsin sen itäikkunan eteen eteiseen. Siellä on ehkä enemmän valoa ja vähemmän vetoa. Oli pakko leikata kuivat lehdet pois. Nyt se on laiha, 1,5-metrinen palmu, joka vain yrittää pysyä hengissä valon tulemiseen saakka.

Samalla se verhoaa taakseen sähkö- ja atk-keskuksen. Tässä se on ollut ennenkin.
Eilen kauppareissullani ostin 7-veljestä-lankaa, ajatuksena panna alulle sukankudin. Joulun aikana ja sitä ennen käsityöt jäivät pois päiväjärjestyksestä. Nyt tuntuu jo olevan käsillä tekemisen tarvetta.

Nytt år

2012-01-02T12:23:00.000+02:00

Det nya året började i litet kyligare väder, men nu är vi tillbaka i den gamla fasonen, + 4 grader och regn, regn. Stor skillnad om man jämför med förra året, då vi hade kallt och ordentligt med snö.
Jag har berättat om mina tankar inför det nya året, hur oroande det känns med nyheterna från Iran, om prov med långdistansmissiler, atomanstalten eller -bomber. Om hur Israel känner sig hotat. Vi får se hur det utvecklar sig under året.
Euron är ju i kris också. Där vet heller ingen vartåt det sparkar. Säkert är att betala får vi för andras utsvävningar, i form eller annan.
Vår östliga granne är också i förvandling. Hur det går där vet vi inte heller. Här hemma har vi presidentval, där utgången utges säker, men -vem vet.

Men låt världen sköta sitt, vi kan ändå inte påverka den så mycket. Bara i våra egna cirklar kan vi göra så gott vi kan. Så Gott Nytt År för oss alla!

Uusi vuosi 2012

2012-01-01T22:30:00.000+02:00

alkoi pikku pakkasella. Jo eilen aattona, oli pari astetta kylmää. Lenkilläni näin kolme joutsenauraa lentämässä länttä kohti, isoille vesille. Ne huutelivat kovaäänisesti. Tiesivätköhän ne, että on tulossa pakkasyö? Sillä pakkasyö tuli, raketit ammuttiin täällä reilun seitsemän asteen pakkasessa. Kun samalla on tyyntä, se tietää sitä, että vedet rupeavat jäätymään. Tänä aamuna merenlahti oli jäässä, ohuessa, mutta kuitenkin.

Vain rantakaislikossa on sulaa.

.Rannalle on kerääntynyt kaislakasoja tulvan jäljiltä. Vesi on huuhtonut ne kauniiksi kuvioksi.

Vesi on kai myös kuluttanut tähän kiveen aaltokuviot, joskus kauan, kauan sitten.

Tällä hetkellä ei ole lunta, vain kuuraa maassa.

Illaksi tuli vesisade ja lämmintä reilut kaksi astetta. Ja tuuli käy, joten se siitä talven alusta.

Uusi vuosi oveen kolkuttaa

2011-12-31T17:25:00.000+02:00

Aurinkoinen pakkaspäivä pimenee iltaan. Vuoden viimeiseen. Jouluvalot loistavat tyynessä illassa. Kuuntelen lauluyhtye Rajattoman joululaulu-cd:tä kuin vielä hetken pidentääkseni joulutunnelmaa.
Sain sähköpostilla myös pienen joulumuiston: yksi nuorimmaisista lapsenlapsista piparienleipomispuuhissa.

Hän näyttää kovasti keskittyneeltä työhönsä.

Samalla kun jätämme hyvästejä joululle, ajattelemme jo tulevaa vuotta. Mitä se tuo mukanaan. Kysymys on puhtaasti retorinen, emme vielä voi tietää. Toivoa voimme, että maailmantilanne pysyisi rauhallisena. Taas öljyvaltiot alkavat korostaa omaa arvoansa. Iran leikkii ohjuksillaan. Sitä taas ei Israel voi sallia, sille naapurien käyttäytyminen on elinkysymys. Pitkän matkan ohjukset ovat sille tosiasiallinen uhka, johon maan on suhtauduttava vakavasti. Ja amerikkalaiset suojelevat heitä.

Euroopan tilanne on myös arveluttava. Kuinka käy rahaliiton. Kuinka Suomi selviää velkojensa kanssa. Joudummeko me veronmaksajina maksamaan myös etelä-Euroopan maiden velkoja. Ei riitä, että sinnittelemme omien vaikeuksiemme kanssa, on otettava vastuuta myös muiden maiden taloudesta, vaikka nämä ovat huolettomasti eläneet yli varojensa. Ovat siis itse aiheuttaneet vaikeutensa luottaen siihen, että EU auttaa kyllä.

Mitä tapahtuu Venäjällä. Olemme kuitenkin sentään rajanaapureita, joten meidän on otettava tämäkin asia huomioon. Miten suhtautuu tuleva presidenttimme, kuka hän sitten lienee. Oikeastaan tarvitsisimme presidentin, joka osaa ottaa itänaapurimme huomioon eikä turhia isottele sinne suuntaan, mutta joka ei myöskään ole liian mateleva. Muistakaamme Paasikiven suurta ansiota tähän suuntaan. Ja samalla 60-luvun "valveutunutta" neuvostomielistä nuorisoa, joka nyt on eläkeiässä ja jättämässä asemansa. Heille itänaapuri satelliitteineen oli paratiisi, josta piti ottaa mallia meilläkin. He eivät ole asenteestaan irti päässeet.

Mielestäni Suomen on ajateltava lähinnä omaa etuaan ja pidettävä huoli omista asioistaan ensi kädessä, ei eristäytyen vaan yhtenä toisten joukossa.

Ja minkälaiseksi muodostuvat oman elämän puitteet. Onko toivoa edes nykyisenlaisen elämän jatkumisesta. Kestääkö terveys, kuinka pitkään. Voisiko vielä saada jotain aikaan, vai onko vain kulutettava aikaa päivästä toiseen. Meillä jokaisella on omat huolemme kannettavanamme. Toivokaamme, että tulevaisuus näyttää meille vain hyvät puolensa.

(Det här skriver jag senare på svenska)

Aamuyöstä alkoi Det började tidigt på morgonen

2011-12-26T12:45:00.000+02:00

myrskytä, noin neljän viiden aikaan. Myrsky kohisi, jyski ja paukkui nurkissa. Sähkö ei onneksi katkennut kertaakaan, ei edes vilkkunut . Vaikka eihän sekään olis katastrofi ollut näinä kynttilänpolttoaikoina ja aamukahvini olisin helposti keittänyt puuhellalla.
Yhdeksältä tuuli oli jo laannut niin paljon, että uskalsin lähteä ulos katsomaan sen tekemiä jälkiä. Katto näytti olevan paikoillaan, samoin kaikki "tuutit ja tötteröt" jotka sinne kuuluvat. Ei kaatuneita puita, vain tuulen repimiä oksia.

Aallot velloivat rannassa mutta vesi oli samassa korkeudessa kuin se on ollut pitkin syksyä

Det började storma vid 4-5 tiden på morgonnatten. Det dånade, knakade, ven i knutarna. Men strömmen gick inte av. Vid nio-tiden hade det lungnat ner sig så pass att jag vågade gå ut och inspektera skadorna. Bara nerrivna grenar, inga fallna träd. Och taket tycktes vara helt också.

Vattnet vällde in mot stranden i den västliga blåsten men det hade inte stigit mer än tidigare.

Jag vågade mig ut på landsvägen för att testa hur hårt det blåste där. Jag fick nog jobba mig fram och hålla ordentligt i mössan.

Uskaltauduin maantiellekin testaamaan, josko siellä jo pysyisi pystyssä. Ajoittain ja paikoitellen sain tehdä töitä päästäkseni eteenpäin. Ja lakista oli pidettävä kiinni.

Tien vieressä olevilla alavilla pelloilla lilluu vesi. Mutta vähän ylempänä olevat vihannoivat kuin keväällä.
På åkrarna bredvid vägen ligger det vatten, annars grönskar de som på våren.

Ja ihmekös tuo, esim. tänä aamuna oli 6,8 astetta lämmintä eikä vielä ole pakkasia ollut varsinaisesti.

Och undra på det, i morse hade vi 6,8 grader varmt!

Aurinko oli nousemassa.

Solen var på uppgående.

Aurauskepit törröttävät tien varsilla toimettomina.

Plogpinnarna står till ingen nytta.

Toistaiseksi ei ole ollut lunta.

Tillsvidare har vi inte haft snö.

Puolen päivän aikaan käy edelleen reipas tuuli.

När halva dagen har gått, blåser det ännu ganska friskt, men stormen har bedarrat.

Ja "myrskyn jälkeen on poutasää" Kari Tapiota lainaten. Ei muuten satanut yhtään mitään.

Och efter stormen blir det uppehållsväder som det brukar.

Någon nederbörd har det inte varit.

2011-12-23T09:59:00.002+02:00

Lyhyt ja pimeä päivä Kort och mörk dag

2011-12-22T15:02:00.000+02:00

Joulukuusia on katseltu "sillä silmällä".

Tämä kuusi olisi kaunis joulukuusenakin. Tällä kertaa se jäi vielä paikalleen kasvamaan. Sen vieressä ja takana kasvaa tammi. Isompana niille tulee ahdasta. Sitä paitsi tie kulkee vierestä. Joten ehkä ensi jouluna siitä tulee joulukuusi.

Tämä on pienempi kuusi, mutta sopisi myös joulukuuseksi. Muutaman vuoden kuluttua se on liian iso kasvamaan tässä tien vieressä ja mutkassa. Oksat alkavat työntyä tien päälle.

Vesi on edelleen korkealla, ehkä vähän alempana nyt kuin tässä kuvassa, joka on otettu kymmenen päivää sitten.

Mutta muuten on tänään vielä pimeämpää kuin tuossa kuvassa. Vaikka pilviverho ei olekaan aivan kompakti.

Ihmekö tuo, kun elämme vuoden pimeintä ja lyhyintä päivää. On muuten tyyntä, mittari on hiukan plussan yläpuolella. Ja maa on musta. Huomenna pitäisi taas ruveta tuulemaan lounaasta ja ilman lämmetä joulua kohti.

Årets kortaste och mörkaste dag. Mörkt, lugnt, litet på plussidan visar termometern. Fortfarande högvatten i viken.

På sistone har man gått och tittat på granar "med det ögat", kanske skulle den eller den passa till julgran.

Huomenna 4. advettisunnuntai

2011-12-17T16:06:00.000+02:00

Maisema ulkona on lähes kesäinen.

Vain lehdet puissa puuttuvat ja tietysti valo. Tänään ei valoisaa tullut lainkaan, iltapäivällä alkoi lisäksi sataa vettä ja tuulla. Lämmintä edelleen muutaman asteen verran.
Sisällä on lämmintä ja lamppujen ja kynttilöiden valoa.

Kohta sytyttelen takkaan tulet, kunhan olen ensin paistanut luumuiset joulutähdet.

4. adventsöndagen i morgon. Naturen är grön, bara bladen fattas i träden. Och ljuset. I dag blev det aldrig ljust, på eftermiddagen blåste det upp och började regna och det fortsätter än.
Inne är det varmt och skönt. Snart skall jag tända brasan i kakelugnen, men först gräddas julstjärnorna.

Täyden kuun aikaan Det har varit fullmånestid

2011-12-14T17:31:00.000+02:00

Olemme saaneet nauttia täydenkuun valoisista öistä, nyt kuujuuston reunasta alkaa olla nakerrettu pala pois. Tänä aamuna oli kirkas kuutamo, kun ilma oli selkeä ja tyyni. Eihän sitä kuvaan juuri saa ilman hienoja kuvauslaitteita, mutta vielä yhdeksän aikaan aamulla oli lännen taivaalla mollottamassa kuu samaan aikaan kun koivunrunkoihin jo heijastuu idän puolelta nouseva päivän kajo.

Idän taivas ei paljon aurinkoa lupaillut vaikka sitä sitten myöhemmin saatiinkin katsella sen verran kuin se nyt taivaanrannalta paistelee tähän aikaan vuodesta.

Muuten tuntuu, että päivä ei valkene ollenkaan tähän vuoden aikaan. Sitä vielä odotellessani otin kuvan

kuusta ikkunan läpi.
Kuulun niihin, jotka eivät saa nukuttua täyden kuun aikaan. Siksi olenkin nukkunut vain lyhyitä öitä viime aikoina. Tyydyn siihen, sillä tiedän, että pian taas voin nukkua niin paljon kuin ikinä nukuttaa. Kumma kyllä, pinnalta katsoen ei tämä lyhytunisuus sen kummemmin väsytäkään.

Fullmånesnätter är fina men också sömnlösa. Jag hör till dem, som inte sover så bra när det är fullmåne. Även om det är molnigt alltså. I natt var det igen klar himmel och fint månsken. Fast månen är på nedangående, eller hur man nu uttrycker det, för den börjar vara märkbart naggad i högerkanten .
Ännu vid niotiden stod månen högt på himlen. Man borde ju ha en fin utrustning för att få en bra bild på den, men i stort sett får man här en uppfattning om hur det "stod till". Samtidigt som månen hängde i väst så började dagen gry i öst och så småningom blev det ju soligt en stund på dagen.

Pimeää on Det är mörkt

2011-12-07T13:00:00.000+02:00

Vielä kymmenen aikaan on pimeää. Pakkasta n. -3 astetta, tyyntä. Toissapäivänä satoi ensi lumen, lumipälviä hiekkakäytävillä vielä jäljellä. Pakkasta ollut kolmatta päivää nyt. Hiljakseen se talvi hivuttautuu tännekin.
Ännu vid 10-tiden är det mörkt. Det är -3 grader kallt, ingen blåst. I förrgår fick vi litet vitt på marken, litet finns det kvar av den varan här och var. Det har varit minusgrader i tre dagar nu. Vintern nöter sig fram litet i taget.

Muuten eletään hämäränhyssyä. Annars är det bara att leva i vinterskymning.

Nautitaan takkatulen lämmöstä. Man njuter av spisvärmen.

Yritetään luoda valoa ympäristöön kynttilöin. Och försöker sprida ljus i omgivningen med ljus, artificiella och levande.

Katselen edessäni aukeavaa maisemaa

2011-12-02T15:48:00.000+02:00

seestyvää taivasta, liikkumattomina seisovia puita, pientä aaltojen liikettä hämärtyvällä selällä. Harmaa orava on menossa siemeniä syömään lintulaudalle, se tekee matkaa puusta puuhun koskettamatta maata kertaakaan. On joulukuun toinen päivä , noin neljä astetta lämmintä.

Näkymä pihan puolelle on edelleen lumeton, ei minkäänlaista jäätymistä vielä ole tapahtunut. Löysin kanttarelleja kuvasta oikealle olevalta sienipaikaltani.
Minkälaista oli vuosi sitten? Joulukuun 1. päivänä 2010 sama paikka näytti tämän näköiseltä.

Lunta oli pyryttänyt jo useamman kerran marraskuussa, tässä näkyy jo kinoksia pensaitten juurilla, aura on käynyt muutamia kertoja, vaikka kuva on juuri lumisateen lakattua.

Tunnelman luojana lumi tietysti kuuluu talveen. Ja kaikki näkyy valoisampana. Mutta silti pidän tästä lämpimästä syksystä enemmän.

Ei ole tarvinnut vielä pelätä liukkaita kelejä kävellessä eikä autoa ajaessa. Aamupäivä meni kaupunkireissulla, hiukan katselin kaupoissa tarjolla olevaa tavaraa, mutta en inspiroitunut. Juu, kyllä niin paljon, että nappasin mukaani yhden nupussa olevan amarylliksen ja punaisen joulutähden! Siinä joulun tunnelmaa!

Sekä -- joulu-kin-kun!! Paikallisen teurastamon myymää, suolattua sian kinkkua. Oletan, että se pysyy hyvänä pakkauksessaan vielä jääkaapissa jonkin aikaa, sitten rupeaakin houkutus olemaan suuri sen uuniin panemiseen..

Muistan lapsuudenkotoani joulukinkun paistamisen leivinuunissa. Iso uuni oli ensin lämmitetty pitkillä haloilla kuumaksi, siinä oli paistettu leivät ja laatikot ja viimeksi pääsi paistumaan kinkku, joka sai tiristä uunisssa hvyän tovin, varmaan aamuun saakka. Se oli kotona kasvatettua kinkkua, taatusti luomua siihen aikaan ja kyllä se maistuikin kuin parhain karamelli, varsinkin se paistamisessa syntynyt liemi hiveli suuta. Ja tuoksui hyvältä.

Silloin ei vielä pidetty läskiä ja rasvaa terveydelle haitallisena.

Var en sväng till stan, köpte min första julstjärna i år (har inte tagit skyddsplasten av ännu) och föll för en skinka också. Den får vänta i kylskåpet någon dag och så måningom hamnar den i ugnen.
Speciellt god var den skinka, som vi hade i barndomshemmet. Grisen, som vi hade haft ute i sin hage på sommaren, som hade fått böka i jorden och fått garanterat tillsatsfri mat, som hade sovit ut i sin koja i halmen och vilat där under den värsta hettan på dagen, som vi barn hade lekt med, kittlat den bakom örat, den grisen hade fått sätta livet till för att vi barn och vuxna skulle få mat.
Först hade den stora bakugnen värmts upp med massor av ved, sen hade där gräddats vetebröd och jästbröd, mängder av kålrotslådor och potatislådor och till sista kom det skinkans tur. Den fick vara i ugnen över natten tror jag. Men god var den sen, den smakade skinka - och på den tiden var man inte rädd för varken fläsk eller fett i köttet.
Så var det då.

Odotusta ja orpoja orvokkeja

2011-11-29T15:29:00.000+02:00

Lauhat tuulahdukset jatkavat meidän hellimistämme. Ei tietoakaan mistään talven tulosta tai joulun lähestymisestä. Mikä onkin ihana asia. Saa kerrankin vaipua omaan ja ympäristönsä synkkyyteen ja nuutua rauhassa luonnon mukana. Nuutua, kuihtua, mennä itseensä, rauhoittua. Ja uskoa ja toivoa, että tästä vielä uusi kevät koittaa.
Olinkin ulkona aamusta lähtien, puutarhassa voi hyvin kaivaa ja kärrätä multaa. Vapautin yhden morsiusangervon rönsyilevistä klematiksista ja villiviinistä. Ehkä helpompi kurittaa niitä, kuin olisi siirtää angervoa, jolla jo on isot juuret. Sen vieressä kasvava onnenpensas (forsythia) oli kokenut saman kohtalon ja päästin senkin vapaaksi kiipeilevien kasvien painolastista. Nyt niillä on vapaata ilmaa, valoa ja kasvutilaa odottaa kevään koittamista.
Tartuin myös haasteeseen, jonka olin itselleni antanut. Nimittäin, että teen jonkinlaisia asetelmia talveksi ja jouluksi rapuille.

Yksinkertainen on kaunista. Ehkä vielä keksin jonkin väriläiskän kumpaankin ruukkuun. Ruukkujen sisällä on kiviä, jotta myrskyt eivät vie niitä mennessään. Ruukut pysynevät paikallaan, sisältö saattaa lentää taivaan tuuliin, jos kova myrsky tulee.

Takaportaille myös. Siellä ruukut saavat seistä maassa. Voi ne kyllä myrsky siitä mukaansa tempaista. Kolmaskin on kuvan ulkopuolella, ehkä siirrän sen tuohon keskelle.

Det är väntans tider vi lever i, väntan på julen, vintern, snön.

Ett litet prov på vad man kan åstadkomma med små medel, som ingenting kostar. Jag hade tänkt göra någonting till trappans prydnad. Så här blev det, vet inte om det är till prydnad eller vad, men grönt är det i alla fall. Övre bilden är framsidan, nedre från baksidan.

Kulkiessani ohi huomasin nämä pienet orvokin kukkaset, jotka ovat ilmestyneet tien varteen. Ne ilmestyvät aikaisin keväällä, lienevät tuoksuorvokkeja. Jos klikkaat kuvaa suuremmaksi, näet ainakin kolme orvokkia orpona syyslehtien keskellä.

Luktvioler, som annars börjar blomma tidigt på våren, har tagit miste om tiden.

Vähän pilvet rakoilevat Litet uppsprickande i molntäcket

2011-11-22T11:11:00.000+02:00

On niin pimeää, ettei ajatuskaan juokse sen vertaa että saisin aikaiseksi postauksen. Kirjoitin eilen yhden, mutta otin sen saman tien pois ja muutin joitakin muitakin postauksia. Jos joku sattuisi ihmettelemään, mistä on kysymys.
Taas on mietittävä kaiken olevaisen merkitystä ja tärkeyttä, sekä sitä, kirjoittaako - ja miten kirjoittaa.

Muotinäytös Godbymässan 20.11. Modevisning

Kuinka persoonallisesti ja paljastavasti haluaa kirjoittaa tai olisiko parempi kirjoittaa vain yleisellä tasolla. Esim. itsestään ja muista. Kirjoitin lapsenlapsista, joiden kanssa vietin aikaa viikonloppuna, mutta sitten ajattelin, että enhän minä voi toisten elämää panna esille, (vaikka minulla lupa onkin). Mitä heidän kaverinsa ajattelevat jne. Olisi kiva tietää, mitä toiset ajattelevat asiasta?

Det är så mörkt, så man får inte ens ett inlägg på bloggen till stånd. Skrev nog ett igår, men tog bort det om en stund och ändrade i andra inlägg. I fall någon undrar vad det är frågan om.
Jag får fundera ut igen, vad som är viktigt och mindre viktigt. Och om man skall skriva alls, eller hur man skall skriva; personligt, eller mera på ett allmänt plan. Skrev om barnbarnen, men tog bort det (fast jag har föräldrarnas tillåtelse). Det kändes som att inkräkta på deras liv. Lika så att skriva om andra (fast med tillåtelse), det är ju inte säkert att dom tycker om vad man skriver om dem och att man skriver om dem. Det vore roligt att höra, vad andra tänker om saken.?

Mannekiinit yhteiskuvassa Godbymässan 20.11.11 Alla som mannekängade på mässan.

Och den bra sjungande och spelande trubaduren på mässan. Ja hyvin laulava ja soittava trubaduuri messuilla sunnuntaina.

Tunnustus

2011-11-18T18:51:00.000+02:00

Kiitos, Anja , tunnustuksesta, jonka olit minullekin jakanut! Se sulostuttaa harmaata, niin, jo täysin pimeää perjantai-iltaani ja on mukava kevennys muutenkin marraskuun keskelle. Tunnustukseen kuuluu kymmenen kysymystä, joihin olisi vastattava:

1. Lempiväri? Ultramariinin sininen; vaatteissa tummanpunainen, turkoosi, mustakin.
2. Lempieläin? Lehmä. Se on lempeä, viisas, ihmiskunnan hyväntekijä.
3. Lempinumero? Mikähän se nyt voisi olla, sanotaan vaikka kutonen.
4. Paras alkoholiton juoma? Ilman muuta raikas, kirkas VESI. Toisena kylmä maito!
5. Facebook vai Twitter? Facebook, kasvokirja, vaikka en oikein sielläkään viihdy. Twitteriin en ole tutustunut lainkaan.
6. Intohimoni? No voi sentään, jätetään bloggaaminen ja maalaaminen pois, niin vielä on ristisanat ja sudokut! Voin sanoa niitä intohimoksi tai pakkomielteeksi, kuinka vain.
7. Lahjojen antaminen vai saaminen? No, molemmat!
8. Mieluinen kuvio tai muoto? Voi hyvä tavaton, on vaikeita kysymyksiä! Kai se on jonkinlainen hattaran muotoinen pallo!
9. Paras päivä viikossa? Sunnuntai.
10. Lempikukka? Metsäkurjenpolvi. Se on ihanan värinen ja muotoinen, suomalainen luonteeltaan.

Haluan antaa tämän herkullisen leivoksen edelleen jokaiselle lukijalleni. Olkaa hyvät ja ottakaa mukaanne!

Yö oli kylmä Natten var kall

2011-11-16T19:27:00.000+02:00

Viime yö oli niin kylmä, että aamulla oli kuuraa maassa jo lähes joka puolella, vaikka seitsemän aikaan oli niukasti plussan puolella mittari. Ja oli liukasta kävellä kuuraisella asfaltilla. Kymmeneen mennessä se ei ollut vielä sulanut, kun kotiuduin lenkiltäni.
- Så kallt var det, att rimfrosten låg vit på marken till sent på förmiddagen. Och asfalten var vit och hal att gå på på promenaden.

Taivas oli tänään yhtä sininen kuin eilenkin ja toissapäivänä.
Himlen var lika blå i dag som igår och i förrgår.

Eilen, ehkä viime hetkellä, ottamani kuva kehäkukasta ja sarviorvokista. Jos pakkanen vei ne viime yönä niin jäljellä ovat vielä talven yli vihertävät...
I går tog jag kanske i sista stund en bild på ringblomman och violen. Om frosten tog dem i natt så..

...harjaneilikan ensimmäisen kesän taimet. Ensi kesänä nousee tähän, jos luoja suo, monenkirjava kukkaloisto, joukossa näkyy olevan kehäkukan taimikin. Ajatukset jo karkaavat tulevaan kevääseen ja kesään...
-ännu finns det gröna borstnejlikeplantor, som kommer att blomma nästä sommar om allt går väl. Tankarna irrar sig redan iväg till våren och sommaren...

Aurinkoinen viikon alku En solig start på veckan

2011-11-15T20:29:00.002+02:00

heti maanantaina. Aavistus talven kylmyydestä on kyllä jo tosiasia.
-har det varit sedan måndag, fast det har nog blivit en aning kallare i luften.
Ensin oli käytävä apteekissa. Noudin uusitun reseptin terveyskeskuksesta ja menin sitten apteekkiin, josta piti saada kolmea eri lääkettä hengen pitimiksi. Poikkesin samalla viereiseen kukkakauppaan kysymään kevätsipuleita, mutta heillä oli enää vain eioota myytävänä. Samoin oli supermarketissa, vain amarylliksen sipuleita oli myynnissä.
Först till apoteket; innan dess hämtade jag ett förnyat recept från hälsocentralen och sen tog ut tre sorters mediciner på apoteket. Tittade in i blomsteraffären, men det fanns inga vårlökar kvar
Sitten ajelin kauniissa syysauringonpaisteessa Getaan, kauniiseen ja hiukan eksoottisen oloiseen kuntaan, josta löydän Pettas-yrityksen, (suuri kyltti tien varressa ilmoittaa sijainnin, vaan enhän minä malttanut ottaa kuvaa).

Tänään oli jatkettava terveydenhoitolinjalla ja käytävä kaupungissa sairaalan vastaanotolla tarkistamassa veriarvot. Ne olivat vähän ohuenlaiset joten lääkitystä lievennettiin hiukan. Siitäköhän on johtunut viime aikojen väsymyksen tunne ja alhainen verenpaine sekä tiheä sydämen syke eli pulssi...
I dag måste jag fortsätta med hälsovården och tog ett blodprov på sjukhuset. det visade sig att värdena låg litet för lågt så jag får minska på dosen litet. Kanske den senare tidens trötthet, lågt blodtryck och hög puls beror på det...
Koska on pidettävä taukoa välillä, otin muuutamia aurinkoisia kuvia tänäänkin.
Tog några soliga bilder under pausen i dag.

Sinisellä taivaalla on jatkuva liikenne ensin yhteen suuntaan. Det pågår en livlig trafik däruppe...

Ja vastaantulijoitakin on. Och man har mötande trafik också.

Vesi heijastaa samaa taivaan sineä. I vattnet speglar sig himlens blåa färg.

Kamera päin auringonvaloa. Kameran mot solen.

Tuolla, idän suunnalla, kumpupilvet kohoavat kuin alppien vuoristo. Där, i öst, tornar sig cumulusmolnen upp som en alpernas bergskedja.

Ja lännessä aurinko laskemassa. Och solen går ner i väst.

Harmaata Grått

2011-11-04T14:18:00.000+02:00

Marraskuun säätä, siis harmaata. Mietin, korjaisinko vanhan lintulaudan vai tekisinkö kokonaan uuden. Kas siinä kysymys! Linnut ja oravat ovat käyneet katsastamassa ruokintapaikkaa. Vielä ei ole mitään tarjolla valitettavasti.

November väder, alltså grått. Jag funderar på om jag skulle laga den gamla fågelbrädan eller bygga en helt ny. Ja, det är frågan! Fåglar och ekorrar har varit och inspekterat matplatsen. Ännu finns det ingenting serverat, beklagligtvis.

Puitten keltainen loisto on pudonnut maahan puiden juurille. Jos ne sieltä haravoi pois, häviää myös niiden antama valoisa väri. Siis saavat olla paikallaan.
Trädens gula soliga färg har fallit till marken under. Om man krattar bort dem, försvinner samtidigt den gula soliga färgen. Alltså de får ligga kvar.

Kolme päivänkakkaraa täydessä kukassa ihmettelee päivien lyhyyttä ja valon vähyyttä.
Tre stycken prästkragar i full blom undrar säkert hur dagarna är så korta och ljuset så knappt.

Ensimmäinen kranssiyritykseni. Taatusti kotitekoinen ja luomua! Oksat ja runko otettu pihan laidalta. Kuusen oksat kaadetuista puista.

Mitt första försök till en krans. Garanterat hemmagjord och ekologisk! Grankvistar och kvistar till stommen från gården. Grankvistarna efter några fällda granar.

Kasvihuoneessa kukkii punainen pelargoni juurellaan punakirjava juoru varmaankin.

I växthuset blommar en röd pelargon med en aronsskägg eller ngt bredvid sig.

Iltapuhteet alkavat olla pitkiä, kolme sukkaparia on valmistunut iltaisin istuessa telkkarin edessä. Palmikkosukkia Novitan viimeisestä sukkalehdestä.

Aamupäivällä hain varastot täyteen polttopuita tänne sisälle. Keittiössä olen jo polttanut, kohta sytytän tulen kaakeliuuniin illan viihteeksi.

Kvällarna börjar bli långa, tre par strumpor har blivit stickade ffr tv:n.

På förmiddagen fyllde jag på med ved i vedförråden här inne. Skall snart tända en brasa i kakelungen, eldade tidigare redan i köksspisen.

Marraskuuta November

2011-11-03T10:44:00.000+02:00

Sumuista, syksyistä, kosteaa. Tyyntä ja harmaata. Noin kymmenen astetta lämmintä. Nyt on aika lähteä ulos, kun olen istunut ja kääntänyt tekstiä ruotsista suomeksi aamutunnit.
Disigt, höstligt, fuktigt. Vindstilla och grått. Cirka 10 grader varmt. Nu är det dags att gå ut efter att ha suttit och översatt från svenska till finska på morgontimmarna.

I går krattade jag löv till komposten. Där behövs de som påfyllningsmedel. Körde vägarna rena med gräsklipparen.
- Eilen haravoin sieltä täältä lehtiä kasoihin ja kuljetin ne kompostiin käytettäväksi siellä täyte- ja kuivikeaineena. Tiet "puhdistin" ruohonleikkurin avulla.
Lisäksi olen ottanut kasvihuoneen edestä pois säleikön, jossa kasvoi köynnöskasveja. Se varjosti liikaa kasvihuoneen kasveja. Säleikköä pitkin kiivenneet Siperiankärhö, Clematis viticella, kaprifol, villiviini ja humala saivat uudet kasvupaikat muualla. Nyt saisin oivan paikan sipulikukille kasvihuoneen seinustalta.
- Dessutom har jag tagit bort spaljen ffr växthuset, där det växte olika klätterväxter. Den skuggade för mycket i växthuset. Så Sibirisk klematis, Clematis viticella, kaprifolen, vildvinet och humlen har fått flytta till nya växtplatser. Vid växthuset vore det plats för nya lökväxter...

Hajuherneet kukkivat vielä marraskuun olemattomassa valossa. Luktärter i knappt novemberljus.

Samoin kehäkukat. Likaså ringblommor.

Tekemättömät työt vaivaavat. Pitäisi hakea uusi ajokortti kaupungista, vanha menee vanhaksi sunnuntaina.
Pitäisi soittaa muutama puhelu.
Ogjorda arbeten tynger mest. Borde fara till stan och hämta mitt nya körkort. Det gamla blir ogiltigt på söndag. Och jag borde ringa några samtal.

Päivät eivät ole siskoja keskenään

2011-10-31T10:21:00.000+02:00

Eilen pimeää, sateista, tänään pilvetön, sininen taivas ja kirkas aurinko.

I går var det mörkt, fuktigt, regnsjukt, i dag är himlen blå, inga moln, solen skiner.

Kävelyilma. Promenadväder.

Ja mustasilmäsusanna kukkii uudelleen sisätiloissa.
Och svartögat har börjat om att blomma inne.

Hurraa normaaliaika! Hurra för normaltiden!

2011-10-30T16:44:00.000+02:00

Kuulun niihin, jotka kokevat kellonaikojen kääntelyn rasittavana. Kaksi kertaa vuodessa menetän ajantajuni joksikin aikaa. Muutenkin minusta kellon edestakaisin käänteleminen on aivan hukkaan heitettyä vaivaa. Menetämme vain osan niin hartaasti odotetusta valoisasta ajasta aamuisin.
Jag hör till dem som beklagar sig över klockändringarna varje gång man måste rucka på klockan.
Det är helt onödigt. Vi nordbor åtminstone i Finland missar en massa ljusa timmar på morgnarna både på våren och på hösten.
Idag på söndagen har det varit skymning hela dagen. Jag satte upp plogningskäpparna på gården och infarten vid 13-tiden och tog bild litet senare. Mörkt var det visar bilden!
Förberedelser för vintern är det också, att jag tog bort lucköppnarautomaterna från växthuset. Det var betydligt lättare än att få dit dem i våras.
Tänään, sunnuntaina, on ollut hämärää koko päivän. Mutta ei ole satanut häiritsevästi, joten olen saanut taas valmistella paikkoja talvikauteen. Luukkujen avaaja-automaatit kasvihuoneessa oli paljon helpompi ottaa pois kuin asentaa paikoilleen. Nyt ne ovat sisällä lämpimässä odottamassa seuraavaa kesää.
Haravoin paksummat kerrokset lehtiä kompostiin kasvihuoneen ympäriltä ja eturappujen viereltä. Luonto saa hoitaa loput. Haravoidessani kuulin metsästäjien ampuvan kerran. He ehkä saivat saalista. Saalis tähän vuodenaikaan tarkoittaa metsäkaurista. Ja että on metsästyskausi meneillään tietää sitä, että varhaiset aamulenkit viikonloppuina olen jättänyt pois ohjelmasta toistaiseksi.
Medan jag krattade löv till komposten hörde jag ett skott knalla. Det är jakttider, så jag håller mig helst hemma på gården.

Panin paikoilleen aurauskepit pihaan ja pihatielle tulevan talven lumien aurausta varten. Kello oli yhden aikoihin normaaliaikaa. Kovin hämärältä näyttää.

Tämän valoisampaa ei sitten tänään ollutkaan, sillä iltapäivällä rupesi satamaan ajoittain niinkin paljon, että minun oli siirryttävä sisätiloihin.
På eftermiddagen började det regna mera så jag fick lov att gå in. Levande ljus ger stämning och levande eld i spisen ger skön värme. Medan jag väntar på att semlorna ska jäsa, skriver jag detta i bloggen.

Siellä kynttilä antaa tunnelmavaloa ja kuivat puut hellan pesässä jakavat auliisti lämpöään.
Odottelen sämpylätaikinan nousemista tätä kirjoittaessani.
Tuntuu todella, että syksy on tullut. Suunnittelin mielessäni ulkona ollessani, mihinkä puihin ripustan ulkokynttilävalot joulua odottamaan. Ehkä joskus marraskuun loppupuolella, kun pimeys rupeaa tuntumaan päällekäyvältä.
Det känns verkligen att hösten är här nu. Ute planerade jag i vilket träd jag skall hänga upp juleljusen... Om någon vecka är det dags nog.

Tihkusadetta Duggregn

2011-10-27T11:12:00.000+03:00

- Sataa, harmaata mutta lämmintä. Olin toista tuntia ulkona viimeistelemässä eilisiä istutuksiani sekä kärräsin viimeiset kolme kärryllistä pölkkyjä puuvarastolle odottamaan halkomista ja lopulliseen pinoon pääsemistä, odottamaan polttamista joskus muutaman vuoden päästä. Nyt siis kaikki kaadetut puut on korjattu pois metsästä. Luulisin, että polttopuitten tekeminen jää pois ensi kesän ohjelmasta. Vasta seuraavana kesänä ehkä.
Piti mennä suihkuun, mutta jäinkin koukkuun tietokoneelle.
- Ett stilla regn faller i dag. På morgonen var det mörkt ännu vid 9-tiden då jag gick ut för att få min dagliga ranson av frisk luft. Men det regnade! Det störde mig inte alls utan jag satte igång med att köra några lass ved från skogen med skottkärran. Det blev tre lass och nu är allt räddat undan för möjliga snödrivor.
- Eksyin katselemaan vuoden takaisia blogikirjoituksiani. Se olikin inspiroiva kokemus. Niin lyhyesti ja niin pienistä aiheista! Ja usein ilman valokuvia! Tikustakin voi tehdä asiaa.
- Sedan skulle jag in och byta torra kläder, tvätta håret först, men här sitter jag vid datorn, råkade läsa något av mina gamla inlägg från förra året. Jag blev begeistrad, så korta inlägg, ofta utan några bilder alls.

Viikonloppu Helgen

2011-10-23T15:41:00.000+03:00

on ollut säiden puolesta aivan ihana.
har varit alldeles underbar vad vädret beträffar.

Sitten kun siihen lisätään vielä muutenkin mukava viikonloppu, niin ei voi enempää toivoa. Paitsi siis, että katsastus sujui ongelmitta perjantaina, sain lauantaina vieraita (lainausmerkeissä) talon täyteen. Vieraat olivat kaikki perheenjäseniä. Kunniavieraat mantereelta asti syyslomaansa viettämässä.. Aamuleipomiset lisäksi onnistuivat aivan kohtalaisesti, samoin ruuanlaitto.
När det annars också har varit utomordentligt trevligt, kan man inget mera begära! Släktingar hade tagit sig tid och farit hit på höstlovet och kom och hälsade på:) Det var mycket trevligt, tyckte jag. Dessutom lyckades jag med bakningen och maten ganska så bra.

Kilpaa auringon kanssa loistavat syysasterit terassin molemmin puolin.
Mukavaa tavata sukulaisia pitkähkön ajan jälkeen. Mukavaa, että he ottivat aikaa itselleen ja tulivat tervehtimään.
Höstastrarna lyser i kapp med solen på båda sidorna om terrassen.
Det hade gått en hel del tid sedan vi sågs sist!

Melkein olisimme voineet terassilla istua, mutta mukavuussyistä pysyttelimme sisätiloissa.
Vi hade nästan kunnat sitta på terrassen, men tog det säkra och stannade inne.

Putoavat lehdet ja kuihtuneet istutukset luovat syksyistä tunnelmaa auringosta huolimatta.
Fallande löv och vissnade rabatter skapar en höstlig stämning trots det soliga vädret.

Voinette olla kanssani samaa mieltä siitä, että syksyinen pölkkytyömaani on kauneudessaan vaikeasti voitettavissa.
Ni kan väl hålla med om att skönheten på min höstliga trädkapningsplats inte går att övervinna alldeles lätt.

Auton katsastus Bilbesiktning

2011-10-21T11:29:00.000+03:00

On se vain aina yhtä jännittävää jonottaa autokatsastukseen! Sitä miettii, mitä kaikkea sieltä auton pohjasta voikaan löytyä, jotain odottamatonta ja ennalta aavistamatonta. Olisikin pitänyt imuroida autoa ja pestä ja vaikka mitä. Annettu aika oli ja meni, autoja viereltä ajaa sisään. Sitten ilmestyykin oma rekisterinumero tauluun ja ajan sisään. Ystävällinen katsastussetä ottaa kuskin paikan ja kehottaa minua menemään lämpimään asiakashuoneeseen odottamaan. Siellä sitten luen sisustuslehteä ja seuraan silmäkulmasta, milloin katsastus on ohi. Niin katsastusmiehiä kuin asiakkaitakin kulkee huoneessa, käyvät tietokoneella, printtaavat ulos papereita. Sitten sieltä ilmestyy "minunkin" katsastajani ja ilmoittaa hymyillen, että ei mitään huomauttamista! Hän tulostaa katsastuspaperin minulle, kiitän ja saan taas istuutua rattiin ja ajaa ulos aamuhämärään kaupunkiin. Olihan minulla kamerakin mukana, mutta en mokomaa muistanut edes, saati sitten ottanut esiin. Kello oli jotain puoli yhdeksän, kun ajoin kohti tankkausasemaani.

Det är alltid lika spännande att fara till bilbesiktningen, stå där och vänta på sin tur sittande i bilen. När kommer mitt registernummer upp! Det är flera bilar som väntar förstås. En efter en får man köra in, den avtalade tiden har passerat med några minuter, när det är min tur. Jag kör in, besiktningsmannen tar över och hänvisar mig vänligt till kundrummet, där man kan sitta inne i värmen och vänta.
Bläddrar i en inredningstidning medan jag väntar. Kunder och besiktningsmän kommer och går, papper printas ut från datorn. Och där kommer min trevliga besiktningsman och säger, att han inget har att anmärka! Han printar ut besiktningsprotokollet och saken är klar. Får sätta mig i bilen igen och köra iväg. Det hela hade tagit bara några minuter. Klockan var halv nio i morse, när jag satte kosan mot ett tankningställe i stan.
Hade kameran med men glömde att använda den, som vanligt.

Torstaiaamuna På torsdagsmorgonen

2011-10-20T11:18:00.000+03:00

aurinko paistaa aivan kuin eilen aamullakin. Tänään ei enää tuule niin kovaa kuin viime päivinä. Näyttää tulevan ihana ulkoilupäivä. Eilen aamulla lähdin lenkille heti aamusta ja otin valokuvia matkantekoa piristämään. Tässä muutamia siltä lenkiltä
skiner solen så som den gjorde igår också, då jag tog en längre promenad runt trakten. Jag tog bilder för att göra det hela litet roligare.

Förbi en parkerad ---traktor. Vem vet vad det handlar om? jag berättar nästa gång.

Asun keskellä parhainta maanviljelysaluetta, peltoja joka suuntaan. Tämä aiheeseen liittyvä traktori oli parkkeerattuna yhden pellon laitaan. Kukahan arvaa, mitä vekottimia tuolla peräpäässä on!? Jospa jättäisin arvailun varaan ja kertoisin vasta seuraavassa postauksessa?!

Förbi Kungsgården

Eteenpäin siis! Ohi kuninkaankartanon navettarakennuksen ja vasemmalla näkyvien työläisasuntojen. Itse päärakennus jää piiloon puitten suojaan.

Pilvet taivaalla alkavat punertua yläpuoleltaan nousevan auringon valosta.
Moln strax innan solen går upp.

Ihanaa hattaraa Skön sockervadd

Aurinko noussut horisontin yläpuolelle. Nu har solen kommit fram.

Ett trevligt arrangemang för att glädja ägarna och förbipasserande!

Kävelen "maitolaiturin" ohi. Tästä olen joskus aikaisemmin maininnutkin. Vain lehmä puuttuu kesän rekvisiitasta, se on päässyt suojaan sisätiloihin. Myös kukka-asetelmat ovat muuttuneet syksyisemmiksi. Todella jyhkeä ja mielestäni kaunis silmänvangitsija. Kivaa, kun ihmiset näkevät vaivaa kaunistaakseen ympäristöään. Samassa pihassa on asetettu vanha kyntöaura ison kiven päälle muistoksi ja kaunistukseksi. Siellä on myös luonnon kallioon muovaama vesiallas ym. Tämä maitolaituri on pihan ulkopuolella tien varressa.

Muoviin käärittyjä paalikeskityksiä on useassa paikassa. Balar i mängder.

Syksyn värejä Höstens färger.

Varjot pitenevät. Skuggorna blir längre.

Metsästäjien naamioitu tukikohta peltojen keskellä. Jägarnas kamouflerade gömställe.

Kynnetyt pellot valmistautuvat talveen ja odottavat uutta, tulevaa kevättä. Overallt plöjda åkrar.

Syksyisen hiljaisuuden keskellä viilettää sementtiauto hakemaan uutta kuormaa. Jossakin rakennetaan...
I höstens tysta tillvaro skyndar sig en cementbil för att kanske hämta ett nytt lass.

Aurauskepit ovat ilmestyneet tienvarsille. Lunta odotellaan siis. Plogpinnarna på plats.

Mitä laukussa piileekään Vad döljer sig i handväskan

2011-10-19T15:12:00.001+03:00

Kiitoksia Tuijalle Muotisalongista, joka haastoi kertomaan käsilaukun sisällöstä. Sinänsä ihan hauska juttu, mutta mitään mainittavaa kerrottavaa minulle ei valitettavasti ole. En noudata muodin muutoksia sen enempää laukkujen kuin muidenkaan vaatteiden ja asusteiden suhteen, en vaihda laukkuja useinkaan. Ostan vain sellaista, mistä itse pidän ja siinä sitten pitäydyn.
En ota käsilaukkua mukaani lähtiessäni tavallisille asioille, esim. kaupassa käyn ilman käsilaukkua, samoin muilla pienemmillä asioilla.
Vain silloin, kun ehdottomasti tarvitsen erilaisia tavaroita varten laukun otan sen mukaan.
Pidän yhtä ja samaa laukkua, joskus tietysti on vaihdettava eri laukku - tilanteen mukaan. Tämä laukku on hengaillut mukana jo ties kuinka kauan, kymmeniä vuosia. En enää muista, mistä sen ostin. Se on musta nahkalaukku, jota voi pitää olalla tai kantaa kädessa. Olkahihna on venähtänyt hiukan (jouduin kerran Iron Maiden -konsertin ihmistungoksessa sellaiseen puristukseen, että hetken luulin jo menettäväni laukkuni, mutta onneksi sekä olkahihna että sen kiinnikkeet pitivät).

Pidän tästä edelleen, se on mukava avata ja sulkea, sieltä löytää etsimänsä ja sinne mahtuu paljonkin tavaraa. Useimmiten on mukana

- lompakko, johon mahtuu kaikki, mitä lompakossa kuuluu ollakin
- puhelin (kuinka sitä ennen kännykkää pärjättiinkään!)
- aina myös kyniä, paperia usein, kampa, nenäliinoja
- pitemmillä matkoilla kalenteri ja kirjoitusblokki, maantiekarttoja, kirjoja

Kalenteri Anno Domini 2011 on mallia suurempi, johon voi kirjoittaa joka päivän kohdalle.(Tilasin sen Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta, jonka jäsenenä olen ollut noin 35 vuotta.)

Tämä pieni juhlalaukku kätkee sisäänsä nenäliinan, kamman, ehkä jonkin meikkitarvikkeenkin, yms.
En mindre väska för festilare tillfällen, med plats för näsduk, kamm, kanske litet make up-grejor.

Kauan sitten käytöstä poistettu, säilynyt muistona.
En väska som minne från gångna tider.
Kun töitten puolesta tarvitsin isoa laukkua, tämä oli silloin tarpeeseen ja käytössä joka päivä.

En större väska, som användes i arbetet med plats för papper och böcker.

I garderoben väntar (kanske förgäves) en svart handväska och en större väska med plats för papper i större format.

Komerossa odottaa vuosia sitten ostettu musta tuliterä olkalaukku, käyttämätön. Toinen isompi, musta Lontoosta ostamani asiakirja- ym. laukku, on liian suuri nykytarpeisiini arkisessa käytössä.

Vad innehåller din handväska, frågade Tuija på bloggen Muotisalonki . Jag har då inte mycket att berätta om det, för det är ganska sällan jag tar med min handväska när jag far ut på ärenden. Men ibland måste man ha med både det ena och det andra och då tar jag väskan med. Innehållet för det mesta som bilden ovan visar,
- plånbok
- telefon
- penna, -or, papper, kamm, näsdukar
- på längre resor har jag med förstås också min kalender i större format, där man kan skriva varje dag nånting, landsvägskartor, böcker osv

Torstaina På torsdagen

2011-10-13T14:03:00.000+03:00

Illalla satoi aika rankasti äänestä päätellen, melkein luulisin, että satoi rakeitakin. Yöllä selkeni niin, että aamulla ei sateesta ollut jälkeäkään. Terassin raputkin olivat kuivat, samoin maa! Aurinko nousi myös ja on paistanut koko päivän. Vain kova pohjoistuuli ja ilman viileys, 6 -7 astetta lämmintä, kertovat, että syksyä eletään. Puut loistavat keltaisina tuulessa.

Trots kvällens regn klarnade morgonen upp torr men blåsig.

Nämä seuraavat kuvat otin ennenkuin aurinko vielä valaisi.

De här två bilderna tog jag innan solen hade börjat lysa upp världen.

Kyllä olikin hämärää ennen kuin aurinko rupesi paistamaan, suorastaan pimeää!
Sitten taivas kirkastui
Sen blev det soligt hela dagen, träden lyser gula i solskenet och blåsten.

ja koko maailma sen mukana

Talvirenkaat odottavat jo sitä hetkeä, kun ne pääsevät palvelukseen.
Vinterdäcken väntar där beredda att träda i sin tjänst.

Auto peittyy sillä aikaa keltaisiin lehtiin.
Medan bilen täcks över med gula höstlöv och barr.

Mutta parkkipaikalle kasvanut yksinäinen orvokki voi hyvin. Se on koko kesän kasvanut siinä. Se on jotenkin vain kylväytynyt siihen eikä mikään autokaan ajanut sen yli.

På parkeringsplatsen i torra sanden har en viol slagit rot och hållit sig vid liv hela sommaren.

Sekin tuli otettua ennenkuin valoa tuli maailmaan.

Tänään minulla on ilo saada tavata nämä pikku veljekset.
Snart skall jag träffa de här små bröderna.

Hauskaa kävellä ja juosta trampoliinilla. Hyvin se tasapaino löytyy keinuvasta alustasta huolimatta.
Det är roligt att gå och springa på trampolinmattan. Man håller bra balans trots det gungande underlaget.

Hiljaiseloa En stilla höstdag

2011-10-12T18:55:00.001+03:00

Täysikuu paistoi eilen illasta alkaen valaisten maiseman kuin päivällä, melkein. Mutta kummallista kyllä, yöllä kävi myös ukkonen. Yhden aikaan yöllä heräsin jyrinään ja silmät ristissä lähdin vetämään johtoja irti seinästä (olen pari faksia ja yhden puhelimen menettänyt yhteen ainoaan salamaniskuun, kylläkin eri kerroilla!), sen verran avasin silmiä, että näin salamoiden välähtelevän reippaasti. Menin takaisin nukkumaan, enkä aamulla ollut varma, olinko nähnyt unta vai kävikö ukkonen tosiaan. Kyllä vain, johdot oli vedetty irti, joten en ollut unta nähnyt. Muuten heräsin jo viideltä kirkkaaseen kuun valoon ja keitin itselleni aamukahvin.
Koko päivä on ollut poutainen, suorastaan aurinkoinen. Auringon paiste houkutteli ulos heti aamutuimaan.
Päivä kului siis ulkona yhtä jos toistakin touhuillessa. Neljältä yllätti reilu sadekuuro, joten annoin periksi ja lähdin sisälle.

Aamulla ottamani kuva havainnollistakoon tämän päivän hiljaisen elämänmenon. Sain silti vajaaksi jääneen puupinon täyteen ja peiteltyä ennen kuin sade tuli.

Pitäisi aloittaa uusi neule, kunhan olen saanut mietittyä, minkä mallisen.

Dagen får illustreras av en bild från i morse då solen sken från nästan klar himmel. Så har vädret fortsatt tills det vid fyra (sexton) tiden började regna ordentligt en stund. Då gick jag in och gjorde kväll för min del. Det har varit omväxlande vad vädret beträffar. Hela natten sken månen och lyste upp natten till dag, men samtidigt åskade det ordentligt vid ett-tiden på natten. Jag gick upp och drog ur sladdarna till elektroniska apparater samt telefonen. På morgonen var jag litet osäker om jag hade drömt det hela, men sladdarna var urdragna så nog var det sant.
Det har varit en stillsam höstdag med sysslor ute. Nu borde jag börja på en ny stickning, men måste fundera på vilket mönster jag skall välja.

Syntymäpäivä Födelsedag

2011-10-11T09:14:00.000+03:00

On kivaa tehdä itse ja antaa lahjaksi. Varsinkin, kun tietää, että lahjan saaja arvostaa samoja asioita.

Tämän pikku peiton kortteineen sai eilen syntymäpäivälahjaksi nuori neiti.

Det är roligt att göra själv och ge bort. Den här lilla pläden och kortet fick en ung tös i present i går.

Hon tycker själv också om att virka.

Placido

2011-10-09T09:53:00.000+03:00

Kaunista Placido Domingo -musiikkia sunnuntaipäivän viihdykkeeksi. Olen suuri Placido Domingon ihailija jo vuosien takaa. Ihanaa kuunnella tätä El Cóndor Pasa -nimistä esitystä. Klikkaa lenkkiä alussa.

Jag beundrar Placido Domingo som sångare. Tänk att ha en sådan röst! Klicka på länken i början!

Matkakertomus syksyillan pimetessä.

2011-10-09T00:10:00.001+03:00

Aion ikävystyttää lukijoita pienellä matkamuistelolla näin iltojen pimetessä ja ilmojen viiletessä. Siis te, jotka ette pidä turistikertomuksista, voitte jättää lukematta.
Rantaloma Malediiveilla maistuisi nyt varmaan kelle tahansa! Meille matka sinne oli koko perheen elämysmatka. Ajatelkaa, kuinka ihanaa on astua koneeseen syksyisen pimeässä, sateisessa ja tuulisessa Helsingissä ja lähteä lentämään päämääränä aurinko ja lämpö, n. 30 astetta vuorokauden ympäri niin ilmassa kuin vedessä. Mikään Euroopan maa ei ollut yhtä houkutteleva, etelä-Euroopassahan voi sataa lunta siinä missä täälläkin eikä välttämättä täällä sadakaan, vaikka siellä sataisi. Sitä paitsi Euroopan turistikohteet lienevät aika kansoitettuja ja paljon painoa annetaan iltaelämälle. Malediiveilla olisi rauhallisempaa, saisimme astua bungalowistamme suoraan "omalle" hiekkarannalle Intian valtameren rannalla. Eikä mitään vaaroja olisi uhkaamassa luonnossakaan, ei käärmeitä, ei myrkyllisiä hyönteisiä, erikoisesti sinne matkaavalle ei tarvitse rokotuksia. Sopii sitäpaitsi myös pikkulapsille. Ja siis taatusti lämmintä. Matka tosin on jokseenkin pitkä, 12 tuntia lentokoneessa, kaksi välilaskua, ensimmäinen Istanbulissa, Turkissa, Bosporin salmen rannalla neljän tunnin lennon jälkeen yli itäisen Euroopan. Kun olimme Bukarestin, Romanian pääkaupungin yllä, alkoi jo hämärtää ja sieltä loisti kaupungin valot ylös avaruuteen (10 km:n korkeuteen), toinen Dubaissa, sheikkien maassa, myös neljän tunnin lennon jälkeen Istanbulista. Jokainen lento kesti noin neljä tuntia, pysähdykset muutaman tunnin mittaisia. Jo Istanbulissa koneen seisoessa tunsi, että olemme lämpimämmillä leveysasteilla. Istanbul kylpi iltavalaistuksessa koneemme sinne laskeutuessa.
Oli pimeä yö, kun nousimme taas taivaalle kohti Dubaita. Ararat-vuori jäi vasemmalle puolelle, lennettiin Irakin ja Bagdadin yli ja Arabian niemimaan pohjoista rantaa seuraten Persian lahden eteläkärkeen. Matkalla saimme eskorttikoneita myös ajoittain.
Dubaihin tultaessa aamu sarasti jo, aurinko valaisi jo maisemaa ja aamu-unisina astuimme ulos koneesta odottamassa olleiden sotilasrivistöjen ohi. Palmut reunustivat katuja, ilma oli lämmin. Dubain lentoasemalla tullin virkailijat löysivät laukustani matkaradion ja epäilivät, josko se olisi pommi. Uskoivat sitten, että vain radiohan se on.
Lentoaseman ravintolassa ja myymälöissä vietettyjen aamutuntien aikana saimme katslla peilikirkkaita marmorilattioita, värikkäästi sisustettuja myymälöitä, hohtavan valkoisissa kaavuissaan aamupalaa nauttivia arabiliikemiehiä, nauttia elämäni parasta sitruunamehua. Aamupäivällä lento jatkui Malea, Malediivien pääkaupunkia ja ainoaa lentokenttää kohti.
Ensin allamme näkyi vain valkoista hiekkaa, kun lensimme niemimaan saappaankärjen yli, sitten kun pääsimme Arabian meren ja Tyynen valtameren ylle, pelkkää sinistä vettä ja sinistä taivasta. Pilvistä heijastuvista varjoista näki, missä meren pinta oli. Kun lähestyimme Malediiveja, kapteeni kertoi, että olemme 10 000 km:n päässä kotimaastamme, laskeudumme kohta ja toivotti mukavaa lomaa. Tällaiselta näytti matkamme kohde koneesta nähtynä. Ja tuntui kuin olisimme saunaan astuneet, kun poistuimme koneesta. Niin oli lämmintä ja huikaisevan kirkasta.
Malediivit ovat pieniä saaria Intian valtameressä. Saarten korkein kohta on metrin verran meren yläpuolella. Siis jo veden pinta nousisi, heidän saarensa katoaisivat. Tältä varalta siellä väestön evakuointisuunnitelmia. Olimme menossa Kuredu-nimiselle saarelle, jonne matka veneellä Malesta kesti vielä kolme-neljä tuntia. Nykyään taidetaan matkustajat viedä saarille lentokoneilla.

Kuredu lentokoneesta nähtynä. Siihen aikaan saaren keskusta oli lähes asumaton, rannoilla oli bungalovit turisteille. Meille oli varattuna kaksi bungalovia, koska meitä oli niin monta, viisi henkilöä.
Kuredun saari (kuva netistä)Lomailua Kuredulla: uintia, snorklailua, kalastusta, istumista rantahotellin terassilla merelle katsellen, Happy Our tarjosi kahvia ja muita virvokkeita auringonottoon kyllästyneille. Alkoholia ei saarella esiinny, koska ollaan muslimimaassa.
Kuredulla on kuulemma golfkenttäkin nykyään.Kuvat netistä kaikki.

Tämän kuvan täytyy olla Malesta, joka on siis maan ainoa kaupunki ja pääkaupunki.
Lentävät koirat riippuivat päivisin puiden oksilla pää alaspäin nukkumassa. Öisin ne lentelivät. Olivat isoja lepakoita.
Erikoisuus: vessa ulkona tähtitaivas kattona. Istuimen kohdalla oli kyllä kattoa.
Ruokasali ilman seiniä.
Kuvat olen ottanut netistä. Itsellä on vain tavallisia valokuvia, ei ollut vielä digikameroita tähän aikaan. Lisätietoja voi lukea alussa olevasta Malediivit-linkistä.
Tämä kahden viikon oleskelu tropiikin rannalla oli aivan ihana ja sitä on kiva muistella, mutta tuskin enää viitsisin lähteä. Viikko olisi riittänyt aivan mainiosti, mutta toisaalta niin pitkä matka, täytyihän nauttia lämmöstä mahdollisimman pitkään perillä. Ja saisi tästäkin vielä monta tarinaa. Saattaa olla, että palaan asiaan vielä joskus.

Keskiviikkoaamuna På onsdagmorgon

2011-10-05T10:39:00.000+03:00

Keskiviikkoaamu valkeni n. seitsemän aikaan kahdeksan asteen lämpötilassa. Ei se nyt vielä seitsemän aikaan valjennut, pimeää oli, mutta näki, että taivas oli pilvetön ja aurinko nousemassa lähiaikoina. Nyt on jo aurinko paistanut hyvän aikaa, taivas pilvetön, tuulee aika napakasti. Tein pienen lenkin ulkona, kun en viitsinyt lähteä maantielle kävelemään. Välillä laiskottaa.
Kl. 7 var det ca 8 grader varmt ute. Mörkt, men solens röda färg syntes redan på himlen. Nu skiner solen för fullt från en blå himmel, det blåser ganska friskt. Jag gick ut litet senare och gjorde en runda i närmiljön.

Viedessäni keittiöjätepussia kompostiin pysähdyin taas ihailemaan kätteni töitä. Laiska töitään luettelee, sanotaan, mutta olen todella ylpeä aikaansaamistani polttopuupinoista! Edessä vasemmalla oleva pino on vielä vajaa, tarkoitus olisi täyttää se vielä tänä syksynä. Muuten oikealla olevan sahapukin nikkaroin muutama vuosi sitten, kun aloin sahata polttopuita itse.
Toiselta suunnalta näkyy vielä yksi pino.
På väg till komposten med min köksavfallspåse stannade jag förstås och njöt av synen på mina händers verk. Allt det här har jag åstadkommit med mina egan händer!

Kävelin kierroksen metsässä, sieltä löytyy vielä jo kaadettua puuta enemmän kuin ehdin tänä syksynä tehdä polttopuuksi. Joten ei hätää vielä polttopuitten suhteen.
Ilma on kuulas, kuiva, aurinkoinen. Jatkoin kierrosta. Löysin metsästä vielä kukkivan kurjenpolven!
I skogen ligger ännu avsågade stammar, som skulle behövas bli omhändertagna.
Jag gick vidare i skogen och hittade en skogsnäva, som blommar ännu!

Taustasta näkyy, että vielä oli hämärää puitten siimeksessä. Tuuli kävi lännestä, siis kukkien takaa päin. Jatkoinkin siihen suuntaan ja tulin rannalle, jossa tuulen tuiverrus tuntui vielä enemmän.
Det var ännu ganska mörkt i skogen. Det blåste från väst och jag fortsatte i samma riktning, mot väster marsch!

Tähän reunaan olen istuttanut pari hopeapajun tainta nähdäkseni, kuinka ne menestyvät näin tuulisessa paikassa ja varpaat suolalta maistuvan veden ääressä. Aika näyttää. Kaislat kasvavat ainakin kivikossa.
Där kändes blåsten ännu mer. Här vid stranden har jag planterat ett par silversälg(?, det svenska namnet är jag osäker på), framtiden får visa, hur de trivs på ett ibland så blåsigt ställe och med tårna nästan i det salta vattnet.
.

Takaisin mäkeä ylös. Näin kauniisti puut loistavat auringossa. Tulihan siihen valokuvaajan silhuettikin mukaan.
Tillbaks uppför backen. Träden lyser i solskenet. Också fotografen har kommit med.

Tämän kiven nähdessäni ajattelin, että se on joutunut evakkoon alkuperäiseltä paikaltaan. Sitä on siirretty kaksi kertaa pois tieltä rakentamisen aikana. Alkuperäisellä paikallaan se olisi rantaan menevän tien vieressä, nyt se on saanut paikan talon itäpuolelta. Sen juureen aikanaan tein ensimmäisen kukkapenkkini täällä tontilla. Kukkapenkitkin olen joutunut siirtämään toisiin paikkoihin. Sellaista se elämä on.
Den här stenen har fått flytta på sig två gånger. Nu ligger den på östra sidan om huset. Tidigare låg den på den västra sidan. Det var också vid den jag planterade mina första växter här på tomten. Nu har allt fått flytta till andra platser. Sånt är livet.

Nyt jatkamaan päivän touhuja!
Nu ta itu med dagens värv!

Luontaisetuna kuntosali

2011-10-04T15:01:00.001+03:00

Olen ollut kuntosalillani ja rehkinyt todella tehokkaasti, vetänyt kumilankaa, odotellut vempaimiin pääsyä, nostanut painoja ynnä kumarrellut ja taivutellut joka suuntaan. (Välillä lisännyt deodoranttia. ) Ja odotellut taas suihkuun pääsyä.
Todellisuudessa olen kaivanut ylös maasta levinnyttä pajuangervoa. Nyt on kärryllinen taimia odottamassa uutta paikkaa kasvualustakseen. Ihana auringon täyttämä kuulas syysilma, raikkaan sopivasti henkäilee leppeä lounaistuuli.
Tuo aloitus tuli mieleeni, kun olin lukenut jostain lehdestä neuvon, että ikääntyvien (naisten) pitäisi käydä nostamassa puntteja salilla estääkseen luukatoa. Neuvoisipa joku heitä menemään ulos ja repäisemään oikein kunnolla jonkinlaisen hyödyllisen ruumiillisen työn voimalla. Kohta, ja varmaan jo nytkin, monet katsovat, että vain vapaa-ajan, tai mieluummin työajalla tapahtuvan, kuntoilun, niin sanotun, voimalla, ihminen voi pitää itsensä terveenä. Jos suinkin.
Onhan ymmärrettävää kuitenkin, että nämä neuvot sopivat kaupunkimiljööseen, jossa ei niin vain helposti mennä ovesta ulos puskemaan töitä. Se onkin yksi näitä maalaiselämän ihanuuksia ja etuoikeuksia: aina voi tehdä jotakin ja jos ei huvita, antaa olla kunnes huvittaa.
Ja kyykkyjen harrastaminen ja harjoittaminen tapahtuu luonnostaan.

Muisteluitakin Litet tillbakablickar

2011-10-03T12:08:00.001+03:00

Eilen oli mitä ihanin syksypäivä, aurinko paistoi ja lämmintä oli yli viisitoista astetta. Tänään on toista, hämärää, suorastaan pimeää ja vettä sataa. Mutta mittarin mukaan on lämmintä vielä yli kymmenen astetta eikä tuulikaan näytä käyvän kovin kovasti.

En malttanut eilen olla häiritsemättä sunnuntairauhaa, vaan otin ruohonleikkurin ja lähdin tekemään uusia polkuja ennen ajamattomalle alueelle. Hämmästyttävän tasaista voi metsänpohja olla, sillä ilman mitään tasoitustöitä voi ajaa laajalla alueella, tietenkin ensin tarkastettava, ettei ole kiviä eikä kantoja. Sitten lapiotöinä tasoitusta metsäkoneen jäljiltä siellä täällä.

Nämä pyörät ja tämän koneen paino jättivät jälkensä tontille syksyllä 2009. Ei näytä olevan kuvaa päivänvalossa. Että metsäkone siellä mylläsi, johtuu siitä, että metsää oli harvennettava. Erään metsäyhtiön kone kävi ensin sahaamassa puut poikki ja pinoon. Se kävi nopeasti ja suurempia jälkiä jättämättä. Mutta sitten kun oli korjattava puut ja risut pois, tarvittiin tällaista jättiläistä, jonka yhden pyörän korkeus on sama kuin se kuljettajan pituus. Pyöriä oli sitten muutamia rivissä. Kone haki ensin puut pinoon ajotien laitaan tontin reunalle. Sitten kun ne oli viety pois, oli koneen kerättävä vielä risut metsästä pinoon samaan paikkaan. Niitä tulikin valtava määrä, muutaman kuorma-autokuormallisen verran. Niistä tehtiin haketta. Ja jäljet jäivät metsään.
Illalla sitten seurasin mielenkiinnolla, miten Tanssii tähtien kanssa -sujui. Suosikkini Anneli Sari ja Veeti Kallio pärjäsivät kohtalaisesti. Kyllä epäilen heidän menestymistään loppuun asti, sillä myös katsojien äänet painavat ratkaisussa, ei ainoastaan tuomarien. Joka tapauksessa he ovat valovoimaisia esiintyjiä. Leikkiähän se on, pitää muistaa sekin.

Här har jag tänkt mig tillbaka i tiden och på sommaren och hösten 2009, då skogsmaskinerna mullrade här på tomten. Först avverkades en massa träd för att få litet luft och ljus i tomtmiljön. Det var ett stort sågverk på hjul som sågade, kvistade och la stockarna i högar. Efter den kom en annan maskin (på bild) som samlade de avverkade stockarna från skogen i en hög vid vägen på tomten. När de hade avhämtats, kom maskinen igen och samlade (nästan) allt ris från skogen igen i en hög på samma plats vid vägen på tomten. Den maskinen lämnade djupa sår och spår i skogen. Dem håller jag på att täppa till igen. Sakta men säkert. Med hjälp av samlade kvistar, gräsklipp och litet jämning med spade.

Syyskuun viimeinen Den sista september

2011-09-30T18:06:00.000+03:00

Tänään syyskuun viimeisenä päivänä olemme saaneet todella nauttia vielä lähes kesän lämmöstä. Aurinko on paistanut ja lämpöiset tuulet ovat puhallelleet. Aamuyhdeksän jälkeen oli tietysti heti lähdettävä ulos haistelemaan ilmaa. Mikä ihanuus saada vetää raikasta aamuilmaa keuhkot täyteen! En kuitenkaan lähtenyt aamulenkille (olen jo muutaman lenkin tällä viikolla tehnyt), vaan olin päättänyt, ettän tänään, vihdoinkin, minä seen teen! Nimittäin pesen kulkuvehkeeni ja koska on lämmintä, vahaan sen myös. Muistaakseni viimeksi pesin keväällä aikaisin, ja sitä ennen edellissyksynä! Nyt on viimeinen mahdollisuus tehdä se itse ja ulkona.

Sista tillfället att tvätta bilen ute och vaxa den. Bra, att det är gjort till vintern.

Kuluihan siinä muutama tunti, mutta nyt se on tehty! Näkee taas kuvajaisensa auton kyljestä! No ei sen takia, mutta säästää auton maalia, kun pitää sen puhtaana. Valitettavasti en ole ollut kovin tarkkana sen suhteen.
Nyt voivat siis pakkaset tulla ja lumisateet ja jäiset aamut jne.
Än så länge ser utfarten ut så här, ingen snö ännu.

Toistaiseksi lähes 20 astetta lämmintä ja vihreää.
Tillsvidare nära 20 grader varmt och grönt.

Toisella puolella taloa kukkivat syysasteri, orvokit, kehäkukat, hajuherneet tuijien lomassa.
Pä andra sidan om huset blommar höstaster, viol, ringblommor, luktärter mellan tuijorna.

Tuolla kävin ajelemassa ruohonleikkurilla, kun olin saanut auton vahattua. Puiden tyvet ovat varjossa, mutta...
Där klippte jag gräset efter biltvätten och -vaxningen. Stammarna står i skuggan, medan...

...latvat kylpevät syysauringon valossa.
...trädtopparna badar i höstsolens ljus.

Vähitellen, huomaamatta hiipii syksy joka paikkaan.
Småningom, nästan obemärkt, smyger sig hösten fram överallt.

Auringon säteet siivilöityvät vaahteran lehtien takaa ja läpi.
Solens strålar silar sig genom och mellan lönnens blad.

Syksyn värejä Höstliga färger

2011-09-28T07:35:00.000+03:00

Eilen illalla aurinko laski kauniisti länteen ja tyynen lahden taakse. Otin kuvan ikkunan läpi, siitä tuli sen takia tummempi kuin oikeasti oli.

Kaunista, kun veteen kuvastuu auringonlasku ja vastarannan puut ja vesi on peilityyni.
Aamu valkenee tänään poutaisena toistaiseksi. Yöllä oli kirkas tähtitaivas, vaikka sadetta oli luvattu.

Pihavaahtera on saanut syksyn värejä. Toissa päivänä aurinko paistoi ottaessani siitä kuvan. Taustan koivut ovat vielä vihreitä, vaikka keltaisia koivunlehtiä alkaa näkyä ilmassa tuulisina päivinä ja maassakin jo aika tavalla. Niin paljon, että kantarelleja on vaikea erottaa kaiken keltaisen keskeltä.

Hajuherneet ovat vielä voimissaan.

Ujona kurkistelevat orvokit penkistään hajuherneitten takaa.

Ehtivätköhän nämä ruusunnuput aueta vielä tänä syksynä!?

Itsekylväytyneet kehäkukat kukkivat vielä aurinkoisella paikallaan ulkona niitten kanssa kasvaneiden tomaattien kera.

Syksyä parhaimmillaan.

Höstbilder har jag lagt hit i dag. Också skrivit en bit på den svenskspråkiga bloggen...!

Tunnus

2011-09-27T19:28:00.000+03:00

Blogihetki alkoi mukavissa merkeissä. Olin saanut tämän ystävän tunnustuksen blogilta Arkea juhlaa ja unelmia, siis Marleenalta. Kiitos Marleena tunnuksesta! Aivan kuin tekstissäkin sanotaan, ystävyys merkitsee paljon, myös blogiystävyys. Varsinkin minulaiselleni yhdessä paikassa viihtyjälle ja kotikissalle blogiystävyys on mielenkiintoinen ja maailmaa avartava asia.

"Ystävyys on akku elämän arjessa!"

Ystävyys ja ystävät, myös kaikki blogiystävät, ne on vain niin elämän suola, ilo ja kaikkea millä ihminen pääsee jo pitkälle, vaikka elo muuten olisi kurjaa. Huolet tuntuvat pieniltä, varsinkin kun pieni ihminen löytää ystävyyden avaimet, niitä pitkään kaivattuaan. Täällä blogimaailmassa olen saanut tuon myös nähdä ja se tuntui NIIN hyvältä, kun ystäviä löytyy pienelle ihmiselle. Mieleni on keveä ja aurinkoinen, vaikka hetkeä aikaisemmin olin tuoliin lysähtänyt elon murheiden kasaannuttua. Sitä tämä elämä on...vuoristorataa ♥

Tämän tunnustuksen haluan ylläolevilla saatesanoilla antaa kaikille lukijablogeille ja heidän kirjoittajilleen, ketään unohtamatta ja ketään asettamatta erityisasemaan, kaikki olette sen ansainneet. Siis olkaapa hyvät ja napatkaa mukaanne!

Voit antaa tämän tunnustuksen eteenpäin, kenelle tahansa, ystävyyden osoituksena jos haluat, mutta muista säännöt! Eli kerrot mistä olet tämän saanut jne...kyllä te tiedätte

Kuvan teksti:

Pieniä iloja Smä glädjeämnen

2011-09-23T16:08:00.000+03:00

Eilen puoliltapäivin ilma kirkastui ja aurinko rupesi hellittelemään meitä taas vaihteeksi. Vaikka onhan sitä aurinkoa saatu tänä kesänä aivan tarpeeksi minun mielestäni. Iltapäivällä pääsin lapsenvahdiksi, kun yksivuotiaan vanhemmista toinen oli töissä ja kotona oleva halusi tehdä rakennushommaa eteenpäin. Energiaa tällaisella vuoden vanhalla poikasella riittää. Lähdimme ulos kun ilma oli niin kaunis, ruokimme kaneja (harmittaa kun ei tullut kamera mukaan), katselimme ympärillemme puutarhassa, vähän tutkimme ulkona olevia leikkikaluja, kuten polkuautoa ja muita poljettavia vehkeitä. Sitten koulusta tulleet kaksoset halusivat pikkuveljen mukaan hyppelemään hyppymatolle ja voi sitä riemua! Kameraa kaipasin taas, että olisin saanut hänen ilmeensä ikuistettua.
Tänään on myös ollut ulkoilupäivä, koska on aurinkoista ja kuivaa ja lämmintäkin lähes 15 astetta varjossa. Länsituuuli kyllä puhaltaa reippaasti, mutta ei se haittaa. Pyykit kuivuvat nopeasti narulla auringossa. Ruohonleikkuukin käy paikoilla, mihin aurinko ja tuuli sopii. Aamulla pesin viimeisetkin ikkunat, saunan ja suihkuhuoneen. Joten sekin urakka on pulkassa. Huomenna pitäisi olla edelleen samanlaista, joten ehkä saan istutettua joitakin taimia ja muutenkin ulkona oltua.

Sedan tolvtiden igår har det varit uppehåll och soligt väder. Sol har vi haft alldeles tillräckligt ändå i sommar tycker jag.
På eftermiddagen i går behövdes mina insatser som barnvakt. Så jag hade glädjen att ha en ettåring till sällskap hemma hos honom. Vi var ute förstås när det var så fint väder, matade kaniner, han hoppade på studsmattan med sina syskon. Och gick, och gick. och tittade på allt inom synhåll. Också vattenpölarna som låg kvar på asfalten intresserade enormt. Vilken energi en ettåring har! Tyvärr hade jag inte kameran med!
I dag har det vackra vädret fortsatt. Tvätten har torkat ute på kort tid. Också gräset hag klippts på ställen, där det blåser och är soligt; där har det varit tillärckligt torrt. I morse tvättade jag de sista fönstren i huset, det i bastun och ett i duschrummet. Så det är klart det också! Skönt, bara njuta av att se de rena rutorna! Större glädjeämnen behöver man inte här i livet!!

Syksyä hissukseen Hösten smyger sig in

2011-09-21T16:53:00.000+03:00

Vielä on lämmintä ja vihreää. Mutta satelee hiljaista sadetta, on harmaata. Koivut alkavat saada lisää keltaista, kuitenkin ovat vielä vihreitä. Toissapäivänä, kun kävi kova tuuli, lensi ilmassa keltaisia koivunlehtiä kuin sadetta. Nyt ne makaavat maassa.
Syksyn töitä on myös tehty aina kun sateelta on voinut. Polttopuiden halkominen on tehty, uusia pinoja pinottu ja lisää pitäisi vielä tehdä. Toivottavasti tulee pitkä ja leuto syksy, kuten hiukan on ennusteltu, niin ehtisin tekemään ennen kuin talvi lopullisesti saapuu.
Siivouskin on ollut vaiheessa, vain yksi "kokonainen" ikkuna jäljellä pestävänä sekä kaksi "puolikasta" ja oven päällä oleva ikkuna.

Nyt näköalat ikkunoista ovat kirkkaat eivätkä sameat .

Myös pölyt ovat saaneet kyytiä taas kerran. Keväällä tavallinen imurini rupesi savuamaan imuroidessani ja minun oli pakko heittää se ulos. Oli sitten ruvettava käyttämään keskusimuria, joka on odottanut toimettomana kolme vuotta, sitten rakennuksen valmistumisen! Vierastin sen käyttöä enkä edes kokeillut niin kauan kuin oli tavallinen imuri käytössä.

Nyt siis vain letku seinään ja napista painaen alkaa imurointi. Ihan mukavaahan sillä on imuroida, ei tarvitse raahata imuria perässään. Letku tosin on pitkä ja kömpelökin mutta menettelee kyllä. Samasta pistokkeesta yletty imuroimaan pariin kolmeen huoneeseen. Sitten on siirryttävä toiseen pistokkeeseen. Onhan se kätevää. Roskat tyhjennetään sitten imurin "keskuksesta". Eivät sentään lennä ulos saman tien!

Sisäkukkaset olivat ulkona kesällä. Piristyivät kyllä aivan silmissä. Lämpö, valo ja sade silloin tällöin tekevät ihmeitä niillekin! Viimeksi ovat sisään päässeet joulu-/marraskuun-/syyskaktus...

...sekä amarylliksen sipulit ja pelakuut.

Amarylliksen sipulit saavat kuivahtaa ja levätä nyt ennen kuin uusi kasvukausi alkaa. Pelargoniat jäävät luultavasti ikkunalaudalle talvehtimaan.

Ulkona myös kesäkukkaruukut on tyhjennetty lähes kaikki. Kesä on mennyt.

Hösten har anlänt. Under torra dagar har jag hunnit klyva vedhögen, som samlades in på sommaren. Så det har blivit nya vedtravar att ta ur efter en eller två vintrar.. Också städning har varit aktuell i form av fönstertvätt. Nästan alla är tvättade.

Dammsugaren började ryka i våras när jag dammsög, så den flög ut och nu använder jag centraldammsugare, som blev installerad då huset byggdes för tre år sedan. Hittills har jag inte använt den alls, men den är nog bra. Man slipper dra dammsugaren efter sig.

På sommaren hade jag inneväxterna ute. Nu är alla inne igen. Också kaktusen och amaryllislökarna. Amaryllisen skall vila nu, den får torka och ta det lugnt. Pelargonerna tror jag får stå på fönsterbänken över vintern.

Myrskyä ja joogaa Storm och yoga

2011-09-14T07:32:00.000+03:00

Myrsky meitä riepottelee. Yöllä on satanutkin, mutta ei muuta. Sähköä on ainakin toistaiseksi. Puut huojuvat kyllä reippaan näköisesti. Tänään, jos ei hirveästi rupea satamaan, on oltava ulkotöissä. Pitää korjata rannasta pois viimeisetkin kesän kalusteet. Jos ei tuuli ole vienyt jo mennessään. Ei kylläkään, koska tuuli puhaltaa rantaan päin.
Yöt pimenevät ja pitenevät. Ensi viikon perjantaina on syyspäiväntasaus, sen jälkeen pimeä vie vuorokaudesta aina isomman palan.
Pimenevässä syksyssä olen suunnitellut harrastaa jogaa. Olin eilen ensimmäisellä joogatunnilla. Jooga auttaa rentoutumaan, samalla kuitenkin tehokasta jumppaa.

Varmaan kestää jonkin aikaa, ennenkuin pystyn tällaiseen suoritukseen (kuvan norppasin netin artikkelista). Kuitenkin olin jo eilisen tunnin jälkeen väsynyt, suorastaan uninen. Pakko mennä aikaisin nukkumaan ja nukuinkin yhdeksän tuntia putkeen!
Nyt aamulla tuntuukin jo virkeämmältä.

Stormen har farit över oss. På natten har det regnat, men ström har vi fortfarande fast träden vajar nog ganska vilt. I dag hoppas jag kunna vara ute ändå litet, kanske bärga in alla sommarsakerna från stranden. De finns kvar hoppas jag, för det blåser mot stranden.
Nätterna blir mörkare och längre. På fredag nästa vecka har vi höstdagjämningen, då tar mörkret allt större bit från dygnet, ända till mars månad.
I mörkret har jag tänkt lära mig litet av yoga. Var igår på första lektionen, blev så avslappnad och trött, att jag måste gå och lägga mig tidigt och sov 9 timmar i streck! Effektiv träning var det. Bilden har jag lånat från nätet. Det tar tid innan jag kan utföra motsvarande rörelser!

Näyttelyssä, loppuosa På en utställning, sista delen

2011-09-11T12:09:00.001+03:00

Vielä yksi postaus näyttelystä. Ännu ett inlägg från utställningen Mina händers verk.

Kansallispukuja itsetehtyinä. Luulisin näiden olevan kunnan alueen kansallis- ja muinaispukuja.
Nationaldräkter har sytts i byn. Antar, att de är kommunens dräkter.

Ns muinaispuvuista en tiedä, kunka autenttisia ne ovat, mutta oletan että museovirasto on niitä tutkinut ja suurin piirtein ainakin oikeiksi havainnut.
Sk forntidsdräkter. Hur autentiska de är, vet jag inte. Troligtvis har nog museibyrån gett sitt utlåtande om deras riktighet.

Tämä on entisöity tuoli, taas mieshenkilön tekemä. Luulisin hänen tehneen kokonaisen kaluston näitä, ainakin mielessä on.
Den här stolen är renoverad. Troligen har hantverkaren renoverat ett helt möblemang.

Alla oleva matto kuului näyttelyyn, niitä oli enemmänkin. Samoin kudottuja kankaita, verhoja, lakanoita , tyynyliinoja ja pyyhkeitä. Pitäisi mennä katsomaan uudestaan, että saisi kaikki mukaan.
Mattan under hör till utställnignen, det fanns flera mattor. Liksom vävda gardiner, lakan, kuddvar, handdukar. Borde gå igen och titta för att få allting med.
Ja lopuksi: Olinhan siellä minäkin. Galleria oli laitettu aulaan, kahvitarjoilun yhteyteen. Minusta ei siellä niin paljon kuitenkaan tauluja ollut kuin oli sanottu.
Slutligen: Jag var nog med också. I gallerian i aulan fanns det tavlor.

Tämä Dianan maalaama akvarelli Märketin majakalta saa edustaa akvarelleja.

Den här Dianas tavla får representera akvarellerna. föreställer Märkets fyr.

Minä olin saanut kaikki jättämäni kuusi piirrosta esille.

Jag lämnade in sex teckningar.

Näyttelyvieras lepuuttaa jalkojaan kahvikupposen äärellä.

En utställningsbesökare vilar på benen vid en kopp kaffe.

Näyttelyssä jatkoa på en utställning fortsättning

2011-09-11T09:31:00.000+03:00

Lisää taitavia tekijöitä. Fler duktiga handarbetare.

Tässä aivan ihania aidosta lampaanvillasta kehrättyjä villalankoja. Kasvivärjättyjä, katsokaa kuinka hienot värit tuolla taka-alan korissa! Pöydällä on jo kauan ennen viikinkiaikaa, tekijän Mayn mukaan, käytössä ollut "nålbindningsteknik" (jos nyt muistan oikein tuon nimen), siis virkkuuneulalla "sidotaan" lanka silmukoiksi, näyttää monimutkaiselta ja onkin vaikeampaa kuin tavallinen virkkaaminen ja kutominen, siis neulominen. Jälki on purkautumatonta. Enpä ole oikein sisällä näistä termeistä, joten jätänpä enemmät kertomiset. Takana näkyy näillä langoilla kirjottu tyyny, kaunis pehmeine väreineen. Seinällä samoilla langoilla kirjottuja huoneentauluja, mallit 50-luvulta.
Här syns garner av äkta fårull. De har växtfärgats, en del har färgats med ngn lus, som jag har glömt namnet på. På bordet nålbindningsarbeten, en gammal teknik, som användes redan långt innan vikingarnas tid enligt May. Det såg svårt ut.

"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" . Yleismaailmallinen käytännön totuus. Langoista on innostunut May.
Och med ullgarn broderade väggbonader med mönster från 50-talet.

Korujen tekijäkin löytyi. Edes naapurilla ei ollut harmaata aavistusta hänen harrastuksestaan! Näin vähän sitä tiedetään toisistamme, vaikka luulisi maalla tiedon kulkevan. Mutta eihän mikään ole niinkuin ennen, Eva siis esitteli tekemiään koruja.
Eva kom med egen tillverkade smycken. Grannen berättade, att hon inte visste om Evas hobby innan!

Ja tässä aukenee todellinen satumaailma nukkeinee ja tonttuineen. Huomannette myös ikkunalla olevat lasityöt. Marina tekee posliinista nukkiensa posliiniosat itse ja ompelee loput. Tässä hänellä oli juuri kerran poltetut pää ja kädet vesiastiassa (?), jonka jälkeen hän hioo ne hienolla hiekkapaperilla, polttaa ja maalaa jne. Esillä oli myös valmiiksi maalattuja nukenpäitä. Huomatkaa tuo keskivasemmalla oleva valkoisiin puettu prinsessa hienoissa valkoisissa vaatteissaan. Ojjoi. Marina sanoi, että hänen luonaan on aina joulu, minkä hyvin uskookin kaikkia tonttuja katsellessa.
Marina lagar dockor, som det syns här. Hon gjuter poslinsdelarna i formar, bränner dem, slipar och målar. Det blir mycket pysslande. Hon syr resten av dockorna själv och kläderna också. Hos henne är det alltid jul, sa hon och det tror man på, när man ser alla tomtarna. Titta också på glasarbetena i fönstret, det heter visst tiffany.

Lisää uskomattoman taitavia naisia! Tässä Ethel nyplää, siksi kai sitä sanotaan. Katsokaa mikä määrä lankoja on pidettävä ruodussa. Oikealla näkyy valmista nypläyspitsiä! Tosi kaunista. Ethel sanoi, että onhan hänellä malli kun ihmettelin, kuinka hän pystyy pitämään kaikki langat ojennuksessa!

Och en knypplande dam sitter här och knypplar spets. Ethel sa, att hon har ju mönster att gå efter för att hålla reda på trådarna.

Näyttelyssä På en utställning

2011-09-10T17:18:00.001+03:00

Suurinpiirtein "kätteni työt " on nimeltään näyttely kunnan toisella nuorisoseuran talolla. Eilen se järjesteltiin ja tänään oli avajaiset.
"Mina händers verk" är temat för en utställning på ungdomslokalen Högtomt. I går lämnades verken in, idag var det "vernissage".

Mukana on käsitöitten harrastajia, niin miehiä kuin naisia, mitä erilaisimpia käsitöitä. Myös taiteilijoita tauluineen. Pihalla on tulijoita vastassa moottorisahalla muotoiltuja puupatsaita. Sisällä avautuu varsinainen ahkeruuden, kauneuden ja harrastajien ilon maailma.
Handarbetande kvinnor och män visar upp sina händers verk. Med finns också tavlor. Ute vid ingången hälsar trästatyer formade med motorsåg besökarna välkomna. Inne väntar en speciell glädjens värld som flitiga händer har skapat.

Gretel virkkaa isoäidin ruutuja, mutta hän on myös kutonut kankaita, kirjonut ja nimikoinut lakanoita, virkannut pitsejä, ommellut (mökkitekniikalla?) patalappuja ym. ym. Tässä hän kertoo töistään.
Gretel sitter och virkar mormorsrutor, samtidigt som hon berättar om sitt intresse. Hon har också vävt, virkat spetsar till lakan, sytt grytlappar mm bland allt annat.

En muista näiden tekijän nimeä, siis juhannussalkoja pienoiskoossa sekä veneitä. Ainakin veneiden tekijänä oli varmasti mies.
Midsommarstänger i miniatyr och träbåtar.

Lisää kirjontatöitä. Valitettavasti en kirjoittanut ylös tekijöiden nimeä. Kaunista ja taidokasta. Jossain kuvissa näkyy kyllä tekijän nimilappu, kuten tässäkin.(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Mer vackra handarbeten. Jag skrev inte upp namnen på upphovskvinnor och -män. Här syns dock namlappen. (klicka bilden större)

Miehistä käsityötaitoa. Tekijä myös entisöi huonekaluja.
Upphovsmannen till de här arbetena renoverar också gamla möbler.

Isojen päiväpeitteiden virkkaaja on nykyään 91-vuotias ja virkkaa edelleen. Tässä on ainakin viisi erilaista päiväpeittoa, lapuista näkee. Erilaisia valkoisen sävyjä sekä keltainen.
Hon, som har virkat alla de här sängöverkasten, är nu 91 år gammal och fortsätter och virka.

Koritöitä ja -maalausta Korgarbeten och -målning

Aivan uskomattoman paljon tehdään käsillä kaikenlaista kaunista ja hyödyllistä.
Jatkoa seuraa...
Otroligt mycket utförs det allehanda vackra arbeten i hemmen ute i landsbygden.
Fortsättning följer...

2011-09-09T19:24:00.000+03:00

Syksyisiä askareita, kuten sienessä käyntiä. Toissapäivänä, kun sade ja aurinko vuorottelivat, lähdin katsomaan, oliko ilmestynyt uusia kantarelleja. Kauniin ilman vallitessa keräilin kassiin reilun saaliin, sitten alkoi sataa ja loput keräsin sateessa. Se siitä.
Lupasin parinkymmentä tuijan tainta pois, loput istutan tänne rantaan menevän tien varteen, molemmille puolille, sopivin välein. Muutaman taimen kerrallaan, tähän mennessä kahdeksan.
Ikkunoiden pesemistä. Tähän mennessä viisi ikkunaa, jokaisessa kahdeksan pintaa pestävänä. Lisäksi yksi ovi-ikkuna, kaksi plus kaksi pintaa. Peseminen sinänsä ei ole konstikaan, mutta kiipeileminen tikkailla ylös ja alas ottaa jalkoihin ja onhan se aikamoista tasapainoilua. Mutta hiljaa hyvä tulee, eli teen muutaman ikkunan kerrallaan.
Tänään oli kaunis aurinkoinen ilma. Puut odottavat halkomistaan, mutta vielä niitä kauniita ilmoja tulee muitakin.

Punainen perjantai

2011-09-08T23:21:00.000+03:00

Pukeudu punaiseen perjantaina 9.9. oli haasteena Muotisalonki-blogissa . Taka-ajatuksena huomion kiinnittäminen naisten sydänsairauksiin. Samalla haastettiin bloggaajia kertomaan omista kokemuksistaan sydänsairauksista ja niiden kanssa elämisestä ja niiden hoitamisesta. Otin haasteen vastaan monen muun muassa, paitsi siksi, että pidän punaisesta pukeutumisessani, myös juuri sydänsairaudesta kertomiseksi.
Aikaisemmin kai oli tavallista, että sydänsairuaksia ei pidetty naisten tautina. Nykyään on ymmärretty, että naisilla voi olla aivan yhtä vakavia sydänvaivoja kuin miehillä, oireiden esiintymismuodot vaan voivat olla erilaisia kuin miehillä. Niinpä nykyään otetaan naistenkin oireilut yleensä vakavasti. Minunkin flimmerini sai vuosien lääkekokeilujen jälkeen oikean diagnoosin ja oikeat lääkkeet, mistä olen ikuisesti kiitollinen silloiselle, asiansa osaavalle lääkärilleni.
Itselläni sydävaivojen syynä oli vuosia kestänyt stressitila, joka on hiljakseen laukaissut sairauden. Kun sen olisi uskonut aikaisemmin, mutta kun ei.
Nyt elän normaalia elämää. Rasitan itseäni niin paljon kuin mieli tekee. Jossain menee kyllä raja, jonka ylittyessä tiedän, että flimmeri tulee. Silloin on vain hellitettävä ja otettava leväten. Elettävä hissukseen. Aina ei suinkaan ole mitään etukäteisaavistusta kohtauksesta, vaan se voi tulla yllättäenkin. Varsinkin jos olen stressaantunut. Ulkoilen paljon, liikun, ruoassa vältän yletöntä rasvaisten ruokien nauttimista. Kahvin olen vähentänyt minimiin. Nukun säännöllisesti. Ja voin etupäässä hyvin.
Sen tiedän, että taipumus tähän vaivaan minulla on ainakin osittain perinnöllinen, toinen vanhemmistani kärsi myös samantapaisista sydänvaivoista.

Mitä sitten teen pitääkseni sydämeni kunnossa?! En oikeastaan mitään erityistä. Unohdan vaivani heti, kun se on ohi. Ja palaan normaaliin elämään. Olen niin onnellisessa asemassa, että ei ole muita haittaavia tekijöitä. Siis liikun paljon, koska liikkuessani voin hyvin, varsinkin ulkona liikkuessani. Ja sydän voi hyvin. Makaamaan ehtii kyllä sitten joskus. Jos rupeaa loikoilemaan, sitä kyllä saa tehdä loputtomiin. Eikä ehkä enää sitten pystykään liikkumaan, jos tarpeeksi kauan loikoilee..
Vain äärimmäisen rankat harjoitukset voivat aiheuttaa kohtauksen. Jossain menee raja, jonka ylittyessä tiedän, että nyt on tulossa ja silloin on hellitettävä ja ruvettava olemaan hissukseen. Paljon ulkoilmaelämää siis on minun reseptini. Koska voin harrastaa sitä itsekseni, ei tarvitse kiinnittää huomiota pukeutumiseen, joten päälläni saattaa olla mitä tahansa (viittaan Muotiblogiin, jonka kautta tämän aiheen sain), kunhan se ei estä liikkumista eikä haittaa tekemistä.
Vältän liiallista kahvin juomista, koska se rasittaa sydänta omalla tavallaan. En syö jatkuvasti rasvaisia ruokia. Juon keskimaitoa. Usein luomumaitoa, jota ei ole homogenoitu, kylläkin pastöroitu. Se on vatsalle eduksi. Kasviksia mahdollisuuksien mukaan. Voita kyllä käytän! Koska se on luonnollista, luonnonmukasta eikä manipuloitua kuten margariinit. Yleensä en syö valmiita eineksiä ollenkaan.
Ennenkaikkea yritän välttää stressiä sen jokaisessa muodossa. Se on oikeastaan tärkeintä tällä hetkellä. Stressi on kaiken pahan alku ja juuri. Jos ei lasketa perimää. Kun stressaannun, toimintoni hidastuvat kuin hidastetussa elokuvassa. Haukon henkeä, huulet sinistyvät ja voimat valuvat jalkojen kautta pois. Stressi on myrkkyä.
Mutta pukeudutaanpa punaiseen perjantaina ja muistetaan , että sydän reistailee niin miehillä kuin naisilla, ehkä ei aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin yhtä vakavasti. Olisi kuunneltava omaa kehoaan ja mitä sillä on sanottavana. Ymmärrettävä signaalit ja helpotettava niin kehon kuin sielun oloa ajoissa, ennen kuin mitään vahinkoa ehtii tapahtua.
Pitäisi helpottaa sydämen tilaa ajattelemalla positiivisesti, unohtamalla turhat kiireet ja nauttimalla elämästä - niin kauan kuin se on mahdollista. Jos se yleensä on mahdollista. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että stressini ovat vähentyneet.

Tyyni syyssunnuntai

2011-09-04T10:13:00.001+03:00

Syksyisiä, seesteisiä päiviä. Vielä aivan lämmintä, aamulla seitsemän aikaan +12,7 astetta, aivan tyyntä. Kauempaa pelloilta kuuluu kurkien huutoja. Niitä on kokoontunut sinne syömään ja lepäämään. Pian on taivaalla nähtävissä kurkiauroja, jotka suuntaavat etelää kohti. Hanhiauroja olen jo nähnyt. En tiedä, ovatko joutsenet vielä täällä, vai joko ovat lähteneet.
Muuten on hiljaista, pari metsästäjän pyssynlaukausta kuului aamun hiljaisuudessa. Heitäkin on siis liikkeellä.

Kovin pieneltä näyttää vielä tämä hopeapajun taimi, jonka aikaisemmin syyskesällä istutin tänne rannan tuntumaan. Luulisin sen kuitenkin kestävän täällä veden äärellä auringon paisteessa, mutta myös tuulien tuiverruksessa.

Aamukaste makaa maassa pitkälle puoleen päivään. Kengät kastuvat kävellessä. Ruusut ovat aukaisseet nuppujansa.

Ehtivät kukkia vielä ennen kylmien tuloa. Tässä on yksi ja sama ruusu, kukat eri kehitysvaiheessa, pienin on nuorin. Väri vaihtuu vanhetessa.

Ja vielä on nuppuja tulossa.

Punahatut kukkivat edelleen. Ne ovat kukkineet kauan jo. Edessä oleva kultapiisku on kuihtunut, mutta sen edessä oleva kukkii vielä.

Rauhallista sunnuntaita lukijoille!

Tänään paistoi...

2011-08-30T20:31:00.000+03:00

...aurinko koko päivän, yöllä satoi ja kävi ukkonen.Heräsin ukkosen kuminaan, nousin vetämään tv:n ja tietokoneen piuhat irti seinästä, salamat valaisivat kuin päivällä. Aamulla oli kosteaa, mutta päivällä jo ihan ok.
Nyt se on tehty! Sain kaikki koivupölkyt pois metsästä, siis kaikki! Nyt on soma pino odottamassa halkaisuaan tässä takapihalla. Rupean sitä tekemään, kunhan ilmat viilenevät sen verran, että muurahaiset vähän kangistuvat eivätkä ole niin ärhäkköinä käymään taistoon reviirinsä puolesta.
Onhan siellä metsässä vielä kuusia ja muita lehtipuutukkeja, nekin olisi hyvä saada sieltä pois vielä tämän kesän aikana. Saa nähdä, toteutuuko.
Minun on pidettävä vähän taukoa sahaamisen kanssa, antaa kropan palautua rasituksen jäljiltä. Sinä aikana voin tehdä istutuksia, tms. Tai sisätöitä. Ikkunat olisi pestävä ennen pakkasten tuloa.

Tässä edellispostauksessa siirtämäni ruusu ja ylös vipuamani kivi. Kivi jääkin tähän monumentiksi ja dokumentiksi kertomaan tarinaansa.

Ukkosen ilma

2011-08-28T10:32:00.000+03:00

Olipa raju ukonilma juuri! Onneksi tuli ja meni aika nopeasti, mutta jyrisi ja paukautteli sitäkin intensiivisemmin. Tuntui iskevän tähän ympäristöön muutaman kerran. Houkuttelevatkohan nuo mobiiliantennit ukkosta puoleensa. Niitä on tässä useampia ja niiltä suunnilta tuntui prätkäytyksetkin tulevan.
Ehdin kuitenkin ennen ukkosta käymään lenkilläni ja ottamaan muutamia ruusukuvia puutarhasta. Jotain häikkää on, kun en saa useampia kuvia ladattua.
Lämmintä on edelleen, mutta nytkö se sitten päättyy.

Innoitusta ja rajojensa tuntemista

2011-08-27T17:00:00.000+03:00

Eilen kävi taas niin, että intouduin tekemään enemmän kuin mihin voimavarani riittävät.
Oli niin ihanan lämmin syksyinen ilma, oikeastaan kesäinen, että oli mentävä ulos ja niin muodoin sitten lähdin katsomaan tekemistä itselleni pakollisten aamupäiväkuvioitten jälkeen. Siis pakollisten, jotka nyt sattuivat osumaan tälle päivälle.
Jääkaappi kaipasi täydennystä. Siksi oli lähdettävä ajelemaan ja samalla vein lähikaupan luona olevaan kierrätykseen mitä oli vietävää, tetroja, kissanpurkkeja, muovipulloja, jugurttipurkkeja, lehtiä. Ja kun kerran olin matkalla, päätin lähteä tankkaamaan. Se on tehtävä kaupungissa, koska lähempää en saa 98-oktaanista. Pakko saada sitä, kun edelliskerralla otin 95-oktaanista. Ja samalla, kun olin kaupungissa, kävin siellä myös kaupassa.
Okei, se siitä.
Mutta piti kertoa, mitä intouduin tekemään sitten. Halusin siirtää erään ruusun terassin eteen ja rupesin kaivamaan istutuskuoppaa, hain ruusun toisesta paikasta jo odottamaan. Mutta syntyi ongelma: juuri siitä, mihin halusin sen istuttaa, paljastuikin iso kivi maan uumenista. Mitä tehdä? Kokeilin, kuinka iso se on. Kyllä sain sen liikkumaan hiukan. OK. Sitten vain kankeamaan sitä ylös. Täytyi hakea rautakangen ja lapion lisäksi neljä muuta kankea, ennenkuin kivi hissukseen alkoi kohota maan reunan tasalle. Siitä sitten sain sen keikautettua ulos kuopastaan. Vaati tietysti hiukan voimia ja vastapainoa kangen päähän ja - hikeä! Mutta ruusu pääsi uudelle paikalleen. Ja lisäksi toinen ja vielä kaksi tuijaa sai uuden olinpaikan.
Kyllä se kiven ylös vääntäminen voimille otti, mutta samalla nautin tällaisesta ponnistelemisesta. Olen usein miettinyt, mistä se johtuu, omasta halusta, kasvatuksesta, ympäristöstä, geeneistä?
Olen tullut siihen tulokseen, että itselläni kaikki istuu jo geeneissä. Olen tehnyt sen verran sukututkimusta, että tiedän esi-isieni asustelleen samoilla seuduilla kolmesataa vuotta ja koko ajan he ovat työskennelleet maan parissa, etupäässä torppareina. Vanhin kantaisä oli ruotusotilas 1700-luvulla, joka asusteli sotilastorpassaan ja viljeli maata, silloin kun ei ollut sotimassa. Hän elikin pitkän elämän mökissään. Hänen poikansa ja pojanpoikansa viljelivät maata, pojanpojan tytär oli naimisissa myös sotilaan kanssa, joka kuului sen ajan ruotulaitoksen Suomen tarkk´ampujapataljoonaan.
Ja niin ketju jatkuu aina nykypäiviin saakka. Ei siis ihme, että viihdyn maalaistouhuissa. Se on kropassa. Vaikka mitään pakkoa ei olekaan. Voisin antaa muiden tehdä, mutta kun en halua. Kun juuri se tekeminen on se hauska pointti.
Katsoin muutaman Eesti kamrat- ohjelman. Siinä haastateltiin kirjailija Jaan Kaplinskia, joka totesi, että kun on saanut talonpojan kropan, sitä on käytettävä ja niin hän nautti mökillään puitten pilkkomisesta ym moninaisesta tekemisestä. Taitaa olla minulla sama asia. Mielelläni en esim. loju auringossa, se rasittaa enemmän kuin jokin tekeminen.
Piti kertomani myös, että maalla on hienoa asua, kun saa poimia luonnon antimia suoraan kasvupaikalta Varsinaista lähiruokaa siis. Omenoita on voinut käyttää ruuanlaittoon. Vaikka minun omenapuuni ei ehkä parhainta laatua ole siihen, se kun on aikainen Valkea kuulas. Perunoita kasvatin myös sen verran, että sanoa saan. Toissapäivänä ajaessani ruohonleikkuria huomasin kantarelleja metsässä ja poimin ne pois. N. pari litraa puhdistettuina sain hetkessä. Ajoin leikkurin talliin ja rupesin laittamaan sienistä syömistä! Olen nyt syönyt sieniä toissapäivänä, eilen, vielä tänään ja vehkä huomennakin. Käytännöllistä! Ja myös hyvää! Eikä ole E-lisukkeita. Kuinka sitten on bequerellien laita, niistä ei nykyään enää puhuta mitään.

Aamukävelylenkki Morgonpromenad

2011-08-25T11:53:00.000+03:00

Olisi pitänyt olla kamera mukana kävelyllä, olisin päässyt ottamaan hienoja lähikuvia hevosista! Oli nimittäin kolme hevosta päässyt karkaamaan aitauksestaan ja astelivat nyt kaikessa rauhassa eräällä pellolla tien varressa. Vähän mietin, uskallanko kävellä ohi, mutta hevoset eivät olleet moksiskaan minusta, katsoivat vaan kiinnostuneena, mutta kävelin rauhallisesti ohi ja nekin jatkoivat syömistään. Niitä oli kaksi kaunista, isoa (tai normaalikokoista) lämminverihevosta, tummanruskeita ja niiden seurana pieni poni, jonka tukka heilahteli somasti sen kulkiessa, sillä oli myös valkoiset "sukat". Tien varteen oli pysähtynyt jo yksi taksi ja toinen henkilöauto. Molempien kuljettajat soittelivat mahdollisille omistajille, kuitenkin tuloksetta. Jatkoin kierrostani ja kotisuoralle päästyäni tuli eräs naapuri, sitten toinenkin, molemmat etsien näitä hevosia. Heidän ilokseen voin kertoa, mistä löytävät etsimänsä.
Kuvattavaa olisi ollut muutakin, esim. erään talon maitolaituri. Se on rakennettu aivan vain koristemielessä, käytännön tarvetta siihen ei ole. Laiturille on aseteltu maitotonkka, niinkuin ennen vanhaan oli tapana, sitten siinä on pari kukkaruukkua ja ruukkujen välissä seisoo lehmä, pienoispatsas, joka tarkastelee ohikulkevia siinä märehtiessään. Oikein mukavaa silmänruokaa.
Ja vielä eräs postilaatikkoasetelma olisi ikuistettava. Siinä on tehty kaari vankasta kettingistä, kuin ankkurikettingistä, joka on maalattu mustaksi. Kaaren korkeimmalle kohdalle on ripustettu kukkiva kukkaruukku. En kyllä tiedä, kuinka kettinki on saatu "jäykistettyä" tuohon asentoon. Kaaren sisällä poikittain on vaakasuorassa kiinnikelauta, jossa on pari postilaatikkoa kiinnitettyinä.

Tyvärr hade jag ingen kamera med mig. Annars hade jag fått fina bilder på två hästar och en ponny, som hade rymt från hemhagen och gick lösa på en åker vid vägen. En bild på en "mjölkbrygga" som har byggts till glädje för förbipasserande, där det står en gammaldags mjölkflaska, blommande blomkrukor och en kossa, en figur som tittar ut mot vägen.
Likaså hade jag kunnat plåta en ställning för postlådor. Den är konstruerad av en grov kätting, i en styv både, på högsta stället hänger en blomkruka, under den postlådorna.

Kyllä se syksyä on... Nog är det höst i luften

2011-08-24T15:45:00.000+03:00

vaikka kesäinen ilma jatkuu, varjossa 20,7 astetta lämmintä, auringossa oli kolmisenkymmentä. Pilvipoutaa tai kirkasta auringonpaistetta vuorotellen eikä tuulta lähes ollenkaan, aivan kuin olisi ukkosenilma tulossa. Nähtäväksi jää minkä tekee.
Ulkona jatkuvat siistimis- ja siirtelemistyöt. Lisäksi polttopuitten kärräämistä. Yksi kärryllinen päivässä olen asettanut itselleni päämääräksi. Siis vähintään. Siirrän niitä metsästä tuohon valmiitten pinojen viereen halkomista varten. Käy se kuntoilusta sekin. Lisäksi sihtailen puiden latvoihin nähdäkseni, mikä vielä pitäisi kaataa vai pitäisikö. Eilen kyllä kaadoin yhden kuusen varastovajan vierestä. Tänään kärräsin viimeiset oksat pois. Miksiköhän aina paistaa kuuma aurinko, kun pitäisi tehdä jotain? Odotan syksyn viileita ilmoja, että muurahaisetkin pysyisivät pesässään eivätkä hyökkäisi kimppuuni heti, kun jotain yritän tehdä. Yhtäkkiä niitä kuhisee ympärilläni mustanaan, kun rupean takapihalla jotain tekemään. Mitä enemmän niitä tallautuu, sitä enemmän niitä ilmestyy paikalle.
Kyllä muuten onkin jo syksyistä tunnelmaa, pihlajanmarjat loistavat punaisina, kultapallot luovat syksyisen keltaista tunnelmaa. Ruusut kuihtuvat yksi toisensa jälkeen, kaikki nuput eivät ehkä ehdi edes avautumaan. Tomaatit paisuvat ja valmistuvat kasvihuoneessa. Ulkonakin tomaatit ovat kasvaneet hyvin ja jos lämmintä riittää, ne saattavat ehtiä vielä punertumaankin.

Nämä ovat kasvaneet ulkona.

...fast det ännu råder sommarvärme, 20,7 grader i skuggan. I solen var det runt trettio grader i dag. Än skiner solen, än är det halvmolnigt, nästan ingen vind alls, som om det vore åska i luften. Återstår att se om det blir åska eller inte.
Har forslat ved i skottkärran till klyvningstället vid vedstaplarna. När vädret blir kyligare, skall jag ta och klyva dem. Nu är det inget roligt jobb att göra för miljoners myrors skull, som inspekterar nyfiket vad som händer. Och ju mer man råkar trampa på dem, desto fler blir de.
Tomaterna mognar en efter en i växthuset. Några åt gången får man skörda nästan dagligen. Ute planterade jag också några tomatplantor och de har verkligen åstadkommit nästan bättre skörd per planta än de i växthuset. Få se om de hinner mogna innan höstkylan.

Keinutuolin peitto

2011-08-22T11:59:00.000+03:00

Lisäsin yhden rivin neliöitä sivusuunnassa tähän keinutuolinpeittoon sekä otin pois nirkkoreunan, josta en alun alkaenkaan tykännyt.

Minusta se on parempi näin.

Aamulla

2011-08-20T19:28:00.000+03:00

satoi ja illalla sataa, mutta puolenpäivän jälkeen oli pilvipoutaa niin, että kastetoimituksen aikana ja sitä ennen oli kuivaa. Emme kastuneet paikalle mennessämme ja itse kastekin voi tapahtua ulkona terassilla. Oli lämmintä ja tyyntä. Ympärillä kaunis rantamaisema kallioineen, niemineen ja saarineen.

Valitettavasti kamerani on heilahtanut. Alhaalla rannassa nuoriso on laiturilla leikkimässä veneiden lomassa. Hetken kuluttua vanhemmat kutsuivat heidät sieltä pois, ettei tulisi kenellekään kylmää kylpyä, tai ainakin märkää.

Emäntä oli koristellut pöydät kukka-asetelmin ja kynttilöin.

Juhlan kohde uinaili päiväunilla niin makoisasti, että hänet oli pakko varovasti herätellä jotta päästiin alkamaan. Hän kestikin huomion kohteena olemisen hyväntuulisena, kunnes sitten rupesi ihmettelemään, kun pää kasteltiin kesken kaiken hauskuuden. Mutta loppujen lopuksi sekin otettiin vastaan vain pienellä vastalauseella.

Sitten olikin vapaan ohjelman vuoro, me vieraat saimme nauttia maistuvan lounaan ja katsella terassin ikkunoista aukeavaa kaunista merenrantamaisemaa. Haikarakin lensi kuin tilauksesta yli. Vesilintuja näkyi kauempana lahdella.

Kotiin lähdettäessä satoi taas jo aika reippaasti.

Kuvia ei kone ota vastaan enempää.

Seittejä Spindelnät

2011-08-20T18:47:00.000+03:00

Pariin päivään ei ole onnistunut postausten tekeminen kuvien kanssa. Tänään näyttäisi onnistuvan. Jäi vähän kesken nuo aamutunnelmat aikaisemmin. Haluaisin ainakin saada mukaan muutaman hämähäkinseitin.

Ne näkyvät hyvin aamukasteisina ja vasta-aurinkoon.

Enempiä kuvia ei näytä onnistuvan. Lieneekö sitten kuvia jo niin paljon, että tila ei enää riitä. Mitähän silloin pitäisi tehdä.

På morgonen syns spindelnäten bra i motljuset.

Tuli mieleeni, että kirjoittaessani tuota miehen ylistystä olin niin suuntautunut yhden asian ylistämiseen ponnisteluistani väsyneenä, että jotkut saattoivat saada käsityksen, että olen feminismivastainen. En ole missään nimessä! Nimittäin, sikäli kuin feminismi käsitetään pyrkimykseksi yhtäläisiin oikeuksiin kaikille.

Olen aina kannattanut tasa-arvoa. Tasa-arvo ei kuitenkaan merkitse samankaltaisuutta.

Torstaiaamuna På torsdagsmorgonen

2011-08-20T18:38:00.000+03:00

Jahas, taas Chrome auttaa pois pattitilanteesta. Explorerin kautta ei käynyt postauksen tekeminen, mutta täälläpä käy? Ei minulla kummempia ole, halusin vain kertoa, että nyt on kaikki puut poikki koivutukkikasasta. Autiolta näyttää kuvassakin, vain paksu sahanpurukerros kertoo tässä jotain olleen.

Siis tuossa takavasemmalla. Ja tällainen reilu puukasa siitä tuli. Ne eivät ole aivan hoikkia pätkiä, joskin niitäkin joukossa jokunen on.

Nyt voin rauhallisin mielin nauttia syyskesän kukista ja auringosta. Tämä siperian kärhö ei kovin paljoa tänä kesänä (vielä ainakaan) ole kukkinut, keltaiset kukat ja kukkineista muodostuu tuollainen karvatöyhtö, joka näkyy alhaalla.
Enempää kuvia en saanut mukaan täälläkään.
Alltså björkstammarna är sågade, nu återstår bara klyvningen. Den här sibiriska klematisen har inte blommat speciellt rikligt i sommar, kanske borde den delas eller något. De gula blommorna förvandlas till trevliga tofsbollar efter blomningen.

Aamukävelyn tunnelmia

2011-08-17T10:04:00.000+03:00

Aamu valkeni aurinkoisena, pilvettämänä ja sumuisena. Puoli seitsemältä lähdin kävelylle, kamera tuli mukaan vyötärölaukkuun. Kohta sen sieltä otin esiin kun näin ja kuulin kurkien huutelevan kauempana pellolla, josta jo viljat on puitu. Syksyä on ilmassa, vaikka on lämmintä.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet kurjet taka-alalla oikealla.
Ilma on kosteaa ja sumuista, kuten sanottu.

Villiomenapuu metsän varjossa on kantanut runsaan sadon. Klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin näet paremmin.
Kuvien laittaminen ei nyt näy onnistuvan, täytyy tyytyä näihin. Vielä olisin esitellyt metsää aamuauringossa ja lukuisia hämähäkinseittejä aamukasteisina riippumassa ruohojen ja heinien varassa.
Täytyy jättää toiseen kertaan. Lähden sen sijaan rantamökkiin viilaamaan moottorisahaani tuliteräkuntoon... Aurinko helottaa täysin pilvettömältä siniseltä taivaalta, tuulikaan ei häiritse. Kun kaste kuivuu, on ajettava nurmikot lyhyiksi. Kivaa riittää siis koko päivälle. Mihinkään ei tarvitse lähteä ennen huomista iltapäivää.

Yhtä ja toista ja ylistys miehelle

2011-08-16T15:58:00.000+03:00

Kaikki me kai myönnämme, että yhteiskuntamme on muuttunut kovin feministiseksi. Siis sillä lailla feministiseksi, että siinä, missä ennen vanhemmat miehet kokemuksen rintaäänellä ja sukupuolensa yksinoideudella julistivat, kuinka yhteiskunta makaa ja missä kaappi seisoo, nykyään naiset määräävät pitkälti sen kaapin paikan. Jollain lailla on menty äärimmäisyydestä toiseen.( Kuitenkin samaan aikaan rehottaa kyllä naisiin kohdistuva väkivalta, niin Suomessa kuin varsinkin kansainvälisesti, ajatellaanpa vain nk ihmiskauppaa, jonka kohteeksi joutuneet naiset ovat täysin vailla ihmisoikeuksia. Myös tietysti kaupan kohteeksi joutuneet miehet, heillä lienee työasiat kaupankäynnin syynä.)
Naisilla on oikeuksia, joita miehillä ei ole. Koti on naisten valtakuntaa normaaliperheissä. Miehen on alistuttava siihen, mitä nainen katsoo oikeaksi niin siivouksessa, tiskaamisessa, lastenhoidossa kuin roskien ulosviemisessä. Nainen voi istua iltaa kavereittensa kanssa sillä aikaa kun mies hoitaa lapsia. Toisinpäin ei se oikein onnistukaan, silloin ruvetaan puhumaan jo perheen laiminlyömisestä. Esimerkkejä on lukemattomia. Yhteiskunnallisesti miehen on edelleen menestyttävä työssään samalla, kun hän osallistuu perheen hoitamiseen, hoitovapaisiin, pitää isyyslomia jne. Varsinainen uran luominen on - luulisin - paljon hankalampaa kuin ennen, koska ei enää voikaan keskittyä pelkästään työhön vaan on aktiivisesti osallistuttava myös perhe-elämään. Onko se sitten hyvä vai paha, mene tiedä. Onhan se perheille, lapsille hyvä asia.
Nämä kerettiläiset ajatukset ovat pulpahtaneet esille tuon moottorisahan ääressä. Emme enää osaa antaa arvoa miehisille ominaisuuksille, kuten VOIMA, fyysinen voima, jota miehelle luomisessa on annettu enemmän kuin naiselle. Kuinka kevyesti miehisellä voimalla pölkyt lentelevät kasaan ja moottorisaha laulaa kevyesti kun taas minä, vähäisillä voimillani, todella saan ponnistella edes jonkinlaiseen tulokseen päästäkseni. Fyysinen työ, siis ruumiillinen työ, on todella paljon raskaampaa naisille kuin miehille. Nykyinen helppo elämä, jossa kukaan ei joudu ponnistelemaan elinkeinonsa eteen, on saanut meidät unohtamaan tämän.
Voimaa tarvitaan kuitenkin jossain määrin edelleenkin. Ja kaikki tekninen osaaminen, joka meiltä naisilta jää suurimmaksi osaksi hepreaksi, on miehiselle sukupuolelle luonnostaan helpompaa. Uskokaa tai älkää! Katsokaa ympärillenne! Ei tietysti jokainen yksilö ole tekninen nero, mutta ei jokainen nainenkaan ole mestari koti- ja perheasioissakaan.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka auto, joka on melkein joka perheessä välttämättömyys. Kuinka moni nainen huoltaa autonsa itse? Edes pesee sen? Tai vie huoltamoon tai katsastukseen? Kuinka moni meistä vaihtaa sulakkeen kotona? Entä lampun? Avaa tukkeutuneen viemärin?
Putsaa rännit ja kourut? Jne.
Miehiä pitää arvostaa, sillä useimmat tietävät, mitä tehdä, kun ongelma tulee eteen. He ovat meidän tukemme ja turvamme. Kirjoitan tätä oltuani yksin kolme vuotta ja kaksi kuukautta.

Isoäidin neliöistä on syntynyt keinutuolin peitto sade- ja hellepäivinä. Neliöiden virkkaaminen on hauskaa, mutta loppu on sitten puurtamista, kun pitää ne neliöt kiinnittää toisiinsa ja vielä virkata ympärille reunus. En noudattanut mitään kummempaa värisuunnitelmaa enkä sommitelmaa vaan liitin neliöitä toisiinsa lähes siinä järjestyksessä kuin käteen sattuivat. Jäljellä on vielä neliöitä toiseen mokomaan sekä vielä vähän lisääkin.

Aamupäivä kului asioita hoidellessa. Ajelin kaupungissa, kävin verikokeessa (rutiinia) ja passikuvauksessa (ei rutiinia, viimeksi ollut parikymmentä vuotta sitten).

Iltapäivällä lueskelin, sitten päätin lähteä ulos ja kun pääsin ulos, alkoi sataa tihkuttaa, joka hiljalleen kasteli kaikki paikat, joten oli tultava sisään takaisin ja tietokoneen ääreen.

Töitäkin tehdään

2011-08-13T11:36:00.000+03:00

Rasitin kroppaani eilen niin ankarasti, että en saanut unta (johtui tietysti myös auringon asennosta) sitten yöllä. Kroppa oli arka joka puolelta, lisäksi jalat eivät tahtoneet asettua, puhumattakaan unesta. Päätin radikaalisti ottaa toisenkin annoksen unilääkettä (1 annos = puoli tablettia) ja ylimääräisen tabletin jalkojen rauhoittamseksi. Olin jo muutaman yön lähes valvonut unen puutteessa. Tämä keino tepsikin, nukuin puoli seitsemään, puoli yhdeksään ja lopulta puoli kymmeneen! Ei ole tapahtunut vuosikausiin.
Mikäs nyt niin rasitti? No, nämä tonttityöt. Päätin vihdoin tarttua härkää sarvista ja ruveta sahaamaan poikki koivutukkeja, jotka ovat pari vuotta maanneet kasassa odottaen pätkimistä polttopuiksi. Huomasin nimittäin sähköjohdon riittävän sinne asti mökiltä.

Tästä olen päällimmäiset jo sahannut pois. Rungot osoittautuivat aikamoisen hiekkaiseksi ja maa oli tarttunut toiseen puoleen. Siinähän kävi sitten niin, että sain viilata sahaa jatkuvasti. Loppujen lopuksi saha menetti täysin "purevuutensa" ja sain sen uppoamaan puuhun vain voimalla. Jokainen vähänkään sahannut tietää, että se on todella raskasta. Kävin hakemassa netistä ohjeita. Siellä sanottiin, että leikkaavan hampaan vastahammasta on lyhennettävä, jos hammas kuluu paljon. Lopulta selvisi suhdekin, kuinka paljon sitä pitäisi viilata. Jos viilaa liikaa, sahasta tulee ahne ja voi tukehtua, joos liian vähän ei tehoa. Siihen käytetään lattaviilaa. Sellainenkin pitäisi löytyä kyllä täältä jostakin.
Kuvaan mahtui näin paljon sain sahattua, pölkkyjä lenteli laajemmaltikin..:

No hyvä, nyt työ on aloitettu. Tänään en jaksa sahata, mutta ehkä kärrätä näitä pölkkyjä halkomispaikalle.
Olen hieman karsinut aikaa netin äärellä, kuten joku on saattanut huomatakin. Minusta vain on ruvennut tuntumaan nettielämä ei voi korvata oikeaa elämää eikä siihen voi kuluttaa liiaksi aikaansa.
Toinen juttu on se, että kunto on huonontunut liiallisen istumisen takia. Aamulenkit ovat usein korvautuneet nettielämällä. Arvaahan sen, että siitä ei hyvä seuraa. Paitsi että liikkuminen jää vähemmälle, jää myös monet todellisen elämän tarpeet ja toimet tekemättä.
Siis kohtuullisuutta bloggaamiseen on päämääräni, jos tästä vielä jatkan.

Huumoria

2011-08-11T11:59:00.000+03:00

Löysin tämän kirjan hyllystä sattumalta. Olin sitä joskus etsinytkin, mutta silloin se ei käteen osunut. Takakannessa kirjan kirjoittajakuvittaja Sampo Kontunen kirjoittaa, että tämä Naurun pyörtehis Eteläpohjalainen murrekirja on murresanontojen sarjassa viides kirja.Hän on kirjoittanut kirjaa Suomen Kultturirahaston Etelä-Pohjanmaan rahastolta saamansa apurahan turvin ja kerännyt sanontoja maakunnan ihmisiltä. Hän on itse myös piirtänyt humoristiset kuvat kirjaan erittäin onnistuneesti ja ansiokkaasti. Kuvat tuovat huumorin esille hienolla tavalla.

Kirjan sanonnat ovat eteläpohjalaisen maalaiselämän tuottamia huumorilaukauksia. Useat koskevat liiallista viinan juontia, tai sitten isännän ja emännän välisiä suhteita, isännän tai emännän ja palkollisten välisiä sanontoja tai vanhempien lapsilleen osoittamia ojennuksia. Tässä kimara eteläpohjalaisia sanontoja kuvineen.

Emäntä tuumailee isännän touhuja.

Emännän kiireitä.

Isä tyttärestään.

Naapurikateutta tai -sopua.

Viinasta on vaikea päästä eroon.

Vähän pohojalaista ylpeyttäkin.

Kirja on Tammikaaren julkaisema. Siinä on 136 sivua täynnä huumoria! Suositellaan syksyn lähestyessä! Klikatkaa kuvat suuremmiksi, niin teksti näkyy selvemmin!

Simpukankerääjät

2011-08-09T07:02:00.000+03:00

Eilen, maanantaina, tv2:lla tuli toinen osa filmistä Simpukankerääjät. Ensimmäinen osa oli viikko sitten oletan. Sattumalta satuin katsomaan ja jäin katsomaan loppuun saakka. Filmissä päähenkilöä Penelope Keelingiä esitti Vanessa Redgrave, vanha Vanessa esitti n. 60-vuotiasta Penelopeta. Penelopen isää, kuuluisaa taidemaalaria, esitti Maximilian Schell, hänkin jo niin vanhentuneena, että en olisi tuntenut jos en olisi tiennyt. Penelopeta nuorena esitti Victoria Smurfit.
Elokuva seurasi pohjana ollutta Rosamunde Pilcherin samannimistä romaania, jonka olen aikaisemmin lukenut. Rosamunde syntyi Cornwallissa Skottlannissa 1924. Sihteeriksi kouluttauduttuaan hän meni naimisiin, kuten tapana oli, ja ryhtyi kotirouvaksi. Keittiön pöydän äärellä hän kuitenkin kirjoitteli rakkausnovelleja lehtiin ja sitten myös romaaneja(ensimmäinen romaani ilmestyi 1949) saamatta mitään isompaa tunnustusta, vaikka kaikki hänen kirjoituksensa julkaistiin. Kampaajalla tuttavat kehuivat, että he kirjoittaisivat myös, jos heillä vain olisi aikaa. Tämä raivostutti Rosamundea.
Kuva internetistä.
Rosamunde Pilcher
Kun sitten The Shell Seekers (suom. Simpukankerääjät) ilmestyi 1987, hän teki läpimurtonsa ja sai sitä tunnustusta, jota oli kaivannut. Myös ystävättärien puheet kirjoittamisesta loppuivat. Kirjasta tuli menestys Englannissa ja Amerikassa ja kun amerikkalaiset ostivat TV-oikeudet kirjaan, oli Rosamunde Pilcherin toimeentulo taattu. 2000-luvun alussa hän on ilmoittanut lopettaneensa kirjoittamisen.
Kirja Simpukankerääjät on kiehtova, siinä sekoittuvat nykyhetki ja menneisyys. Kirjan päähenkilö Penelope Keeling on jo vanheneva, 60-vuotias rouva, joka muistelee elämäänsä. Hänen aikuiset lapsensa sota-avioliitosta pelihimoisen ja juopottelevan miehensä kanssa, kärkkyvät perintöä, jonka he tietävät olevan arvokkaan Penenlopen isän taulujen arvon myötä. He haluaisivat myydä taulut ja saada näin perintöänsä jo ennakkoon. Penelopen isä oli lahjoittanut P:lle häälahjana taulun Simpukankerääjät, joka riippui hänen seinällään. Sen arvo oli taidetuntijoiden mukaan suuri. Muut taulut P. on kätkenyt vaatekomeron seinään tapetin taakse piiloon niin huikentelevalta ja tuhlailevalta aviomieheltä kuin lapsiltaan.
Lopulta hän myy nämä kätkemänsä taulut ja lähtee pyhiinvaellusmatkalle nykyisestä asuinpaikastaan lapsuutensa Cornwalliin, jossa hänellä on vielä jäljellä isänsä talo ja ateljee. Kaupungissa heillä on vielä talo jäljellä. Takautumien kautta saadaan selville, että P. on kokenut suuren rakkautensa täällä Cornwallissa sodan aikana. Rakkaus päättyi onnettomasti Richardin kuolemaan sodassa ennen kuin se pääsi kunnolla alkamaankaan. P. elää muistoissaan, käy paikoilla, joissa he olivat tavanneet, isänsä ateljeessa. Samalla hän lahjoittaa kaupungin gallerialle isänsä taulun Simpukankerääjät.
Kotiin palattuaan hän saa lastensa vihat päälleen, paitsi yhden, joka ymmärtää.
Eräänä kauniina aamuna sitten Richard, sodassa kaatunut, tulee noutamaan rakastettunsa. P. löydetään puutarhatuolista kuolleena, yöpaidassaan, onnellinen hymy kasvoillaan.
Ahneet lapsetkin saavat sitten perintöä neljännesmiljoonan puntaa jokainen.
R.P. pidetään viihdekirjailijana, mutta tämä romaani on kyllä saamansa tunnustuksen arvoinen, kiehtova, kuvaa vanhenevan naisen tilannetta, perhesuhteita, lapsi-vanhempi-suhdetta.

Syyskesän tunnelmia Sensommarens stämningar

2011-08-07T10:01:00.000+03:00

Luonnossa kesän äänet ovat hiljentyneet. Vain tikan koputusta voi kuulua joskus. Ja kurjen huhuilua rantamaastosta. Aamukastetta on runsaasti. Aurinkoisina päivinä se kuivuu aamupäivän kuluessa.

Ilma on edelleen lämmin, suorastaan helteinen, ja välillä sataa, joten kasvuolosuhteet ovat mitä parhaimmat. Eilen jyrähteli ukkonen vaan ei tullut kohdalle. Se toi mukanaan sadepilven kuitenkin, joten maa on märkää hetken.

Jaloruusut aloittelevat kukintaansa. Aloittelevat siksi, että ne ovat hiukan nuutuneet kilpaillessaan rikkaruohojen ja muiden kasvien kanssa elintilasta, voimat ovat vähissä. Tämä ruusu on muistaakseni jokin Clare.... En ole löytänyt siitä enää mitään dokumenttia kotoa.

Olen siirtänyt ruusuja (niitä jotka eivät näytä kukkivan lainkaan tänä kesänä) omaan penkkiinsä aurinkoiselle paikalle, joten ensi kesänä toivon saatavan paremman kukinnan. Siinä niitä on parempi hoitaa, pitää rikkaruohot kurissa ja kastella.

Parhaillaan kukassa on myös Schneewitchen, lumivalkoinen, tuoksuva ruusu:

Siirsin tämän lumikin viime kesänä tähän paikkaan, jossa se tuntuukin viihtyvän. Lisään multaa sille syksymmällä.

Edessä pensashanhikit kukkivat, takana kultapallot.

Har ägnat mig åt rosorna i trädgården på sistone. Har grävt en alldeles ny rabatt åt rosorna, där jag hoppas att de trivs och jag har bättre koll på dem och kan rensa och vattna bättre. På övre bilden syns en Clare-ros (kanske), sedan Schneewitchen och på den nedersta bilden blommar ölandstoken med guldbollarna i bakgrunden.

Puutarhaterveiset Trädgårdshälsningar

2011-07-31T09:21:00.000+03:00

Kesäkiireitten keskeltä pieni kuvapostaus puutarhasta, jossa kevätkukkijat ovat vaihtuneet kesäkukkijoihin ja nyt myös syksyn kukkijoihin.

Agapanthus, sinisarja, on vaihteeksi kasvihuoneessa kypsyvien tomaattien ja paprikoiden vieressä. Siirsin sen sinne mahdollisten rankkasateiden tieltä. Pitääkin päästää se taas ulkoilmaan. Vaikka onhan kasvihuoneen ovi selkosen selällään, samoin kattoluukut auringossa. Agapanthus on pikkuhiljaa aloittanut hitaan kuihtumisen, varmaan olisi parempi pitää se ulkona kukinnan pidentämiseksikin.

Agapanthus, Afrikas lilja, kärleksliljan, ståt i växthuset undan för åskregnen. Skall flyttas ut igen. Den har utvecklat två blommor i sommar, för vilka jag har varit jätteglad. Fick vänta på dem i så där fyra fem år.

Kultapiiskut ovat syksyn kukkijoita, jotka jo osittain ovat ruvenneet kukkimaan.

Guldriset har också börjat blomma. Den blommar till sen höst.

Taka-alalla kukkivat edelleenkin uskolliset, ihastuttavat tarhakurjenpolvet.

I bakgrunden blommar ännu troget vackra trädgårdsgeranium.

Kultapallojen varret ovat venyneet parimetrisiksi ja nekin aloittelevat kukintaansa. Täydessä kukassa ne ovat varsinainen valopilkku muuten syksyisessä puutarhassa

Guldbollarna har vuxit till sig ordentligt, de är nog två meter långa. De börjar blomma så småningom och sprider ljus omkring sig med sin klargula färg till sent på hösten

Kultapallojen kanssa tilasta kilpailevat lähes yhtä mittavat ukonhatut. Kolmantena kilpailijana ovat ritarinkannukset, joiden kukinta on jo ohi.

Med guldbollarna tävlar om utrymmet de nästan lika långa stormhattarna, som har öppnat sina blå blommor.

Metsän katveessa kasvaa tammentaimi, jonka viereen perustin viimekesänä kukkapenkin harjaneilikoille. Tammia on tässä paikassa neljä-viisi sopivasti pitkässä rivissä noin kymmenen metrin .välein, joten joskus tässä kasvaa oikea komea tammirivistö.
I skogens skydd växer den här ekplantan. I somras lagade jag en blomrabatt bredvid den och där vaxer nu borstnejlikor av olika färger och modeller.

Metsässä kasvaa näitä, en tiedä nimeä. Yritän suojella ja säästää niitä, että ne leviäisivät entisestään. Jos kenellä on tietoa nimestä, niin kiitollisuudella vastaanotetaan...
Den här vildväxande blomman vet jag inte namnet på, kanske någon vet och vill dela med sig..

Nurmikko on leikattu pyhäkuntoon. Nyt voi heittäytyä pihatuoliin lepäämään ja
Gräset är klippt till helgen. Nu är det bara att kasta sig i en trädgårdstol och

katselemaan tyytyväisenä kättensä töitä tuija-ruukkujen rivistön lomasta. Kukkien värit eivät ollenkaan siirry kameran linssin kautta kuviin, näyttäisi. Nyt on sitten kesästä nauttimisen vuoro. Vaikka minä kyllä nautin suuresti myös tehdessäni. Kun vauhtiin pääsen, en millään tahtoisi lopettaa ennen kuin sitten on pakko, kun kroppa sanoo, että nyt olisi tauon paikka. Yleensä noin parin tunnin intensiivisen työrupeaman jälkeen. Pienen tauon jälkeen ovat sitten voimat palanneet ja työ voi jatkua.
Piti tulla vain pieni postaus, mutta tästä tulikin tosi pitkä.

--njuta av att allt är gjort för stunden. Jag märker, att färgerna inte syns så bra på bilderna. Det är skönt att sitta, titta och njuta. Fast jag njuter av själva arbetet också och ofta fortsätter ´med det så länge, att kroppen säger stopp. Det blir naturligt ca två timmars arbetspass och litet vila emellan.

Eilen oli Unikeon päivä - Det var sjusovardag igår

2011-07-28T19:31:00.000+03:00

Unikeon päivää vietettiin eilen. Heräsi kysymys, miksi sitä vietetään? Wikipedia kertoo seuraavaa (otteita Wikipedian artikkelista Unikeonpäivä):

Unikeonpäivä, monissa maissa nimeltään seitsemän nukkujan päivä, on vanha kristillinen merkkipäivä, jolla muistettiin seitsemää Efesoksen marttyyriä. Legendan mukaan nuorukaiset pakenivat 200-luvulla kristittyjä vainonnutta keisari Deciusta luolaan ja heräsivät vasta 200 vuotta myöhemmin.^[1]

Unikeonpäivä on muun muassa Saksassa^lähde?, Tanskassa, Englannissa ja Virossa 27. kesäkuuta. Sen sijaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa se on kuukautta myöhemmin, 27. heinäkuuta.^[1]

Päivä on ollut Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652, mutta lienee Suomessa vietetty jo keskiajalla.^lähde? Aikoinaan se oli Suomessakin kesäkuun lopulla, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen.^[1]

Tunnetuin perinne on Naantalissa vietettävä Unikeonpäivä jossa valitaan valtakunnan virallinen Unikeko. Naantalissa tapahtuman juuret ulottuvat 1880-luvulle, ja nykyisessä muodossaan jossa valitaan vuosittain Unikeko se on ollut vuodesta 1959 lähtien.^[2]

Kesän kypsymistä

2011-07-26T20:24:00.000+03:00

Palaanpa lestini ääreen taas. Kesä kulkee vääjäämättä kohti syyskuukausia. Sen näkee monista jo kuihtuneista ja siemeniä rakentavista kukista. Omenapuusta, jossa muutamat omenat odottelevat punerrusta poskilleen, minulla tosin vain valkea kuulas kypsyilee omia aikojaan syömäkelpoiseksi. Ilma on edelleen helteistä ja kosteaa. Ukkostakin on ollut kerran pari, onneksi ei kovin rajuja ukkosilmoja ja sadettakin on saatu.

Kasvihuoneessa tomaatit kasvavat. Kohta nekin ovat punaposkisia. Sinisarja agapanthuskin saavutti huippunsa, tässä jo muutamia kukkia on kuihtumassa. Toinen nuppu aukeamassa.

Alpi kukkii jo myös. Tämä on aivan luonnossa kasvava alpi, joka on saanut kotipaikan minun hoivistani.
Eilen aloitin jokavuotisen puuverstasurakkani. Olen katkonut puita moottorisahalla eilen ja tänään. Tänään, kun homma oli hoidettu, olikin sitten otettava suihku ja betasalpaaja ja laskeuduttava levolle, kuten sanotaan. Siinä tunnin pari huilailtuani rupesi tekemään mieli lättyjä eikä siinä muu auttanut kuin nousta sekoittamaan ohukaistaikinaa ja lättyjä paistamaan. Kyllä ne sitten maistuivatkin hillon keralla.
Nyt vain kastelen kukkaruukkuja ulkona ja ihailen kesän aikaansaannoksia. Samaa toivotan lukijoillekin.

Eva Illoinen

2011-07-26T14:19:00.000+03:00

Uusikaupunkilaiset varmaan tuntevat kirjailija Eva Illoisen hyvin, koska hän on siellä asunut. Minulla ei hänestä ollut paljoa tietoa, vaikka oleni hänen kirjojansa lukenut ja niihin mielistynyt. Siksipä otin vähän selvää hänen taustoistaan. Hän oli o.s. Tikander ja syntynyt Viipurin lähistöllä 1934. Maailman tapahtumien takia perhe joutui muuttamaan synnyinseudultaan pois ja asettui Turkuun. Eva pääsi siellä ylioppilaaksi 1953 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1957 Turun Yliopistosta. Toimi sitten äidinkielenopettajana opettaen myös muita aineita Vakka-Suomen kauppaopistossa.
Olin kai ajatellut häntä jonkinlaisena ylellisyyskotirouvana, jollaisia hän kuvaa ja joka sitten kirjoitteli aikansa kuluksi. Hämmästyin, kun selvisikin, että hän on julkaissut useita romaaneja, nuortenkirjoja, näytelmiä, ym. Kaikenkaikkiaan lähes kolmekymmentä eri teosta. Kaikkia ei ehditty julkaista ennen hänen kuolemaansa. Mm. hän kirjoitti kuunnelmasarjaa, josta sata osaa ehti tulla ulos ennen hänen äkillistä kuolemaansa 1987.
Ensimmäinen romaani ilmestyi 1965, nimeltään Joutilaat päivät. 1975 Eva Illoinen voitti mm. Tammen ja aikakauslehtiJaanan julistaman kirjoituskilpailun romaanillaan Elena, nainen pimeästä. Samana vuonna ilmestyi romaani Kylmän kukka, joka kertoo äiti-tytär -suhteesta.Nuorten romaaneista Perri-sarja oli suosituin. Hän on kirjoittanut historiallisia romaaneja, kuten Keisarin tanssijatar, Aurinkotsaari, vain joitakin mainitakseni.
Myöhemmät, nykyaikaan sijoittuvat romaanit kuvaavat siis keski-ikäisen naisen maailmaa, naisalkoholismia ( Ovi pimeään; Iltapäivällä tuli levottomuus), vanhenemisesta (Kanervat kuolevat), vaihdevuosiongelmia (Päivän taite). Osoittautui siis, että hänellä olikin ollut aika suuri tuotanto.
Se olisi varmaan laajempikin, jos kuolema ei niin traagisesti olisi katkaissut hänen elämäänsä 1987.
Lisäksi hän oli Turun ja Porin läänin taidetoimikunnan perustajajäseniä 1968. 1984 hän sai valtionpalkinnon teoksesta Perri tulee ylioppilaaksi, 1985 hän vastaanotti 3-vuotisen Valtion kirjallisuustoimikunnan apurahan. 1984 Marttapiiriliitto valitsi hänet vuoden kirjailijakseen. Vakka-Suomen Nuorkauppakamari valitsi hänet vuoden vakkasuomalaiseksi samana vuonna ja paikallinen Säästöpankki valitsi hänet vuoden uusikaupunkilaiseksi.
Joten ei hän aivan tuntematon ole ollut ja tunnustustakin hän sai aikalaisiltaan myös.
Hän kuvasi siis keski-ikäisen naisen elämää, ongelmia ja vaikeuksia. Ehkä sieltä löytyy avain hänen äkilliseen poismenoonsa.

Naiskirjailijoita

2011-07-24T21:24:00.001+03:00

Mitään listaa lukemistani naiskirjailijoista en ole aikaansaanut enkä yrittänytkään. Mainitsen vain muutaman naiskirjailijan, joka on antanut pysyvästi mieleen jääneen lukuelämyksen.

Ensimmäisenä tulee mieleen Eeva Kilpi, jonka Naisen päiväkirja eleettömyydessään, hiljaisessa kesätunnelmassaan ja elämisen pohdinnassaan on jäänyt yhdeksi elämykseksi.

Vaikka olen lukenut esim. Eeva Joenpellon ja Laila Hietamiehen tuotannon lähes kokonaan, en voi väittää niistä saaneeni samanlaista elämystä, vaikka ne ovat hyvin kirjoitettuja ja kirjailijat itse tunnettuja ja tunnustettuja. Jotenkin vain jäävät etäisiksi.

Sitä vastoin esimerkiksi Eeva Illoisen Iltapäivällä tuli levottomuus tarjosi lukuelämyksen.

Merete Mazzarella tarjoaa myös mielenkiintoista luettavaa.

Tällä kertaa haluan tuoda esiin Kyllikki Villan kirjoittamat matkakirjat Vanhan rouvan lokikirja sekä Pakomatkalla.

Jo Kyllikki Villan sujuva kieli vie mukanaan. Hän kirjoittaa tavallista, ns. "oikeata" kieltä. Siihen hän onkin harjaantunut tehtyään elämäntyönsä kääntäjänä, suomentajana. Lukemattomat ovat ne kirjat, joiden suomentajaksi on mainittu Kyllikki Villa.

Lisäksi hän kirjoittaa oikeasta elämästä.

Nyt on muutama vuosi kulunut viime lukemisestani, joten voin vain todeta, että ne jättivät lähtemättömän vaikutuksen minuun ja varmaa on, että palaan niihin vielä. Samalla voin suositella niitä mitä lämpimimmin luettaviksi.

Vanhan rouvan lokikirjassa ( kustantaja Like 2004) hän kertoo matkastaan rahtilaivan matkustajana Etelä-Amerikkaan ja takaisin. Se on hänelle samalla työmatka, jonka aikana hän taas suomentaa kirjaa. Hän kuvailee elämää laivalla, satamia ja poikkeamisiaan maissa, elämää laivalla muutaman muun matkustajan kanssa. Nerokasta yhdistää näin työ ja huvi. Samalla hyvä tapa keskittyä vain työhönsä. Karkuun ei pääse kovinkaan kauas. Ja koko ajan on uutta nähtävää ulkopuolella, maisemat vaihtuvat, vaikka työhuone pysyy samana.

Kirjaa lukiessa saa halun lähteä matkaan samalla tavoin rahtilaivalla.

Hänen toinen kirjansa Pakomatkalla, Toinen lokikirja (Like 2007) kuvailee edellisen kirjan tapahtumia edeltänyttä aikaa mutta samanlaista matkaa ja poikkeamisia satamiin. tällä kertaa hän jääkin pitemmäksi aikaa oleskelemaan St. Helenan saarelle keskelle Atlanttia.

Kaukokaipuu herää jo tätä kirjan takakantta katsoessa. Meri, uudet satamat kutsuvat..

Afrikan lilja Sinisarja Agapanthus Afrikas lilja, kärleksliljan

2011-07-22T09:50:00.001+03:00

Agapanthus tänään/idag.

Viikko vierähti En vecka sedan sist

2011-07-17T12:53:00.001+03:00

Viikko vierähti sitten edellisen postauksen! Mistä lie tällainen hitaus postauksien kanssa.
Menneellä viikolla olen nauttinut kesän lämmöstä. Mutta myös raivannut rantapusikoita, siitä laitan joskus kuvia. Mietin vielä, mitä teen risujen kanssa: ehkäpä poltan ne rannalla, kunhan metsäpalovaroitus lakkaa täällä. Tämän täytyy olla maan kuivinta seutua juuri nyt, koska täällä vallitsee metsäpalovaroitus kuten myös Pellossa pohjoisessa.
Olen myös niittänyt heinää uusilta alueilta puutarha-alueen laajentamiseksi. Tämän jälkeen menen sinne ruohonleikkurin kanssa.
Olen tehnyt yhden uuden kukkapenkin, josta ei vielä kuvia.
Sitä vastoin odottelen myös Agapanthuksen eli Sinisarjan kukkimista. Hitaasti se edistyy.

Tänään kukkanen näyttää tällaiselta. Toinenkin nuppu on kasvanut pituutta ja kokoa muutenkin. Rupean jo epäilemään, tokko se jaksaa avata kukkiansa ollenkaan ennen syyspakkasten tuloa... Mutta se on kasvattanut myös uusia lehtiä ja uusia "poikasia" juureensa.

Kasvihuoneessa paprika on kuitenkin jaksanut näin isoksi, on siellä muitakin raakileita. Mutta myös

...vielä kukkivia taimia. Tomaatit ovat myös jo aika isoja, vaan ei vielä punaisia.

Ulkona wanhan ajan ritarinkannukset yrittävät kilpailla sinisen taivaan kanssa.

Orvokit viihtyvät ruukussaan portaalla.

Samoin petuniat ja

mustasilmäsusanna. Ne kaikki olen kasvattanut siemenestä saakka ja täytyy sanoa, vaikka sen itse sanonkin, että se kyllä kannatti! Pelakuukin on innostunut kukkimaan lopultakin!
I växthuset håller tomaterna och paprikorna på att mogna. Agapanthus växer till sig.
Krukväxterna frodas. Det är sommar.

Sunnuntai Söndag

2011-07-10T09:00:00.000+03:00

Tunnelma on aivan sunnuntainen. Aurinko paistaa, lähes tyyntä ja hiljaista, vain muutama lintu livertelee aikansa kuluksi. Tein pienen kierroksen aamukasteisella nurmikolla ihailemassa kesän loistoa.

Tämän kuvan otin kyllä jo torstaina. Kurjenkellojahan siinä varjossa vielä.

Hevoskastanjakin vielä varjossa, mutta takana näkyy jo auringonpaistetta. Olisi kitkijällä töitä...

Ja toiseen suuntaan myös vastavalossa näkyy laajaksi levinnyt oregano/mäkimeiramikasvusto ja mitä lie muutakin joukossa. Puita, tai pensaita, siinä on pieni hevoskastanja, kultasade isompi ja kaikista pisin on tammi. Näkyy siellä sireenipensaitakin. Oikealla talon terassi länteen, päädyssä keittiön rappu.

Sisääntuloväylän vieressä pieni kukkaistutus ruukussaan.

Agapanthus vietti yönsäkin ulkona. hitaasti, hitaasti rupeavat kukat avautumaan.

Det råder en solig söndagsstämning i luften. Solen skiner, ingen vind, någon fågel kvittrar i skogen, annars är det tyst och stilla.
Gick en runda i trädgården och tittade på sommarens blomstring. En del bilder har jag tagit redan i torsdags. Överst blåklockor, sedan hästkastanj, nedanför den huset med ett oreganofält framför och buskar eller träd som en liten hästkastanj, ett guldregn, en ek är längst av dem alla. Också syrener finns det där.
Längst ner agapanthus som sakta sakta gör sig beredd att blomma.
Mukavaa sunnuntaipäivää lukijoille! Trevlig söndag för alla besökare!

Agapanthus

2011-07-07T13:12:00.000+03:00

Tämä kasvi on Agapanthus, Afrikan tähti, Rakkauden kukka. Tämä kuva on netistä otettu.
Olen joskus siihen ihastunut. Noin 5-7 vuotta sitten hankin sen, en kyllä muista, ostinko kaupasta valmiin taimen vai kasvatinko siemenestä Saattaa olla, että jälkimmäinen on totta. Minun kasvini kuihtuu talveksi, on olemassa aina vihreitäkin. Koskaan se ei ole kukkinut vielä. Talvet se on viileässä, kesät ruukussaan ulkona tai kasvihuoneessa. Minulla ei ole ollut minkäälaista hoito-ohjetta kunnes nyt olen netistä katsellut siitä tietoja. En ole tiennyt, pitääkö se istuttaa uuteen ruukkuun joka vuosi, syvään vai matalaan, isoon vai pieneen. Verkossa sanotaan jossakin, että pieni ruukku, ahdas. Aurinkoinen paikka. Mutta toisaalta se voi menestyä ulkonakin ykköskasvivyöhykkeellä, jopa kakkosella tai kolmosellakin! Kotoisin kuitenkin Afrikasta kuten nimikin sanoo.
Tänä keväänä on tapahtumassa pieni ihme! Agapanthus on kasvattanut pari kukkavanaa! Hitaasti hitaasti turpoaa kukkapallo vanan päässä. Nyt se on näin suuri:

Alareunassa oikealla näkyy toinen nuppu. Kukkavana on varmaan metrin pituinen jo.

Siirsin ruukun aamulla ulos kasvihuoneesta.

Varmaan ostamani lehmälannan ansiota että on kukintaa odotettavissa.

Agapanthus, Afrikas stjärna, Kärlekens blomma. Ett kärt barn har många namn.

Den har jag haft i kruka i så där 5-7 år utan att få någon blomma någonsin, bra att den har hållits vid liv ens. Nu plötsligt har den tänkt om och en och två blommor är att vänta inom en översiktlig framtid. Sakta går det, men säkert. Hoppas jag.

Kan nyckeln till blomman vara kogödsel som jag använt i sommar?!

Suruviesti Sorgebud

2011-07-07T10:14:00.000+03:00

Suruviesti suurhiihtäjä Mika Myllylän kuolemasta hiljensi koko Suomen, pohjoismaat, koko hiihtomaailman. Tämä iloiselta, rehdiltä, sanavalmiilta (kolmella kielellä) vaikuttava urheilija oli kuollut aivan liian nuorena. Hänet löydettiin kotoaan kuolleena. Tuntematta asioita lähemmin, edes kaikkea lehdissä kirjoitettua, voin vain miettiä itse mielessäni, minkälainen murhenäytelmä Myllylälle Lahdessa norjalaisten toimesta paljastunut huumeskandaali oli. Tuntuu siltä, että Myllylä lähes ainoana tunnusti syyllisyytensä rehellisesti ja joutui kantamaan skandaalin seuraukset yksin.
Minulla on sellainen tunne, että hänet jätettiin hiihtopiireissä yksin.Häntä haluttiin rangaista tunnustuksesta näin. Edelleen minulla on sellainen vaikutelma, että oikeudenkäynnissä kaikki salasivat ja kielsivät tienneensä, vaikka kaiken järjen nimessä, useimpien on täytynyt tietää. Jos johto ei todellakaan tiennyt, heidän kohdallaan ei johtamisesta voi puhuakaan. Miten on mahdollista, että lääkärit, valmentajat, huoltajat eivät olisi tienneet?
Tämä on yksi suomalaisen urheilun inhottavimpia lukuja. Jo se, että aineita käytettiin, on inhottavaa. Kaikista inhottavinta on kuitenin, että johto ei seissyt urheilijoiden rinnalla vaan kielsi tienneensä mitään. Kukaan ei tiennyt mitään, kukaan ei muistanut mitään, kaikki oli niin puhtoista että! Ja Myllylä oli tunnustanut! Hän joutui maksamaan kalliin hinnan tästä. Kaikkein kalleimman. Jos "hiihtoviranomaiset" jotain hänen hyväkseen olivat yrittäneet tehdä myöhemmin, se ei riittänyt. Myllylä jätettiin yksin. Eikä hän kestänyt. Inhimillisesti katsoen Myllylällä olisi ollut vielä paljon annettavanaan ja pitkä elämä edessään. Toisin kävi. Suomalainen itsekkyys vei voiton.
Toinen yksin jätetty urheilija (näin taka-alalta katsottuna) on Matti Nykänen. Kilpailu-uran jälkeen hänen edesottamuksilleen on vain naureskeltu eikä häntä ole ohjattu apua saamaan.
Luulisi, että urheiluväellä olisi jonkinlainen edes moraalinen vastuu suojateistaan myös aktiiviuran jälkeen. Ensin urheilijoista otetaan kaikki irti, heidät trimmataan äärimmilleen, kultaa ja kunniaa pitää saada ja ne otetaan vastaan, heitä lähetetään kilpailuihin ympäri maailmaa ja paistatellaan heidän suosionsa loisteessa niin kauan kuin menestystä riittä. Kun tulee epäonnistumista ja vastoinkäymisiä, ei heistä enää välitetä. Varmaan vain todetaan, että ikävä juttu.
Surullista.

Sorgebudet om skidåkare Mika Myllyläs död fick hela Finland, ja hela Norden och skidentusiaster i hela världen att stanna upp en stund. Den här idrottaren som en gång i tiden verkade så glad, uppriktig, målmedveten, som klarade sig på tre språk, hade hittats död hemma hos sig. Han dog alldeles för ung, bara 41 år gammal. Skandalen i Lahtis tog hårt på honom. Speciellt när det var han ensam som erkände att han använt olovliga ämnen. Han blev lämnad ensam tror jag. Han kanske ansågs som förrädare i sammanhanget. Idrottsledningen, läkare, tränare, alla de visste ingenting om någonting, kom det fram senare i rättegången. Inte andra idrottare heller. Man kan undra hur det var möjligt?
Jag har en känsla av att alla visste, men ville komma undan. Om inte annat så fanns det en tyst överenskommelse, tror jag.
Hur som helst. Sorgligt.
Ett annat sorgligt kapitel inom idrotten är backhopparlegenden Matti Nykänen, som efter sin aktiva idrottstid har hamnat från en skandal till en annan. Man tänker i banor som att finns det inget ansvar inom idrottsfolket för idrottarnas fortsatta väl och ve efter det att de lämnat idrotten? Man tycker att det finns åtminstone ett moraliskt ansvar mot idrottare, som har nått så långt och gjort så mycket, offrat så mycket för landets framgångar i idrotten.

Pilvipoutaa Molnigt, men uppehåll änså länge

2011-07-04T16:53:00.001+03:00

Lämmintä, n. 20 astetta, vain hiukan tuulee. Erinomaisen hieno ilma olla taas ulkona! Aloitin päiväni aamulla ensin pyörälenkillä, sen jälkeen selvittelin kierrätysvarastoani. Sinne oli kerääntynyt kaksi kassillista sanomalehtiä, saman verran sisäkkäin pakattuja tetroja , jokaisessa tetrapaketissa on 5 kpl ja näitä paketteja oli siis kaksi kassillista. Oli kassillinen muovipulloja, kassillinen metallisäilykepurkkeja, alumiinisäilykepurkkeja, kassillinen panttipulloja. Lasiakin löytyi. On sentään sanottava, että siitä on aikaa, kun viimeksi tyhjensin varastoni. Olisi pitänyt olla kamera mukanani, olisin saanut ikuistettua turisteja varten laitetun kierrätystavarapaikan oikein kukkaistutusten kera! Siistiä! Vaikka kyllähän me vakiasukkaatkin osaisimme kukkia arvostaa!
Kävin lähikaupassa, jonka pihassa tämä kierrätyskeskus on. Hain täydennystä jääkaapin sisältöön. Taas pärjäillään viikon verran eteenpäin. Tämä lähikauppa on ihan ok, pitäisi käydä siellä useammin.

Varmt är det fortfarande. Men molnigt, som tur är , skulle jag säga. Det här är bra väder för att vara ute. Jag började dagen med en cykeltur, vilket var mycket uppfriskande! Sedan tog jag itu med mina returgrejor, som skulle föras till depån. Det blev kassar med tidningar, tetror, filbunkar, plastflaskor, glas, konservburkar. Och en kasse med returflaskor med pant till affären.

Lopuksi muutama kuva uusista kukkijoista. Pari ruusua on alkanut kukkia, jokin jasmikelaji kukkii, en nimeä tiedä. Kukat ovat niin korkealla pensaan latvassa, että saan kurkotella kuvatakseni ne.
Slutligen några bilder på nya blommor.

Pitänee leikata alas pisimpiä oksia.
Ngon sort av jasmin.

Jokin pensasruusu. Olen saanut tämän vuosia sitten, en saanut nimeä sille.
En buskros, namnet känner jag inte till.

Iki-ihana Louise Odier. Tuoksuu ihanalta. Nämä molemmat ruusut kaipaisivat parempaa kasvupaikkaa. Siinä on taas projektia kerrakseen.
Den här rosen heter Louise Odier och den doftar härligt. Växtplatsen är inte den bästa för den. Ett nytt projekt väntar alltså!

Niitin alas päivänkakkarat pellostaan. Saavat lojua siinä pari päivää, sitten korjaan ne sivuun. Ensi kesänä taas tavataan. Toivon mukaan.
Jag har slagit ner präskrageplätten. Kragarna får ligga där ett par dagar tills jag tar dem bort. Vi ses igen -förhoppningsvis- nästa sommar!

Ketoneilikat kukkivat. Väri haalistuu kuvissa. Ne ovat kirkkaan punaisia.
De här nejlikorna är rödare i naturen än här på bilden.

Näistä kirjavista harjaneilikoista pidän eritysesti.

Kuten myös syvänpunaisista, vaaleanpunaisista, valkoisista...
De här brokiga borstnejlikorna är ngra av mina favoriter.

Näin koristeellisia kukkia on ilmestynty petuniaruukkuihin...

Titta, så snyggt blommar petunian!

Ja vielä kerran tämä kirjava petunia, jonka piti olla riippuva mutta se onki erittäin pystykasvuinen.

Och den här petunian är ju bedårande!

Ukkonen Åskan

2011-07-03T14:02:00.000+03:00

Ukkonen herätti jo neljän jälkeen tai viimeistään viideltä. Minä vetämään johtoja irti seinästä ja takaisin sänkyyn. Olin nimittäin mennyt nukkumaan vasta kahden aikoihin. Jäin katselemaan Linleyä ja vielä jotakin kupsehtimaan, kesäyö oli niin ihana, kurkisti välillä ulos terassilta. Oli lämmintä hämärää ja hienoa.
Mutta siis aamulla kyllä olisin mielelläni nukkunut vielä tunnin tai pari. Ukkoherra jatkoi jyristelyään loputtomiin, vasta joskus yhdeksän aikoihin se rupesi hellittämään. En usko, että se aivan lähellä oli. Getassa päin se tuntui kolistelevan kauimmin.

Åskan väckte mig vid fyra tiden. Jag upp och dra ifrån sladdar ur väggen och tillbaks till sängen. Hade nämligen gått och lagt mig först vid tvåtiden i natt. Blev sittande och tittade på Linley , njöt av sommarnattens skymning och värme ute på terrassen.

Otin illalla vielä muutaman kuvan, jotka panen tähän sunnuntain kunniaksi.
Tog några bilder i går kväll, här ¨får ni se dem söndagen till ära.

Olen kasvattanu kaikki petuniat siemenestä tänä keväänä. Tässä yksi laji.
Har drivit upp alla mina petunior från frö i vår. Här en sort.

Myös siemenestä kasvaneita. aluksi olivat sisällä, kun vähän varttuivat siirsin kasvihuoneeseen ja sitten sieltä ulos.
Också de här har drivits upp hemma. Först inne, sedan i växthuset, sedan ute.

Nämä ovat etupihalla. Täytyy sanoa, että ovat kasvaneet reilusti mittaa, kukkiakin alkaa olla. Ostin lehmänlantaa pussissa, mikä saattaa vaikuttaa tähän lehden ja varren reiluun kasvuun. En saanut kanankakkaa, jota tavallisesti käytän.
De här krukorna står på främre gården. De hav blivit så stora och gröna. Jag tror det beror på gödsel jag använt, nämligen kogödsel! Fick inte hönsgödsel som jag brukar använda annars.

Myös orvokit kukoistavat. Katselevat uteliaana maailman menoa.
Också violerna tittar nyfiket på världens gång och frodas.

Tuijien rivistöä. Polkupyörä ei oikeasti kuulu tänne, jäi siihen käytön jälkeen.
Raden av tuijor. Cykeln brukar inte annars stå här.

Mustasilmäsusannakin kasvaa vain uteliaammaksi, on jo kietoutunut ikkunaristikkoon paremmin ylettyäkseen.
Svarögat tittar också nyfiket och klamrar sig fast vid fönsterribborna.

Nautiskellen

2011-07-02T17:33:00.000+03:00

On se vaan upeaa, että meitä hemmotellaan edelleen tällaisella helteellä. Ensi viikolla jo ehkä haikailemme helteen perään, jos ilmat oikein viilenevät.
En millään saanut lähdetyksi edes kaupassa käymään, kun on niin hienoa olla ulkona luonnon helmassa. En halua pukea päälleni "kaupunkivaatteita", ahtautua kuumaan autoon enkä tungeksia ihmisten keskellä jossain ostospaikassa. Haluan tehdä mitä mieli tekee ja välttää stressiä kaikissa sen muodoissa. Stressi on pahin viholliseni, olen sitä joutunut vuosikymmeniä sietämään, nyt se on loppu, jos vain itse voin siihen vaikuttaa.
Ja voinhan minä. Vaikka oli lämmintä, aamulla oli vielä siedettävää, joten tartuin viikatteeseen ja niitin jonkinverran heinää pois metsän laidasta. Myöhemmin voin mennä sinne ruohonleikkurin kanssa, kunhan saan heinät haravoitua pois. Kun kävi tukalan kuumaksi, kävelin rantaan ja pulahdin niine hyvineni uimaan. Sehän virkisti taas .
Iltapäivän olen mökkeillyt rannassa ja piirrellyt hiukan, josta tulokset näkyvät toisessa blogissani.
Keitin ensin kahvit mökissä, istuin terassilla nautiskellen sitä ja katsellen ja kuunnellen laineiden liplatusta ja lintujen laulua.
Voiko päivä enää paremmaksi tulla!

Tämä käsikäyttöinen pikku vempele saa nyt huilia. Panin sen viralta toistaiseksi.

Ensimmäinen päivä heinäkuuta

2011-07-01T12:41:00.000+03:00

Lämmintä on. Saimme aamupäivällä kunnon sadekuuron ja ukkonenkin kierteli tässä lähistöllä, ei kuitenkaan tullut liian lähelle. Hangossa syndalenissa on salama iskenyt varusmiesten telttaan niin, että pari vakavimmin sairasta varusmiestä on jouduttu viemään sairaalaan, ainakin toinen Helsinkiin asti.
Odotellessani ruohon kuivumista otin muutamia kuvia puutarhasta.

Harjaneilikkaa Valamonruusun edessä

Malva on avannut kukkansa.

Samoin varjolilja

Mäkitupakkakin on ruvennut kukkimaan siellä täällä. Valamonruusu tässä taustalla.

Valkoinen sormustinkukka

ja toinen vierellään vaaleanpunainen.

Neidonhiuspuu auringossa

Näitä kukkia odotan suorastaan hartaasti. olen antanut tämän olla kasvihuoneessa. Harmi, kun kuvasta tuli epäselvä. Se ei koskaan aiemmin ole kukkinut, on kuitenkin pysynyt hengissä vuodesta toiseen. Sanoisin seitsemisen vuotta, noin.

Helle

2011-06-30T18:58:00.000+03:00

on jatkunut vielä tänään. Päivä on käytetty osin ulkona puuhailuun, uimiseen, varjossa ja lastenlasten kanssa olemiseen. Lyhytkestoiset tuulenpuuskat yhdessä taivaalla ajelehtivine tummine ohimenevine pilvineen ennakoivat luultavasti lähestyviä ukkos- ja sadeilmoja. Kaikki on niin ohimenevää...
Nyt illan tullen pilviverho lisääntyy, sateen enteet ovat ilmassa.
Sadetta on tulossa, joten leikkasin tänään osan nurmikosta, tai osan metsäteistä, joita olen hiljalleen rakennellut. Ehkä olisi ollut viisasta leikata enemmänkin, mutta jospa siihen vielä tilaisuus tulisi lähipäivinä. Lisäksi kultapallot, ritarinkannkset ja ukonhatut ovat saaneet tukinarut ympärilleen. Siinä hommassa tuli niin kuuma, että kävin rannan aalloissa vilvoittelemassa. Ei siellä nyt pahemmin aaltoja ollut kylläkään, aika tyyni vesi.

Mieskirjailijoita tuli listattua, sikäli kuin se ketään kiinnostaa. Listaus oli kuitenkin merkittävää itselleni, sillä on hyödyllistä muistella, mitä on joskus puuhaillut. Ajan myötä tapahtuu tahatonta ja tahallista unohtamista. Nyt pitäisi miettiä naiskirjailijoita. Heitä on tullut luettua paljon vähemmän, jo siksi, että ennen vanhaan kirjailijat olivat etupäässä miespuolisia jostakin syystä. Ja ne miehet näkyivät paljon enemmän kuin naiset. Listasta ei tule missään tapauksessa kovinkaan pitkä, luulisin.

Pionien aikaan Pionernas tid

2011-06-29T08:47:00.000+03:00

Lista mieskirjailijoista, jotka ovat tehneet vaikutuksen

2011-06-28T22:07:00.001+03:00

　

Mieskirjailijat, jotka ovat tehneet jonkinlaisen vaikutuksen minuun:
1.Eino Leino: Runot
2. Kaarlo Sarkia: Runoja
3. Yrjö Jylhä: Kiirastuli (runoja)
4. Yrjö Kokko: Sudenhampainen kaulanauha,
Joutsen
Kokon kirjoja luettiin ääneen käsityötunneilla alakoulussa.

5. Väinö Linna: Täällä pohjan tähden alla 1-3
Tuntematon sotilas
6. Ilmari Kianto: Punainen viiva
7. Joel Lehtonen: Putkinotko
8. Heikki Lounaja:Tervakansan laulu Alea-Kirja Oy. Tuotanto 50-60-luvuilla.Teos kertoo vuosien 1855-1867 tapahtumista, jolloin taisteltiin hallaa, puutetta, pakkasta, tauteja, kuolemaa vastaan.
9. Veikko Huovinen:Tuotanto
10. Kalle Päätalo: koko tuotanto
11. E. Sillanpää: tuotanto, mm Silja - nuorena nukkunut
12. Lauri Viita: runoja Aila Meriluoto muusana
13. Aleksis Kivi: koko tuotanto
14. Alpo Ruuth: Kotimaa

Sotaromaaneja olen ahminut pienestä pitäen.
Erich Marie Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta
Wouk: Krigets vindar
Sven Hassel. Alistair McLean, Reino Lehväslaiho, Pentti K. Tikkanen, Eino Pietola, Eino Hanski (Leningradin piirityksestä, oli itse syntynyt leningradissa 1928)
Ja lukematon määrä muita.

Ruotsin ns. työläiskirjailijat luin myös ahmien, ymmärtäen ja muistaen:
15. Ivar Lo-Johansson: Statarnoveller, Kungsgatan, ym
16. Eyvind Johnson: Nu var det 1914
17. Harry Martinson. Oikeastaan suuremman vaikutuksen on tehnyt hänen vaimonsa Moa Martinson elämällään ja tuotannollaan.
18. Wilhelm Moberg: koko tuotanto, esim. Utvandrarna, Invandrarna, Nybyggarna, Raskens, Sista brevet till Sverige
19.August Strindberg: Röda rummet ym ikoni ruotsalaisessa kirjallisuudessa, myös maalari
20. Aksel Sandemose: Ihmissusi, jonka aion lukea uudestaan nyt vuosien jälkeen
21. Henrik Ibsen: Nukkekoti , Peer Gynt, teki vaikutuksen.
22.Thomas Mann: Buddenbrookit, Saksaksi. Sukuhistoria
23. Schiller: Kootut. Saksaksi
24.Goethe: Kootut. Saksaksi
25. Tolstoi: Sota ja rauha Valtavia kokonaisuuksia esiin vyöryttävä. Nähnyt tietysti myös filminä. (Tolstoin vaimosta myös kirjoitettu kirja, joka on vieläkin kiinnostavampi, mutta se on naisen kirjoittama, joten ei hyväksytä tähän)
26. Dostojevski: Rikos ja rangaistus, Idiootti
27. Alexander Soltshenitsyn:. tuotanto
Gulag-arkipelagen (Dödsarbetslägren Själen och taggtråden),
Gulag-arkipelagen (Fängelseindustrin Evig rörelse)
Asian etu
Vankileirien saaristo (Vankeusteollisuus Ikuinen liike)
Cancerkliniken
Augusti fjorton
En kalv med eken stångades
28. Boris Pasternak: Tohtori Zivago 1-2 Nähnyt myös filmin tietysti
29. Isaac Basevis Singer: Shosha
Slaven
Moskatin suku
30. Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen 1-2
Waltariin on tuntunut kaukaiselta. Mutta nyt menneenä vuonna otin sen hyllystä käteeni ja ajattelin, että kun sitä niin kehutaan, on luettava, mitähän se sisällään pitää... Aivan ihmeellinen muinaisegyptiläinen maailma avautui. Uskomatonta kuvitella, että MW ei kirjoittaessaan ollut edes käynyt Egyptissä!
31. Jack London: Klondyken kuningas
32. Andrè Brink: Tuokio tuulessa (rotuerottelun Etelä-Afrikasta)

Jne jne

Tässä pieni murto-osa lukemistani kirjoista. Kaikkia en edes muista. Mutta ne kirjat, jotka ovat tehneet vaikutuksen, ovat jättäneet muistijäljen aivoihini niin, että niistä on säilynyt jokin muisto, elämys, joka ei unohdu milloinkaan vaikka kirjan nimi ja tekijä unohtuisivatkin.
Aloitin lukemisen jo entisen kansakoulun alaluokilla. Luin taskulampun valossa peiton alla koulukirjastosta lainaamiani kirjoja salaa, etten olisi häirinnyt muuta perhettä iltaisin ja öisin.
Olen ollut ahkera lainakirjaston käyttäjä aina viime vuosiin saakka.
Viime vuosina lukeminen on jäänyt vähemmälle. Jos on jotain lukemista halunnut, on omasta hyllystä löytynyt kirjoja, jotka on luettu kauan sitten ja unohtuneet, joten niitä on hyvä lukea uudelleen
Yksi tällaisista on
33. Leon Uris, jonka teos Taisteluhuuto odottaa lukijaansa.
sekä
34. Henryk Sienkievicz: Quo Vadis
Vielä loppuun muisteloita lapsuusajoilta, jolloin olin täydellisesti
35. Zane Greyn (1872-1939)Villin lännen kirjojen pauloissa. Edelleen niitä on iso kasa lapsuuskotini vintillä. Sain Zane Greyn kirjoja lahjaksi helsinkiläiseltä kesälomailijatytöltä, jonka kanssa olin ystävystynyt jo alle kymmenen vuotiaana. Hän lähetti niitä syntymä- ja muiksi lahjoiksi tietäessään mieltymyksestäni. Luulenpa, että hän jakoi sen kanssani. Luin Wikipediasta, että Grey oli ensimmäinen kirjailijamiljonääri. Hän kirjoitti n.90 Villin lännen kirjaa, sen lisäksi paljon muuta. Kriitikot kehuivat ja myynti oli suurta. Kirjat olivat sujuvasti, empatialla kirjoitettuja.

PS. Televisiosta taitaa juuri nyt tulla filmi Sota ja rauha.

Asiasta toiseen

2011-06-27T22:45:00.000+03:00

Ilta-aurinko kultaa rannan puut laskiessaan yhä alemmas läntisellä taivaalla. Aurinkoinen päivä on päättymässä, helteitä luvataan taas edelleenkin. Tänään oli liian kuuma oikeastaan mitään tehdäkseni ulkona. Mutta ehkä ei tarvinnutkaan, Sarin blogissa sanotaan, että nämä päivät ovat vain puutarhasta nauttimiseen! Hyvällä syyllä siis voin vain nauttia kesästä. Tuulikin on tyyntynyt lähes täysin.
Hain pyykit sisään narulta, jossa ne kuivuivat hetkessä.
Olen kyllä istuttanut muutaman tuijan taas ruukkuihin. Jäljellä on istuttamatta enää kuusi kappaletta , jotka etsivät sijoittamistaan. Jos en ennen syksyä keksi kaikille paikkaa, upotan ruukut talveksi multaan ja työnnän näin sijoistuskysymyksen ratkaisua vuodella eteenpäin.
Ajelin aamupäivällä kaupungissa hakemassa ruukkuja, tankkaamassa ja ostamassa akvarelli- ja piirustuspaperia. Ne olivat päässeet loppumaan. Nyt on sata kappaletta kumpiakin, joten saa nähdä, syntyykö mitään.
Tankkaamisesta puheenollen, en edelleenkään usko95 E10 bensaan, tankkaan 98E5-bensaa jatkossakin ainakin toistaiseksi. Kerran jouduin ottamaan ysivitosta ja minusta tuntui, että moottori vähän nyki ja oli ns. laiskanlainen. Kaikkea me joudumme kokeilemaan vain ylemmältä taholta tulevien noottien takia. Mutta ylemmät tahot eivät ota vastuuta meidän koekaniinien menopeleihin tuleviin (mahdollisesti) vikoihin. Ei kiitos, niin kauan kuin välttäminen on mahdollista!
Miksi kaikki tehdään niin kovalla kiireellä ja hätiköiden tässä maassa?! Pakotetaan ihmiset rankkoihin muutoksiin tuosta vaan. Sähköauton kyllä hankkisin, jos se yleistyisi.
Kesäkuu lähenee loppuaan. Syksyä ei vielä odotella, mutta heinäkuussa on Seinäjoella taas tangomarkkinat! Niitähän seurataan tv:n välityksellä tarkasti. Esimakua tangoista löytyy noista edellisistä postauksista!
Taisto Tammi oli armoitettu tangolaulaja. Hänen tahdittamanaan on tullut tanssittua monet tangot menneinä aikoina. Arja Koriseva on taas nykypäivän laulaja, joka myös aikoinaan voitti tangokuningattaren tittelin Seinäjoella. Hänellä on luonnostaan kaunis ääni.
Katselin aiemmin illalla yhden nostalgisen ohjelman, joka perustui Benito Mussolinin tyttären, Edda Mussolinin, elämään. Tämä oli toinen osa hänen elämäkerrastaan. Hän Edda kuoli vasta 1995. Joutui läpikäymään tietysti natsiajan kauheudet, vaikka elikin mukavuuden ja loiston keskellä. Elokuvan perusteella hänestä jäi positiivinen mielikuva. Isällä ja tyttärellä olivat läheiset välit. Aviomieskin jäi toiseksi tärkeysjärjestyksessä. Mutta lopulta, kun hänen miestään uhkasi kuolemantuomio, hän myönsi, ettei pystyisi elämään ilman miestään ja teki kaikkensa tämän pelastamiseksi. Kuitenkin hän jäi leskeksi kolmen lapsen kanssa, kun mies teloitettiin. Ja pian isä-Mussolini kuoli myös. Edda oli pelastautunut Sveitsiin.
Edellisten postausten sotamusiikki voisi kuulua taustalla Eddaa ajatellessa.

Juhannussunnuntai

2011-06-26T19:41:00.000+03:00

Juhannus on meillä herttainen...aivan laulun sanoin tässä tosielämässäkin. Jopa niin kuumaa, että rohkenin mennä veteen ja uimaan (vaikka luoteistuulikin viilensi ilmaa). Se oli virkistävää, olo tuntuu aivan ihanan raikkaalta.
Ikuistin rantanäkymiä miniatyyrissä valokuviin. Rannalla kasvaa kämmekkä, joko maariankämmekkä tai Aatami. Olen todella huono tunnistamaan kasveja tarkasti, mutta pilkulliset lehdet ainakin viittaavat edellämainittuihin vaihtoehtoihin.

Toinen kämmekkälaji, josta en mitään aavistanut ennenkuin vieraani kertoivat, että se on kämmekkä. Nimittäin soikkokaksikko (tvåblad). Se näyttää tällaiselta:

Näitä olen ajanut ruohonleikkurilla poikki sen enempää empimättä, koska niitä on niin paljon. Nyt kun tiedän, että se on kämmekkälaji, rupean suojelemaan sitä! Vaikka se täällä kuulemma ei olekaan virallisesti suojeltu, mantereella kylläkin. Siinä on kaksi vastakkaista lehteä varressa ja pitkä, vaatimattoman värinen kukinto. Se voi hyvällä kasvupaikalla kasvaa lähes metriseksi.

Seuraavasta vain arvailen, mikä se voisi olla.

Veikkaisin, että se on joko lehdokki tai talvikki. Niitä kasvaa myös aika monia tässä.

Tässä on myös joko lehdokkia ta i talvikkia(?), taustalla tuoksuvadelmaa eli koristevatukkaa vaaleanpunaisin kukin.

Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena pensaana rannassa sekä sisäänajotien tienpenkassa.

Tervaleppä pusikkona. Sitä kasvaa rannan tuntumassa isoina puina.

Metsäapilaa. Kukat ovat kuin puna-apilassa, mutta lehdet yksivärisen vihreät ja kapeammat kuin puna-apilassa.

Lisäksi on kelta-apilaa, josta minulla ei vielä ole kuvia, koska se ei ole vielä kukassa.
Tässä tämä tällä kertaa, täytyy jättää loput seuraavaan kertaan, ettei tule liian pitkä postaus.

Black Hawk Down Soundtrack- Leave No Man Behind

2011-06-26T16:28:00.000+03:00

Siks' Oon Mä Suruinen - Taisto Tammi

2011-06-26T15:11:00.002+03:00

Arja Koriseva - Siks oon mä suruinen

2011-06-26T15:09:00.001+03:00

Sirkan Blogi

Kevättä kohti Mot våren

Talven tähän asti kylmin aamu - Den kallaste morgonen hittills i vinter

Pakkasta

Talvea vain

Vielä vaalihuumaa

Vaalit ohi - Presidentvalet över

Talvea ja tosiasioita Vinter och kalla fakta

Äänestämässä Förhandsröstade i dag

Talvea se on Nog är det vinter

Tänäänkö alkaa talvi

Kesän muistelua Sommarminnen

Tulva täällä taas Översvämning igen

Hämärää, pimeää

Nytt år

Uusi vuosi 2012

Uusi vuosi oveen kolkuttaa

Aamuyöstä alkoi Det började tidigt på morgonen

Lyhyt ja pimeä päivä Kort och mörk dag

Huomenna 4. advettisunnuntai

Täyden kuun aikaan Det har varit fullmånestid

Pimeää on Det är mörkt

Katselen edessäni aukeavaa maisemaa

Odotusta ja orpoja orvokkeja

Vähän pilvet rakoilevat Litet uppsprickande i molntäcket

Tunnustus

Yö oli kylmä Natten var kall

Aurinkoinen viikon alku En solig start på veckan

Harmaata Grått

Marraskuuta November

Päivät eivät ole siskoja keskenään

Hurraa normaaliaika! Hurra för normaltiden!

Tihkusadetta Duggregn

Viikonloppu Helgen

Auton katsastus Bilbesiktning

Torstaiaamuna På torsdagsmorgonen

Mitä laukussa piileekään Vad döljer sig i handväskan

Torstaina På torsdagen

Hiljaiseloa En stilla höstdag

Syntymäpäivä Födelsedag

Placido

Matkakertomus syksyillan pimetessä.

Keskiviikkoaamuna På onsdagmorgon

Luontaisetuna kuntosali

Muisteluitakin Litet tillbakablickar

Syyskuun viimeinen Den sista september

Syksyn värejä Höstliga färger

Tunnus

Pieniä iloja Smä glädjeämnen

Syksyä hissukseen Hösten smyger sig in

Myrskyä ja joogaa Storm och yoga

Näyttelyssä, loppuosa På en utställning, sista delen

Näyttelyssä jatkoa på en utställning fortsättning

Näyttelyssä På en utställning

Punainen perjantai

Tyyni syyssunnuntai

Tänään paistoi...

Ukkosen ilma

Innoitusta ja rajojensa tuntemista

Aamukävelylenkki Morgonpromenad

Kyllä se syksyä on... Nog är det höst i luften

Keinutuolin peitto

Aamulla

Seittejä Spindelnät

Torstaiaamuna På torsdagsmorgonen

Aamukävelyn tunnelmia

Yhtä ja toista ja ylistys miehelle

Töitäkin tehdään

Huumoria

Simpukankerääjät

Syyskesän tunnelmia Sensommarens stämningar

Puutarhaterveiset Trädgårdshälsningar

Eilen oli Unikeon päivä - Det var sjusovardag igår

Päivä on ollut Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652, mutta lienee Suomessa vietetty jo keskiajalla.lähde? Aikoinaan se oli Suomessakin kesäkuun lopulla, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen.[1]

Kesän kypsymistä

Eva Illoinen

Naiskirjailijoita

Afrikan lilja Sinisarja Agapanthus Afrikas lilja, kärleksliljan

Viikko vierähti En vecka sedan sist

Sunnuntai Söndag

Päivä on ollut Hemminki Maskulaisen virsikirjan kalenterissa vuodelta 1652, mutta lienee Suomessa vietetty jo keskiajalla.^lähde? Aikoinaan se oli Suomessakin kesäkuun lopulla, mutta siirrettiin 1720-luvulla nykyiselle päivälleen.^[1]